Kuolemattomat

Kuolemattomat (m.kreik. ἀθάνατοι, athánatoi) eli Kymmenen Tuhatta olivat Herodotoksen mukaan Persian kuninkaan henkivartiokaarti ja valtakunnan ammattilaisarmeija ainakin persialaissotien aikana sekä niiden jälkeen, kunnes Aleksanteri Suuri löi heidät lopullisesti Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa.

Kuolemattomia elamilaisissa puvuissa

Kymmenen Tuhatta kuvastaa kirjaimellisesti joukon lukumäärää, sillä sotilaiden lukumäärä pidettiin aina kymmenessätuhannessa. Tämä tarkoitti sitä, että kuolleet, haavoittuneet tai sairaat sotilaat korvattiin uusilla jotta aktiivipalveluksessa olevien lukumäärä olisi aina kymmenentuhatta. Herodotos kertoo, että jokainen "kuolematon" oli syntyperäinen persialainen tai meedialainen.

Kuolemattomat olivat raskasta jalkaväkeä, jotka saivat vaativan erikoiskoulutuksen, mutta myös sitä myöten nauttivat erikoiskohtelusta. Heillä oli sotaretkillä oma ruokansa ja erityiset karavaanit kuljettivat heidän palvelijoitaan. Sotilailla oli aseistuksenaan kevyet kilvet, lyhyet keihäät, voimakkaat jouset ja akinakes-miekat. Keihäs oli rautainen ja siinä oli, sotilaan arvosta riippuen, joko kultainen tai hopeinen vastapaino. Herodotos sanoo "kuolemattomien" vaatetuksen koostuneen tiarasta tai ohuesta huopaisesta hatusta, hihallisesta tunikasta, suomupanssarista ja housuista.

Persialaisilta ei ole jäänyt mainintaa "kuolemattomista" joten suurin osa tiedoista on saatu Herodotokselta. Nimi "kuolematon" ei kuitenkaan ole länsimaisen perimätiedon mukaan aivan osuva, sillä kuuluisimmat taistelut, joihin he osallistuivat (Marathon, Thermopylai ja Issos), päättyivät heidän osaltaan nöyryyttäviin häviöihin.

Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.