Matelijat (Reptilia) on nelijalkaisten selkärankaisten luokka.
| Matelijat | |
|---|---|
 Neljä eri matelijalajia: liemikilpikonna, tuatara, Pseudotrapelus sinaitus ja niilinkrokotiili. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: |
Matelijat Reptilia Laurenti, 1768 |
 Matelijoiden levinneisyys. |
|
| Ryhmät | |
|
Katso teksti |
|
| Katso myös | |
Matelijoita on kesäkuuhun 2022 mennessä tunnistettu noin 11 820 lajia.[1] Nykyään matelijoiden luokassa on enää neljä lahkoa: kilpikonnat (350 lajia), tuatara Uudesta-Seelannista, suomumatelijat eli liskot, käärmeet ja matoliskot (yli 10 200 lajia) sekä krokotiilieläimet eli krokotiilit, alligaattorit, kaimaanit ja gaviaalit (24 lajia).
Matelijoita tutkiva tieteenala on herpetologia.
Historia
Matelijat kehittyivät sammakkoeläinten ryhmästä, joka sopeutui elämään kuivalla maalla. Kun sammakkoeläimen munasoluun ja sen ympärille kehittyi lisää vararavintoa ja kuori, syntyi muna, jonka sisältö ei haihtunut veden ulkopuolella. Munan kehittymisen seurauksena toukkavaihe jäi pois. Haihtumiselta ja kuivuudelta suojaamaan matelijoille kehittyi lisäksi sarveistuneiden suomujen peittämä ulkopinta. Kun niiden iho oli näin kovettunut, matelijat alkoivat hengittää keuhkoilla. Matelijat alkoivat kehittyä maalla eri suuntiin ja sopeutuivat monipuolisesti maaelämään.[2] Jotkin oppivat myös lentämään, ja niistä kehittyivät lentoliskot ja linnut.[3]
Varhaisin matelijafossiili tunnetaan kivihiilikauden alkupuolelta 340 miljoonaa vuotta sitten. 25 miljoonaa vuotta myöhemmin matelijoista oli kehittynyt pieniä sisiliskon kaltaisia eläimiä. Sadan miljoonan vuoden kuluessa kehittyivät tärkeimpien matelijaryhmien kantamuodot. Monimuotoisin matelijoidenryhmä oli arkosaurit, joihin kuuluivat 140 miljoonan vuoden ajan maapallolla eläneet dinosaurukset. Nuorin matelijalahko on krokotiilit, jotka kehittyivät dinosaurusten rinnakkaisryhmänä. Dinosaurusten ja useimpien muiden suurikokoisten matelijoiden katoaminen 65 miljoonaa vuotta sitten päätti matelijoiden valtakauden. Nisäkäsliskoista kehittyivät 200 miljoonaa vuotta sitten ensimmäiset nisäkkäät. Ne alkoivat runsastua suurten matelijoiden kadottua.[4]
Anatomia ja fysiologia
Matelijat on ensimmäinen eläinryhmä, joka sisältää selkeästi maaelämään sopeutuneita lajeja. Toisin kuin niitä edeltäneillä sammakkoeläimillä, matelijoilla on kuoriutumisestaan asti keuhkot. Matelijoiden alkiota suojaa vesikalvo. Matelijoiden iho on sarveissuomujen tai -levyjen peittämä.
Matelijoiden sisäisen tukirangan rakenne vaihtelee eri lahkoissa. Kilpikonnan kylkiluut ovat sulautuneet selkäkilpeen ja krokotiileilla on vatsakylkiluita. Käärmeet ovat raajattomia ja niiden kylkiluiden ja nikamien määrä on huomattavasti suurempi kuin muilla matelijoilla.
Ulkoisia korvia matelijoilla ei ole, sillä ääni välittyy niiden pään sisään suoraan tärykalvon ja kuuloluiden kautta. Silmät ovat hyvin kehittyneet ja näköaisti on tärkeä.
Useimmilla matelijoilla on melko hidas aineenvaihdunta ja ne ovat siitä syystä pitkäikäisiä; esimerkiksi galápagoksenjättiläiskilpikonna voi elää jopa 170-vuotiaaksi.
Nykyisten matelijoiden koko vaihtelee 17 millimetrin pituisesta Sphaerodactylus ariasae -gekkolajista jopa kuusimetriseen ja tonnin painoiseen suistokrokotiiliin.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Matelijat ovat vaihtolämpöisiä ja riippuvaisia ympäristön lämpötilasta. Tämän vuoksi niitä esiintyy runsaimmin trooppisissa sademetsissä ja paljon myös aavikoilla. Vain kaikkein kylmimmiltä seuduilta ne puuttuvat kokonaan.[5]
Matelijat ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin. Krokotiilit ja monet kilpikonnat ovat vesieläimiä. Merikäärmeet ja muutama muu käärmeiden ryhmä ovat täydellisiä merieläimiä. Täydellisiä maaeläimiä ovat esimerkiksi aavikoilla elävät liskot, käärmeet ja kilpikonnat, jotka selviytyvät pitkiäkin aikoja ilman juomavettä. Maata peittävässä lehtikarikkeessa tai multakerroksessa elää sokkokäärmeitä ja raajattomia liskoja. Moni käärme elää puissa ja pensaissa ja osaa jopa hypätä puusta toiseen. Puissa liikkuvilla liskoilla on usein pitkä ja tarttumiskykyinen häntä ja hyvin pitävät varpaat.[6]
Lisääntyminen
Matelijoiden sukupuolet ovat yleensä erinäköiset. Monen lajin koiras on naarasta isompi, mutta esimerkiksi käärmeillä ja vesikilpikonnilla naaras on isompi.[7]
Tropiikin lämmössä matelijat lisääntyvät ympäri vuoden, mutta lämpimässä tai lauhkeassa ilmastossa lajeilla on tavallisesti yksi tai kaksi lisääntymiskautta vuodessa, ja viileiden ja kylmien seutujen lajeilla vain yksi.[7]
Parittelussa matelijakoiras siirtää siittiönsä naaraan kloaakkiin. Sieltä ne kulkeutuvat naaraan munanjohtimeen, missä ne hedelmöittävät munasolut. Joillakin lajeilla koiraalla on kaksi paritteluelintä. Jotkin liskot lisääntyvät partenogeneettisesti, eli munasolut alkavat kehittyä itsekseen, eikä koiraita ole lainkaan. Hedelmöittymisen tuloksena syntyy muna, jonka emo jättää suojaisaan paikkaan hautumaan ja kuoriutumaan. Jotkin käärmeet hautovat munansa omalla ruumiinlämmöllään ja jotkin jättävät munansa omaan elimistöönsä kehittymään ja kuoriutumaan.[7]
Luokittelu
Perinteinen luokittelu
Matelijat jaetaan perinteisesti näihin kolmeen ryhmään:
- Alaluokka Anapsida - anapsidit, joilta puuttuu ohimoaukko kallosta. Sisältää perinteisesti kilpikonnat.
- Alaluokka Synapsida - synapsidit, sukupuuttoon kuollut ryhmä, joihin kuului monia nisäkäsliskoja.
- Alaluokka Diapsida - diapsidit, suurin osa koskaan eläneistä matelijoista: liskot, käärmeet ja tuatarat, dinosaurukset, lentoliskot ja krokotiilieläimet sekä kalaliskot, joutsenliskot ja mosasaurit.
Fylogeneettinen luokittelu
Koska toiset matelijat ovat kladistisesti läheisempää sukua linnuille kuin toisille matelijoille, luokka Reptilia on nykyään parafyleettinen ryhmä eli se ei sisällä kaikkia esi-isän jälkeläisiä. Sen sijaan luokan tilalla voidaan käyttää kladia Sauropsida, joka sisältäisi matelijat ja linnut. Sauropsidit olisivat siten yksi kahdesta vesikalvollisten pääkehityslinjasta; toinen on synapsidit (nisäkkäät ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset). Kaikki nykyiset sauropsidit kuuluvat diapsidien Sauria-kladiin (myös kilpikonnat, jotka tosin yhä luetaan perinteisesti anapsideihin).
Kladogrammi
| Sauropsida |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Suomen matelijat
Suomessa luonnonvaraisina eläviä matelijalajeja ovat sisilisko, vaskitsa, kyy ja rantakäärme eli tarhakäärme sekä vain Ahvenanmaalla tavattava kangaskäärme eli kanervakäärme.[8][9] Lisäksi vuonna 2014 Lounais-Suomessa löydettiin uusi liskolaji, hietasisilisko.[10] Hietasisiliskoa lukuun ottamatta kaikki nämä lajit ovat Suomen luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja.
Katso myös
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
