isonokkosen alalaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Etelännokkonen (Urtica dioica ssp. dioica) on poltinkarvallinen, monivuotinen ruohokasvi. Se on yksi nokkosen eli isonokkosen (U. dioica) alalajeista.[1]
Etelännokkonen | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Nokkoskasvit Urticaceae |
Suku: | Nokkoset Urtica |
Laji: | dioica |
Alalaji: | dioica |
Kolmiosainen nimi | |
Urtica dioica ssp. dioica |
Etelännokkonen kasvaa 30–300 senttimetriä korkeaksi. Varsi on nelisärmäinen, melko vankka ja tavallisesti haaraton. Varressa, lehtiruodeissa ja lehtisuonien alapinnalla on tavallisesti runsaasti poltinkarvoja sekä niitä lyhyempiä hapsikarvoja. Joskus harvoin poltinkarvat voivat puuttua kokonaan. Paksuhkot lehdet ovat vastakkain, ehyitä ja sahalaitaisia. Ainakin alimmat lehdet ovat herttatyvisiä. Tummanvihreä lehtilapa on muodoltaan puikea tai kapeanpuikea ja pitkäkärkinen. Kärkihammas ulottuu viereisiä hampaita paljon pitemmälle. Tavallisesti lehtilapa on 4–15 cm pitkä ja 2–3 kertaa leveytensä pituinen. Kukinto-osan alapuolisten lehtien lapa on tavallisesti enintään kaksi kertaa leveytensä pituinen. Vankka lehtiruoti on enintään noin puolet lavan pituudesta.
Etelännokkosen kukinnot ovat 4–8 cm pitkiä norkkoja ja pitempiä kuin lehtiruodit. Etelännokkonen on tavallisesti kaksikotinen, eli hede- ja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Kukat ovat pieniä, vihertäviä ja yksineuvoisia. Kukan kehä on nelilehtinen ja verhiömäinen. Etelännokkonen kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Hedelmä on kahden sisemmän kehälehden suojaama pähkylä.[1]
Euroopassa etelännokkosta tavataan koko mantereella aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella aika Keski-Siperiaan, Keski-Aasiaan, Pohjois-Iraniin ja Turkkiin. Paikoitellen lajia tavataan myös Pohjois-Afrikassa. Pohjois-Amerikan keski- ja pohjoisosissa etelännokkosta tavataan paikoitellen tulokaslajina.[2] Suomessa etelännokkonen kasvaa koko Suomessa. Runsaimmin lajia kasvaa Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella. Lapissa laji on harvinaisempi.[3]
Etelännokkonen on selkeästi kulttuurisidonnainen laji, joka viihtyy monenlaisissa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Sitä kasvaa muun muassa asumusten lähettyvillä, pihoilla, seinustoilla, puutarhoissa ja teiden varsilla.[1] Alkuperäisenä luonnonkasvina etelännokkosta tavataan Suomessa ainoastaan Etelä-Suomen merenrantalehdoissa. Muualla maassa se on muinaistulokas.[4] Maavartensa avulla laji muodostaa tiheitä kasvustoja.[5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.