Kryogeniikka eli kylmäfysiikka on fysiikan alue, joka tutkii matalien lämpötilojen (alle –150 °C eli 123 K) tuottamista ja materiaalien käyttäytymistä matalissa lämpötiloissa. Kryotekniikka on yhdistävä termi kaikille niille tekniikan sovelluksille, joissa toimitaan kryoalueen lämpötiloissa. Kryo-sanaa voidaan käyttää etuliitteenä, kun halutaan tuoda esille, että kyseisessä sovelluksessa käytetään alhaisia lämpötiloja.
Sana kryo tai kryos (κρύο) on peräisin kreikan kielestä ja tarkoittaa jääkylmää.
Kryoalueen lämpötiloihin päästään kompressori-lauhdutintekniikalla. Nestemäinen typpi, happi ja argon valmistetaan tislaamalla ilmasta, joka on puristettu ja jäähdytetty –194 °C:n lämpötilaan. Tislauskolonnissa nestemäisestä ilmasta kaasuuntuu ensin typpi –196 °C asteessa, sitten argon –186 °C asteessa ja happi viimeisenä –183 °C lämmössä. Ilmasta tislaamalla saadaan myös jonkin verran muita jalokaasuja, kuten neonia. Heliumia syntyy jatkuvasti maaperässä radioaktiivisten materiaalien alfahajoamisessa ja se rikastuu maakaasuun.[1] Helium tuotetaankin pääasiassa maakaasusta suodattamalla. Useissa kryotekniikan sovelluksissa haluttu kylmälämpötila saavutetaan käyttämällä nestemäistä typpeä.
Kryopumppu on tyhjiötekniikassa käytetty pumppu. Ennen kuin kryopumppua voidaan käyttää vakuumiastia pumpataan mekaanisella pumpulla 1 mbar tai alempiin paineisiin. Tämän jälkeen käynnistetään kryopumppu, jonka atomeja jäädyttämällä keräävä pinta jäähtyy –230 °C:n lämpötilaan. Kryopumpulla päästään hyvin alhaisiin paineisiin.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
