From Wikipedia, the free encyclopedia
Läntinen Zhou-dynastia (西周 [Xi Zhou]) hallitsi Kiinassa 1066–771 eaa. Se oli osa Zhou-dynastiaa.
Shang-dynastian valta-asemaa nousi uhkaamaan valtakunnan läntisillä rajamailla sijainnut Zhou-heimo.[1] Zhou-vallan keskuspaikka sijaitsi Weijoen laaksossa, nykyisen Shaanxin alueella, lähellä Xi'ania.[2][1][3] Zhout kukistivat Shangit lopullisesti Muyen taistelussa. Taistelun ajankohdasta ei olla yksimielisiä, mutta se sijoittuu muutaman vuosikymmenen sisälle, vuoden 1050 eaa. molemmin puolin.[2][1][4] Tarinat kertovat Zhou-dynastian ensimmäisen kuninkaan Wun olleen hyveellinen kuningas, joka kukisti tyrannimaisen Shang-kuninkaan.[2][3] Todellisuudessa Xia-, Shang-, ja Zhou-dynastiat olivat osaksi päällekkäisiä, mutta niiden valtakeskukset sijaitsivat eri puolilla Keltaisenjoen laaksoa. Ne olivat teokraattisia pronssikauden valtioita, joissa kuningas sai valtansa uskonnollisesta merkityksestään.[5]
Zhou-dynastian vallan alkuaikoina alkoi kehittyä feodaalinen järjestelmä, jossa maa-alueet läänitettiin oman klaanin ja liittolaisklaanien jäsenten kesken. Zhou-ruhtinaiden omassa suorassa hallinnassa ollut alue käsittivät osia nykyisen Shaanxin ja Henanin alueista.[1][6] Näin ollen Zhou-kuninkaan valta koostui käytännössä hänen suorassa hallinnassaan olevasta pääkaupungista, sekä useista vasallivaltioista, jotka maksoivat veroa Zhou-kuninkaalle. Zhou-kuninkaan valta perustui siihen että hän oli jumalallisessa asemassa, jonka lääninherrat tunnustivat ylimmäksi valtiaaksi. Järjestelmässä oli se heikkous, että kun lääninherrat kasvoivat voimakkaammiksi, he alkoivat toimia itsenäisesti ja pitivät Zhou-kuningasta enää nimellisenä hallitsijana.[1][6] Järjestelmän tarkoitus oli vahvistaa Zhou-hallitsijan valtaa, mutta myöhemmin kuninkaat eivät enää pystyneet jakamaan uusia läänityksiä vasalleilleen, minkä seurauksena vasallit alkoivat samaistua omaan alueeseensa eivätkä enää olleet uskollisia Zhou-hallinnolle.[7] Läänityksistä syntyi ajan kuluessa useita itsenäisesti toimivia pieniä valtiota, jotka taistelivat vallasta keskenään.[8][9]
Zhou-dynastian vasallit muuttuivat yhä tyytymättömimmiksi ja kuninkaan oli yhä vaikeampi ylläpitää valtaansa. Valtakuntaa uhkasivat myös Keski-Aasian aroilla vaeltavat jousilla varustautuneet hevospaimentolaiset, jotka muodostivat nopealiikkeiset taistelujoukot. He aiheuttivat huomattavia levottomuuksia Keski-Aasiassa 800-luvulla eaa.[9] Kuningas Youn valtakaudella vuosina 781–771 eaa. kuninkaan arvovalta oli jo niin heikko, että yksikään vasalli ei tullut avuksi, kun barbaariheimot hyökkäsivät lännestä Zhoun valtakeskukseen ja surmasivat kuningas Youn.[9][6]
(Wang 王 tarkoittaa kuningasta; käännöstä herttua tällä sivulla käytetään arvonimestä wujue 五爵.)
Zhoun kulttuuri ennen Shang-dynastian kukistamista oli ilmeisesti Weijoen laakson paikallisten kulttuurien sekoitus. Shangin alueita vallatessaan Zhou omaksui Shangin kulttuuripiirteet. He käyttivät lähes samaa kilpikonnanluista ennustamista, samoja pronssin valamistamistapoja ja samoja hautausriittejä kuin Shang-kuninkaat. He kehittivät kuitenkin myös oman astioiden koristelutavan, joka poikkesi selvästi Shang-dynastian koristeluista.
Historialliset tapahtumat Zhou-kaudella kirjattiin muistiin bambusta tehtyihin liuskoihin, mutta niitä ei ole säilynyt. Tekstejä on kuitenkin vuosisatojen ajan kopioitu, ja suuri osa niistä on siten edelleenkin luettavissa. Näistä kirjoituksista on tullut myös kungfutselaisuuden klassikoita. Oleellisia kirjoja ovat:
Shang-dynastian aikainen kulttuurikehitys muovautui selkeän kiinalaiseen tyyliin Zhou-dynastian aikana. Taide-esineistä tuli käytännöllisempiä, Taivas nähtiin vain hyväksyvänä tai tuomitsevana tahona (se lähetti tulvia, kuivuutta, maanjäristyksiä ja auringonpimennyksiä) ja rakennuksista ja hallintobyrokratiasta tuli osa perinteistä kiinalaista valtiota, ajattelua ja taidetta. Läntisestä Zhou-dynastiasta tuli malli kiinalaisen imperialismin historialle, sillä se näki yhdenmukaisuutta siinä, missä itse asiassa oli kulttuurista ja etnistä erilaisuutta.
Hallitun alueen laajuuden vuoksi alueellisiksi hallitsijoiksi oli saatava luotettavia henkilöitä. Täten erityisesti lähellä pääkaupunkia nimitettiin valtaan sukulaisia. Toinen seuraus laajasta valtakunnasta oli byrokratian tarve. Kirjurintoimistosta tuli huomattavan tärkeä. Valtasuhteet muuttuivat: nyt kuninkaat olivat yksinkertaisesti virkamiesten päämiehiä. Alueellisiksi johtajiksi nimitetyt sukulaiset kävivät sukupolvien vaihtuessa etäämmiksi, ja niin ollen alueet alkoivat etääntyä kuninkaasta ja itsenäistyä. Runoista ja muista kirjoituksista tuli yksilöllisempiä ja niissä saatettiin ilmaista omia mielipiteitä hallitsevasta luokasta. Kirjallisuudessa siirryttiin uskontokeskeisyydestä kohti maailmankuvaa, jossa luonto ja ihmiset olivat keskeisessä asemassa. Ihmiset vastasivat omasta elämästään sen sijasta, että esi-isät tai Taivas olisivat tehneet sen heidän puolestaan.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
