aluehallinnon Ruotsissa ja Suomessa From Wikipedia, the free encyclopedia
Lääninhallitus (lyhenne LH[1]) oli ennen vuotta 2010 valtion aluehallintoviranomainen Suomessa. Kussakin Suomen läänissä oli lääninhallitus, jonka toimintaa johti maaherra. Hallintomalli periytyy Ruotsin vallan ajalta ja myös Ruotsissa on edelleen samanlainen lääneihin ja lääninhallituksiin perustuva aluehallinto.
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Ruotsin tilanteesta (sv:Länsstyrelse) voisi kirjoittaa tarkemmin. |
Lääninhallitukset lakkautettiin vuoden 2010 alussa, jolloin niiden tilalle perustettiin aluehallintovirastot.
Lääninhallitus oli alueviranomainen, jonka tehtäviä ohjasi kahdeksan ministeriötä. Se edisti, arvioi ja valvoi lääninsä alueella tapahtuvia julkisia palveluja[2]
Lääninhallituksessa oli poliisin ja pelastustoimen aluejohto, sillä huolenpito kansalaisten turvallisuudesta oli keskeinen osa viraston toimintaa. Se huolehti yhteistoiminnassa alue- ja paikallishallinnon viranomaisten kanssa varautumisesta poikkeusoloihin. Se järjesti myös alueellisia maanpuolustuskursseja keskeisille henkilöille yhdessä puolustusvoimien kanssa.[3] Poliisiosastoa johti lääninpoliisijohtaja ja Pelastusosastoa lääninvalmiusjohtaja.
Lääninhallituksen eli maaherranviraston päällikkönä oli maaherra, joka oli valtioneuvoston ja lähinnä sisäasiainministeriön alainen valtion virkamies. Lääninhallitus jakaantui kahteen osastoon: lääninkansliaan ja lääninkonttoriin.[4]
Lääninkanslian esimiehenä toimi lääninsihteeri. Muita virkamiehiä kansliassa olivat varalääninsihteeri, anomusasiainreistraattori ja kirjeasiainreistraattori sekä tarpeen vaatiessa lääninnotaari. Näiden virkamiesten lisäksi lääninkansliassa työskenteli tarpeellinen määrä lääninkanslisteja sekä lääninkonttorin kanssa yhteinen arkistonhoitaja.[4]
Lääninkonttorin esimiehenä toimi lääninkamreeri. Muita konttorin virkamiehiä olivat varalääninkamreeri, lääninrahastonhoitaja, lääninkirjuri ja reistraattori sekä tarpeen vaatiessa apukamreeri ja rahastonhoitajan apulainen. Näiden virkamiesten lisäksi lääninkonttorissa työskenteli tarpeellinen määrä lääninkonttoristeja sekä lääninkanslian kanssa yhteinen arkistonhoitaja.[4]
Lääninsihteerin ja lääninkamreerin nimitti virkaan valtioneuvosto, ja virkaa haettiin 56 päivän hakuajalla maaherranvirastolta valtioneuvostolle asetetulla hakemuksella. Varalääninsihteerin ja varalääninkamreerin nimitti valtioneuvosto maaherran tekemän ehdotuksen ja puoltolauseen pohjalta. Valtioneuvosto nimitti myös lääninrahastonhoitajan, lääninkirjurin, kruununvoudin ja henkikirjurin 14 päivän hakemusajalla. Muut lääninhallituksen virkailijat määräsi toimiinsa maaherra 30 päivän hakemusajalla.[4]
Lääninhallituksessa esille tulevat asiat ratkaistiin esittelystä. Lääninsihteerin, varalääninsihteerin, lääninkamreerin ja varalääninkamreerin, kunkin omalta alaltaan, tuli esitellä asiat maaherran ratkaistavaksi. Esittelevän virkamiehen tuli esiteltäessä asiaa ilmoittaa oma mielipiteensä maaherralle ja olla mukana päätöstä harkitsemassa, mutta maaherralla oli kuitenkin yksinomainen ratkaisuvalta. Silloin kun esittelijä oli jossain asiassa eri mieltä kuin maaherra, hän oli oikeutettu merkitsemään eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan. Mikäli eriävää mielipidettä ei kirjattu pöytäkirjaan, katsottiin esittelijän yhtyneen maaherran päätökseen.[4]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.