Latenttilämpö

Latenttilämpö^[1] (tunnus Q_l) on se entalpiamuutos, joka tapahtuu aineen olomuodon muutoksen yhteydessä aineen lämpötilan pysyessä kuitenkin vakiona. Jos olomuodonmuutos tapahtuu vakiopaineessa, latenttilämpö vastaa olomuodonmuutoksessa vapautunutta tai sitoutunutta lämpöä. Latenttilämmön eli piilevän lämmön käsitteen kehitti skotlantilainen tiedemies Joseph Black 1750-luvulla. Black kehitti myös lämpökapasiteetin käsitteen, jota hän kutsui nimellä havaittava lämpö^[2] (engl. sensible heat), sillä toisin kuin latenttilämpö, se liittyy aineen lämpötilan muutoksiin.^[3]

Sulamisen yhteydessä käytetään termiä sulamisen latenttilämpö, joka esimerkiksi vedelle on noin 334 kJ/kg. Nesteen höyrystymisen yhteydessä puhutaan höyrystymisen latenttilämmöstä. Latenttilämmön suuruuteen vaikuttavat lämpötila ja paine, joskin paineen vaikutus voidaan usein jättää huomiotta.^[4]

Meteorologiassa keskeinen latenttilämmön muoto on vesihöyryyn sitoutunut lämpöenergia, joka vapautuu ilmakehään vesihöyryn tiivistyessä esimerkiksi pilviksi ja sateeksi. Sillä on tärkeä merkitys matalapainesysteemien kehityksessä:^[5] Varsinkin trooppisissa hirmumyrskyissä pääasiallinen energianlähde on latentti lämpö, joka vapautuu matalapaineen keskiosan ukkospilvissä tiivistymisen yhteydessä, ja lämmittää ympäröivää ilmaa siellä.^[6]