Jokisalava[1] (Salix × fragilis, syn. Salix × rubens) on valkosalavan (Salix alba) ja silosalavan (Salix euxina) välinen risteymä. Se on yleisilmeeltään leveälatvuksinen puu, jonka korkeus voi vaihdella 6–18 metrin välillä. Jokisalava on kaksikotinen eli sillä on hede- ja emikukat eri puuyksilöissä.
| Jokisalava | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Suku: | Pajut Salix |
| Laji: | × fragilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salix × fragilis |
|
| Synonyymit | |
|
Salix × rubens |
|
| Katso myös | |
Jokisalavaa käytetään koristekasvina, ja sitä on kehitetty edelleen risteyttämällä sitä uudelleen kantalajiensa sekä niiden risteymien kanssa. Näin on saatu luotua monia erilaisia ja alkuperältään vaihtelevia risteymiä, mikä näkyy myös jokisalavan ulkonäön ja kestävyyden vaihteluna.
Taksonomia
Carl von Linné kuvasi lajin Salix fragilis vuonna 1753. Samaa nimeä käytettiin pitkään sekä risteymälajista että sen toisesta kantalajista. Vasta vuonna 2009 kantalajille annettiin tieteellinen nimi, Salix euxina, minkä jälkeen risteymälajia on kutsuttu nimellä Salix × fragilis.[2] Suomen Lajitietokeskus kutsuu nykyään kantalajia nimellä silosalava ja risteymälajia nimellä jokisalava.[1][3] Euroopassa sekä silo- että jokisalava kasvavat vakiintuneina, mutta jokisalava on huomattavasti yleisempi: arviolta vain kymmenesosa aiemmin Salix fragilis -nimellä tunnetuista pajuista on silosalavia. Molekyylianalyysien perusteella Linnén Ruotsista keräämä Salix fragilis -lajin holotyyppi on lajiltaan jokisalava.[2]
Jokisalavasta on kaksi eri muotoa: kujasalava (Salix × fragilis f. fragilis) ja keltasalava (Salix × fragilis f. vitellina).[4][5] Aiemmin kujasalava-nimeä käytettiin koko Salix × fragilis -risteymälajista.[6]
Levinneisyys
Jokisalavaa esiintyy luonnostaan Turkissa.[4] Se on kuitenkin vakiintunut vieraslaji ympäri Eurooppaa, Aasiaa, Afrikkaa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sen katsotaan olevan haitallinen vieraslaji. Syy jokisalavan laajalle levinneisyydelle on se, että sitä on istutettu laajalti eroosion hallintaan, uudelleenmetsitykseen, poltto- ja rakennuspuuksi sekä pölyttäjien ravinnoksi.[2]
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
