From Wikipedia, the free encyclopedia
Läntinen marxilaisuus on Länsi- ja Keski-Euroopasta peräisin olevien marxilaisten teoreetikkojen muodostama suuntaus, erotuksena neuvostoliittolaisesta filosofiasta. Vaikka kyseinen virtaus sai alkunsa vuonna 1923 julkistetuista teoksista, György Lukácsin Historia ja luokkatietoisuus ja Karl Korschin Marxilaisuus ja filosofia, niin itse käsitteen keksi paljon myöhemmin Maurice Merleau-Ponty. Italialaisella Antonio Gramscilla on ollut myös suuri merkitys läntiselle marxilaisuudelle.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Marxismi-leninismistä erottuvia marxilaisia koulukuntia on paljon, kuten austromarxismi sekä Antonie Pannekoekin tai Rosa Luxemburgin vasemmistokommunismi. Läntistä marxilaisuutta edustavat teoreetikot erottuvat marxilais-leninisteistä pitämällä marxilaisuuden abstrakteja ja filosofisia alueita taloudellista analyysia tärkeämpinä. Alkuaikoina läntisen marxismin merkittävin ominaisuus oli jännite Karl Marxin ajattelun hegeliläisten ja humanististen komponenttien välillä. Myöhemmät muodot, kuten strukturalistinen marxismi, ovat olleet voimakkaan antihumanistisia. Läntinen marxilaisuus usein korostaa kulttuurin tutkimusta marxilaisen yhteiskuntakäsityksen edellytykseksi. Läntiset marxistit ovat laatineet monimutkaisia muunnelmia ideologiateorioista ja ylärakenteesta, joita on luonnosteltu Marxin ja Engelsin kirjoituksissa vain pintapuolisesti.
Brittiläisten tutkijoiden 1960-luvulla kehittämä kulttuurintutkimus nähdään yleensä omana ajatusvirtauksena. Sillä on paljon yhteistä läntisen marxilaisuuden kanssa. Raymond Williamsin kaltaiset teoreetikot käsittelevät kulttuurikysymystä, jonka aikaisemmat marxilaiset ohittivat merkityksettömänä. Antonio Gramscin ja Frankfurtin koulukunnan teoriat ovat tärkeitä lähteitä kulttuurintutkimukselle.
Läntisten marxilaisten poliittiset sidokset ovat vaihdelleet. Lukács ja Gramsci olivat Neuvostoliittoon suuntautuneiden puolueiden jäseniä. Karl Korsch suhtautui erittäin kriittisesti neuvostoliittolaiseen marxismiin puoltaen neuvostojen kommunismia ja kiinnostuen myöhemmin yhä enemmän anarkismista. Frankfurtin koulukunnan teoreetikoilla oli taipumusta poliittiseen vaikenemiseen, vaikka Herbert Marcuse tuli tunnetuksi "Uuden vasemmiston isänä". Jean-Paul Sartre, Merleau-Ponty, Louis Althusser ja Henri Lefebvre kannattivat eri ajanjaksoina Ranskan kommunistista puoluetta, johon he kaikki myöhemmin pettyivät. Ernst Bloch asui kannattamassaan Neuvostoliitossa, johon menetti uskonsa elämänsä loppua kohti. Maolaisuus ja trotskilaisuus vaikuttivat myös läntiseen marxismiin.
|
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.