Nimet "katto" (ceiling) ja "lattia" (floor) sekä vakiintuneet merkintätavat esitti ensimmäisenä Kenneth E. Iverson vuonna 1962. [2]
Lattiafunktio reaaliluvusta x, joka merkitään tai floor(x), palauttaa suurimman kokonaisluvun, joka on pienempi tai yhtäsuuri kuin x.
Siis kaikille reaaliluvuille x pätee:
Esimerkiksi floor(2.9) = 2, floor(−2) = −2 ja floor(−2.3) = −3.
Positiivisilla luvuilla x funktiota floor(x) voidaan kutsua myös x:n kokonaislukuosaksi. Funktio (myös xmod1) on x:n desimaaliosa.
Kattofunktio, jota merkitään tai ceil(x), palauttaa pienimmän kokonaisluvun, joka on suurempi tai yhtäsuuri kuin x.
Siis kaikille reaaliluvuille x pätee:
Esimerkiksi ceil(2,3) = 3, ceil(2) = 2 ja ceil(−2.3) = −2.
Seuraava epäyhtälö on aina voimassa reaaliluvulle x: