trooppinen puulaji Mangifera indica From Wikipedia, the free encyclopedia
Mango eli mangopuu[2][3] (Mangifera indica) on sumakkikasvien (Anacardiaceae) mangojen (Mangifera) sukuun kuuluva trooppinen puulaji. Mangon hedelmä on syötävä ja kasvia viljellään laajalti hedelmäpuuna tropiikissa. Useat muutkin suvun lajit tuottavat syötäviä hedelmiä, mutta mango on ainoa, jota viljellään laajamittaisesti.[4]
| Mango | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Lahko: | Sapindales |
| Heimo: | Sumakkikasvit Anacardiaceae |
| Suku: | Mangot Mangifera |
| Laji: | indica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mangifera indica |
|
| Katso myös | |
Mango on 10–30 metriä korkeaksi kasvava ainavihanta puu. Latvus on yleensä pyöreähkö. Puulla on suuri alaspäin kasvava pääjuuri, joka kasvaa noin 6 metrin syvyyteen.[4] Versot ovat kaljuja ja ruskeita.[5]
Lehdet ovat nahkeapintaisia, karvattomia, ehytlaitaisia ja muodoltaan suikeita tai pitkänpyöreitä. Ne ovat tylppä- tai kiilatyvisiä ja suippokärkisiä. Lehtilapa on 12–30 senttimetriä pitkä. Lehdet ovat sulkasuonisia ja suonipareja on 20–25. Lehtiruoti on 2–6 senttimetriä pitkä.[5]
Kukinnot ovat versojen kärkiin kehittyviä 20–30 senttimetriä pitkiä huiskiloita. Kukkaperät ovat 1,5–3 millimetriä pitkiä ja verholehdet suikeita, suippokärkisiä ja 2,5–3 mm pitkiä. Terälehtiä on viisi. Ne ovat pitkänpyöreitä tai pyöreän suikeita ja 3,5–4 mm pitkiä. Teriö on tavallisesti yleisväriltään keltainen ja siinä on punaisia kuvioita. Kukassa on yleensä vain yksi lisääntymiskykyinen hede ja neljä joutohedettä. Pohjuskehrä on suuri. Emin vartalo on 2,5 millimetriä pitkä.[5]
Hedelmä on rakenteeltaan luumarja. Se on tavallisesti muodoltaan pitkänpyöreä tai munuaismainen, 5–10 senttimetriä pitkä ja 3–4,5 cm leveä.[5] Joillakin viljelyslajikkeilla voi kuitenkin olla tätä huomattavasti suuremmat, jopa 25 senttimetriä pitkät hedelmät.[4]
Hedelmän kuori on sileän vahapintainen ja nahkamainen. Sen väri vaihtelee vihreästä keltaiseen ja punaiseen. Kuoressa on usein monenvärisiä läiskiä. Hedelmämalto on kypsänä pehmeää tai kuituista ja väriltään keltaista tai oranssia.[4] Luumarjan sisällä on suuri soikea tai munuaismainen endokarppi eli ”kivi”. Kovan endokarpin sisällä on yksi siemen.[4]
Kukinta tapahtuu tavallisimmin kuivan kauden aikana joulu-helmikuussa, ja hedelmät kypsyvät tavallisesti 4–5 kuukauden kuluttua kukinnasta. Jalostetut mangolajikkeet saattavat tuottaa hedelmää hyvinkin vaihteleviin aikoihin tai kaksikin kertaa vuodessa. Useimmat mangot kuitenkin tuottavat runsaasti hedelmiä vain joka toinen vuosi.[4]
Mango on kotoperäinen eteläisessä Aasiassa Intian itäosissa ja Andamaaneilla sekä Myanmarissa. Sitä on kuitenkin viljelty luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella jo vuosisatoja.[4][5]
Mango on trooppisten alankometsien puu jota kasvaa merenpinnankorkeudelta enimmillään noin 900 metrin korkeuteen. Lajin luontaisella elinalueella vallitsee monsuuni-ilmasto, jossa neljän kuukauden sadekauden aikana sataa 750–2 500 millimetriä ja kahdeksan kuukauden kuivana kautena hyvin vähän.[4] Puu menestyykin myös viljeltynä parhaiten alueilla, joilla on selkeä sadekausi ja kuivakausi. Se kasvaa parhaiten sadekaudella mutta tavallisesti kukkii vain kuivina aikoina.[4]
Mango kasvaa monenlaisilla mailla ja viihtyy parhaiten hyvin vettä läpäisevässä maassa. Puu voi kasvaa myös hiekassa tai sorassa ja se sietää hyvin kalkkipitoista maaperää.[4]
Mangon hedelmiä käytetään ravintona, ja lukuisia lajin viljelylajikkeita kasvatetaan hedelmäpuina kaikkialla tropiikissa.[4][5] Hedelmät voidaan kypsänä syödä sellaisenaan tai valmistaa monin tavoin. Myös raakoja hedelmiä käytetään vihanneksena ja säilykkeiden tai chutneyn raaka-aineena.[4] Mango sisältää runsaasti kuitua. Siinä on myös A- ja C-vitamiinia. Sadassa grammassa mangoa on C-vitamiinia 29 milligrammaa ja 53 kilokaloria.[6][7]
Mangot säilyvät viileässä lajikkeesta riippuen 2–7 viikkoa. Mangoja ei kuitenkaan tule säilyttää liian kylmässä, koska ne saattavat paleltua ja pilaantua.[4] Hedelmään kohdistuvat iskut saavat sen pilaantumaan herkästi.[4]
Puun kukkia, lehtiä, versoja, hedelmiä, kuorta ja mahlaa on perinteisesti käytetty lääkintään. Mangon puuainesta käytetään puutavarana talojen ja veneiden rakentamiseen sekä vanerin valmistukseen. Puun kuorta on käytetty nahan parkitsemiseen. Siemenistä saatavaa rasvaa on käytetty saippuan valmistamiseen. Lisäksi useita kasvin osia on käytetty karjan rehuna.[4]
Mangoa on viljelty ja jalostettu varsinkin Intiassa tuhansia vuosia. Buddhalaisten munkkien uskotaan levittäneen kasvia varsinkin 400–300-luvuilla eaa. myös Kaakkois- ja Itä-Aasiaan. Itäiseen Afrikkaan mango on tuotu jo ennen vuotta 1000, ja 1500-luvulla se levisi portugalilaisten merenkulkijoiden mukana läntiseen Afrikkaan ja Brasiliaan. Myöhemmin 1700–1800 luvuilla mangon viljely levisi Brasiliasta edelleen muualle trooppiseen Amerikkaan.[4]
Nykyisten viljelymangojen hedelmät ovat yleensä huomattavasti suurempia kuin alkuperäisten luonnonvaraisten puiden hedelmät. Nykyään mangosta on olemassa satoja hedelmätuotantoon tarkoitettuja viljelylajikkeita, jotka eroavat toisistaan lähinnä hedelmän koon, muodon, kypsymisajankohdan ja hedelmämallon rakenteen perusteella.[4] Mangot poimitaan usein raakoina pilaantumisen ja lintujen aiheuttamien vahinkojen välttämiseksi. Hedelmä kypsyy vielä poimimisen jälkeenkin, mutta raakana poimitut hedelmät usein käsitellään kypsymistä edistävällä eteenillä ennen myyntiä.[4]
Mangolla on myös huomattava kulttuurillinen merkitys osissa Aasiaa. Puun hedelmiä ja lehtiä käytetään useissa kulttuurillisissa ja uskonnollisissa seremonioissa. Muinaisintialainen runoilija Kālidāsa ylisti hedelmää. Nykyisin mango on Intian kansallishedelmä.[8]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
