Lužniki

Lužniki (ven. Лужники) on Hamovnikin piirissä Moskovassa Venäjällä sijaitseva jalkapallo- ja entinen yleisurheilustadion.

Sisänäkymää vanhasta stadionista.

Uudelleenrakennettu stadion syyskuussa 2017.

Lužniki
Rakennuksen tiedot
Sijainti	Moskova, Venäjä
Koordinaatit	55°42′56″N, 37°33′13″E
Rakennustyöt aloitettu	1955
Avattu	31. heinäkuuta 1956 [1]
Remontoitu	1996–1997, 2001–2004, 2013–2017
Omistaja	Moskovan kaupunki
Käyttäjät
Venäjän jalkapallomaajoukkue Kesäolympialaiset (1980) Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut (2013)
Katsojakapasiteetti
81 000
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK

Lužnikin nimi oli vuoteen 1992 asti (ven. Большая спортивная арена Центрального стадиона имени В. И. Ленина, Bolšaja sportivnaja arena Tsentralnogo stadiona imeni V. I. Lenina, engl. Grand Sports Arena of the Central Lenin Stadium), vapaasti suomennettuna Leninin keskusstadion. Stadion on osa laajempaa urheilukompleksia, johon kuuluu muun muassa uimahalli, jäähalli sekä useampi sisäpalloiluareena.

Lužniki sijaitsee Moskova-joen rannalla noin 5,5 kilometriä Kremlistä (keskustasta) lounaaseen. Stadionille kulku käy metrolla, Lužnikia lähellä ovat metroasemat Sportivnaja ja Vorobjovy Gory.

Lužnikin katsojakapasiteetti on 81 000 (kaikki katettuja istumapaikkoja) ja se tekee siitä Venäjän suurimman stadionin. Stadionia ovat käyttäneet pääasiassa jalkapalloseurat Torpedo ja Spartak. Nykyisin Venäjän maajoukkue pelaa siellä osan otteluistaan. Tosin joukkueella on myös toinen kotistadion Sotšissa, jossa on lumettomat olosuhteet pelaamiseen ympäri vuoden, toisin kuin Moskovassa.

Historia

Lužnikilla pelattiin vuoden 1957 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen loppuottelu Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä. Ottelua seurasi maailmanennätysyleisö 55 000 ihmistä.

Lužniki (silloin vielä entisellä nimellään) oli Moskovassa järjestettyjen vuoden 1980 kesäolympialaisten pääareena. Stadionin katsojakapasiteetti oli tuolloin 103 000. Stadionilla järjestettiin olympialaisten avajaiset, päättäjäiset, yleisurheilu sekä jalkapallofinaalit. Huhun mukaan neuvostoliittolaiskeihäänheittäjän tullessa heittovuoroon heittopaikan takana sijainneet stadionin ovet avattiin, jotta kotimaan kilpailija saisi tuulen heittonsa taakse.

20. lokakuuta 1982 Lužnikilla tapahtui myöhemmin Lužnikin katastrofina tunnettu onnettomuus. Stadionilla oli käynnissä UEFA Cupin ottelu Spartakin ja Haarlemin välillä. Ottelun ollessa jo lisäajalla Spartak lisäsi 1–0-johtoaan tekemällä toisen maalin. Stadionilta poistumassa olleet katsojat kääntyivät takaisin ja törmäsivät stadionilta poistuviin katsojiin (käytössä oli vain yksi uloskäynti, koska katsojamäärä ei ollut merkittävä). Virallisen tiedon mukaan 66 ihmistä tallautui tai puristui kuoliaaksi, mutta silminnäkijälausuntojen perusteella on arveltu, että uhrien määrä oli todellisuudessa huomattavasti suurempi. Kyseessä oli joka tapauksessa yksi vakavimmista stadiononnettomuuksista urheilun historiassa.

Vuonna 2002 kentälle asennettiin FieldTurf -tekonurmialusta, joka on Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) ja Euroopan jalkapalloliiton (UEFA) luokituksissa paras tekonurmi.

UEFA valitsi Lužnikin vuoden 2008 Mestarien liigan loppuottelun pelipaikaksi. Ottelua varten tekonurmen tilalle asetettiin luonnonnurmi.^[2]

Vuonna 2013 stadionilla järjestettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut.

Stadionilla järjestettiin vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden otteluja, muun muassa kilpailuiden avaus- ja loppuottelu. Maailmanmestaruuskilpailuja varten Lužniki rakennettiin vuosina 2014–2017 kattoa ja julkisivua lukuun ottamatta kokonaan uudelleen ja muutettiin pelkäksi jalkapallostadioniksi.^[3][4][5]

Lähteet

1. Suuri urheilujuhla. Helsingin Sanomat, 1.8.1956, s. 13.
2. Moscow to host Champions League final on natural grass ESPN. 2.10.2006. Viitattu 27.11.2017.
3. Реконструкция Лужников - образец заботы о культурном наследии - мэр m24.ru. 25.7.2014. Viitattu 27.11.2017.
4. Neues Stadion-Design soll Kosten drücken Stadionwelt. 2.12.2013. Arkistoitu 12.11.2017. Viitattu 27.11.2017.
5. Russia and Argentina re-open Luzhniki Stadium in style FIFA.com. 11.11.2017. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 27.11.2017.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lužniki Wikimedia Commonsissa

Mestarien liigan loppuottelun järjestäneet stadionit

1993 Olympiastadion (München) | 1994 Olympiako Stadio (Ateena) | 1995 Ernst Happel (Wien) | 1996 Stadio Olimpico (Rooma) | 1997 Olympiastadion (München) | 1998 ArenA (Amsterdam) | 1999 Camp Nou (Barcelona) | 2000 Stade de France (Pariisi) | 2001 San Siro (Milano) | 2002 Hampden Park (Glasgow) | 2003 Old Trafford (Manchester) | 2004 Arena AufSchalke (Gelsenkirchen) | 2005 Atatürk Olimpiyat (Istanbul) | 2006 Stade de France (Pariisi) | 2007 Olympiako Stadio (Ateena) | 2008 Lužniki (Moskova) | 2009 Stadio Olimpico (Rooma) | 2010 Santiago Bernabéu (Madrid) | 2011 Wembley (Lontoo) | 2012 Allianz Arena (München) | 2013 Wembley (Lontoo) | 2014 Estádio da Luz (Lissabon) | 2015 Olympiastadion (Berliini) | 2016 San Siro (Milano) | 2017 Millennium Stadium (Cardiff) | 2018 Kiovan olympiastadion (Kiova) | 2019 Wanda Metropolitano (Madrid) | 2020 Estádio da Luz (Lissabon)

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen loppuottelun järjestäneet stadionit

1930 Centenario (Montevideo) | 1934 Nazionale (Rooma) | 1938 Stade Olympique (Pariisi) | 1950 Maracanã (Rio de Janeiro) | 1954 Wankdorf (Bern) | 1958 Råsunda (Tukholma) | 1962 Nacional (Santiago) | 1966 Wembley (Lontoo) | 1970 Azteca (México) | 1974 Olympiastadion (München) | 1978 Monumental (Buenos Aires) | 1982 Santiago Bernabéu (Madrid) | 1986 Azteca (México) | 1990 Stadio Olimpico (Rooma) | 1994 Rose Bowl (Pasadena) | 1998 Stade de France (Pariisi) | 2002 International (Jokohama) | 2006 Olympiastadion (Berliini) | 2010 Soccer City (Johannesburg) | 2014 Maracanã (Rio de Janeiro) | 2018 Lužniki (Moskova) | 2022 Lusailin stadion (Lusail) | 2026 MetLife Stadium (New York)