Luettelointi
tiedon järjestäminen helposti löydettävään muotoon From Wikipedia, the free encyclopedia
Luettelointi on eräs kirjaston tukiprosesseista, jota asiakkaat harvemmin näkevät suoraan. Nykyisin käytetään mieluummin termiä kuvailu. Luetteloinnin tarkoitus on tallentaa ja järjestää kirjaston hankkimiin aineistoihin liittyvät tiedot (metatiedot) niin, että kirjaston asiakkaat ja henkilökunta löytävät helposti vastaukset muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä tietty henkilö on kirjoittanut? Mitä aineistoa on olemassa tietystä aiheesta? Millaisia versioita (painoksia, laitoksia, käännöksiä jne.) on olemassa tietystä teoksesta? Luettelointi tehdään kuvailusääntöjen ja formaattien mukaisesti, jolloin kirjastojen tietokantoihin tallennetut tiedot olisivat keskenään yhdenmukaisia ja että tieto olisi riittävän jäsenneltyä tiedon koneellista käsittelyä varten. Suomen kirjastoissa käytössä on käytöstä poistuva FINMARC- ja sen korvaava MARC 21 -formaatti.[1]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Luettelointia tehdään kirjastojen lisäksi myös muissa muistiorganisaatioissa kuten arkistoissa ja museoissa [2]. Näissä luetteloinnin kohteina voivat olla erilaisten dokumenttien lisäksi myös esineet.
Konkreettisesti luettelointiprosessi tuottaa kirjaston aineistoluetteloiden ja muiden bibliografisten tietokantojen sisällön. Luettelointi limittyy aineistojen sisällönkuvailun eli luokittamisen ja indeksoinnin kanssa.
Kirjaston luettelot ovat aiemmin olleet, ja ovat erikoistapauksissa edelleenkin, kortisto-, kirja- tai mikrofilmimuotoisia, siis fyysisiä ja jokseenkin pysyviä. Niistä ei myöskään voi suoraan selvittää tietyn aineiston paikalla- tai lainassaoloa, koska näitä yksittäisiä ja muuttuvia tietoja ei ole helppo etsiä. Nykyisissä atk-pohjaisissa ja myös asiakkaiden suoraan käytettävissä olevissa kirjastojärjestelmissä aineiston saatavuustieto sen sijaan on olennainen osa järjestelmän sisältöä.
Luettelointitietojen vaihto kirjastojen kesken on osa kirjastojen yhteistyötä ja toiminnan rationalisointia: kerran luetteloidun kirjan tai muun dokumentin luettelointitietoja hyödynnetään, kun sama aineisto luetteloidaan toisessa kirjastossa, mahdollisesti toisessa maassa. Tähän liittyy tiedon tallennuksen ja vaihtamisen standardien tarve.
Uusi suomen kielen sanakirja määrittelee ontologian näin s. 677: oppi olevaisen perusominaisuuksista.
Ontologia-termi viittaa tässä kirjoituksessa sanastoon. Esimerkiksi suomalainen Finto on jakaantunut useiden eri erikoisalojen sanastoihin. Kirjastojen kohdalla ontologia-käsite liittyy asiasanoitukseen. Kirjastoalalle ontologia-termin voisi sanoa hiipineen tietojenkäsittelytieteen kautta, siinä ontologialla tarkoitetaan käsitteitä toistensa avulla määritteleviä rakenteita (Hyvönen 2018, 39). Verkossa yleisesti saatavilla olevia suomalaisia sanasto- ja ontologiapalveluja ovat Kansalliskirjaston YSO ja YSA.
Koneellisten ontologioiden avulla saadaan järjestettyä kirjastossa ihmisen käyttämän luonnollisen kielen sanoja sopiviksi koodeiksi, jotka voidaan linkittää näkyväksi esimerkiksi digitaalisessa kirjastokortissa. Näihin asiasanoihin pääsee kirjastotietokantahaun avulla, jonka konekoodaus on muuntanut asiasanaksi. Sanojen merkitysoppi, semantiikka, ja ontologiat kohtaavat linkitetyn tiedon järjestämisessä. Ontologiat järjestyvät yläkäsitteisiin ja alakäsitteisiin. Hakukoneella voidaan hakea asiatietoa hevosesta, mutta nykyään konekin pystyy päättelemään, että maininnat hevoon heittämisestä (voisivat esiintyä romaanin nimessä tai runossa) eivät tässä tapauksessa ole relevanttia, tiedonhakijan etsimää tietoa. Semanttisen webin ja ontologioiden yhteistyö verkossa auttaa yleisön kirjaston käyttäjiä ja henkilökuntaa, mutta täsmälliseen logiikkaan perustuva koneäly ei toistaiseksi pysty vielä samanlaiseen kokonaiskuvaan, mikä ihmismielessä syntyy sen hakiessa käsitteellistä järjestystä epätarkassa ja kaoottisessa maailmassa (Hyvönen 2018, 223).
Semanttinen = merkitysoppiin liittyvä, sanojen merkitystä tutkiva (Uusi Suomen kielen sanakirja, 966).
Koneellinen tiedonhaku perustuu tietokoneiden sekä webin ja hakukoneiden yhteistyöhön sekä edellä mainittujen ontologioiden hyödyntämiseen. Samalla, kun yleisölle jää helppokäyttöisyys ovat kirjastonkin IT-liittymät olleet riippuvaisia kattavan IT-teknologian kehityksestä maailmassa. WWW perustuu kolmelle standardille, jotka ovat HTML-kieli, URI-osoitteet ja HTTP-protokolla. Nämä ovat olennaisia osatekijöitä silloin, kun tekstiä ja kuvia koodataan dataksi, jonka näemme digitaalisena tekstinä ja kuvina tietokoneemme näytöllä. Verkkoon tallentuu massoittain dataa, jonka tietokone tulkitsee ja linkittää esimerkiksi semanttinen web-nimisen tietomallin mukaan. (Hyvönen 2018, 55.) Linkitettyä metatietoa tietojärjestelmässä voidaan esittää tietokoneen näytöllä kirjaston luettelokorttia muistuttavana metatietona. Moderniin ”korttiin” saadaan näkyviin myös kuva kirjan kannesta, joka auttaa tunnistamaan kirjan hyllyssä tai yksilöi digitaalisen kirjan. Suomalaiset ovat olleet lähes pioneereja semanttisen webin periaatteiden soveltamisessa yleisen kirjaston toimintatapoihin. Esimerkiksi Kirjasampo on yleisiin kirjastoihin liittyvä ja niiden käyttämä web-sovellus, joka hyödyntää semanttisen webin ja ontologioiden periaatteita (Hyvönen 2018, 202). Kirjasampoa ylläpitää Kirjastot.fi. Kirjasammon tieto ei kuitenkaan ole yksittäisen kirjastojärjestelmän sisällä, mutta se on laajalti tunnettu yleisten kirjastojen käyttämä apuväline oman paikkakohtaisen kirjastotietojärjestelmän ohella. Siihen löytyy linkkejä nykyisten yleisten kirjastojen verkkopalvelusivuilta.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
