Klonaalisesti tarttuva syöpä

Klonaalisesti tarttuvalla syövällä tarkoitetaan syöpäsoluja, jotka voivat siirtyä eliöiden välillä ilman muita tartuttajia kuten syöpää aiheuttavia viruksia eli onkoviruksia. Syöpä tarttuu siis klonaalisesti. Tämän tyyppinen syöpä on harvinainen useimmilla eliöillä, mutta poikkeuksia on: pussiahmojen (tasmanian tuholaisten) kohdalla tietty tarttuva syöpä (DFTD, engl. devil facial tumour disease) on niin yleinen, että se on lajina kuolemassa sukupuuttoon lähinnä kyseisen syövän vuoksi.^[1]

DFTD:n aiheuttama kasvain pussiahman kasvoissa.

Erään tutkimuksen mukaan suvullinen lisääntyminen on saattanut kehittyä klonaalisesti tarttuvan syövän vastustamiseksi. Suvullinen lisääntyminen kun tuottaa lajiyksilöihin geneettistä vaihtelua.^[2]

Tarttuva syöpä ihmisillä

• Neljälle henkilölle tehtiin vuonna 2007 elinsiirrot (keuhkot, munuaiset, maksa) juuri aivohalvaukseen kuolleelta 53-vuotiaalta naiselta, jolla ei todettu olevan syöpäkasvaimia ennen elinsiirtoja. Siirrot saaneet saivat siirrettyjen elimien soluista rintäsyövän, ja kolme heistä kuoli saamaansa syöpään vuosina 2009–2017.^[3]
• 41-vuotias HIV-positiivinen mies Kolumbiassa sai 2015 syövän Hymenolepis nana -heisimadolta heikentyneen immuunijärjestelmänsä vuoksi.^[4]
• Kirurgi sai potilaaltaan 2013 erilaistumattoman pleomorfisen sarkooman (eng. undifferentiated pleomorphic sarcoma), kun kirurgi vahingoitti kättään leikkauksen aikana.^[5]

Tarttuva syöpä muilla eläimillä

Pullonkaulailmiön läpikäyneillä lajeilla saattaa esiintyä tavallista enemmän tarttuvia syöpiä.^[6]

Koiran siittimessä olevia CTVT:n aiheuttamia kasvaimia.

• Koiran tarttuva sukuelinkasvain (CTVT) on seksuaalisesti tarttuva syöpä koirilla. Yksittäinen pahanlaatuinen CTVT:n klooni on tartuttanut koiria jo 200 – 2 500 vuotta sitten leviten maailmanlaajuiseksi syöväksi. Tämä syöpäklooni on siten yksi vanhimmista tunnetuista somaattisista nisäkkäiden solulinjoista.^[7]
• DFTD on pussiahmoja eli Tasmanian tuholaisia tartuttava loissyöpä.^[8]
• Eräs sarkooma (eng. contagious reticulum cell sarcoma) kultahamstereilla^[9] voi tarttua hamsterista toiseen keltakuumehyttysen piston kautta.^[10]
• Hietasimpukoiden välillä voi tarttua hemolymfaattisen systeemin tarttuva syöpä, eli leukemia.^[11]
• Horisontaalisesti (eli saman lajin ja eri lajien yksilöiden välillä ilman lapsi–vanhempi- eli vertikaalista suhdetta) tarttuvia syöpiä on löydetty myös kolmelta muulta simpukkalajilta: Mytilus trossulus, Cerastoderma edule ja Polititapes aureus. P. aureuksen syövän on havaittu tarttuvan toiselta simpukkalajilta (Venerupis corrugata).^[12]

Historia

1841–1914 elänyt M. A. Novinsky kokeili 1876 tiettävästi ensimmäisenä maailmassa CTVT:n tartuttamista koirien välillä siirtämällä syöpäkudosleikkeitä koirasta toiseen onnistuneesti.^[7][13] Hänen tuloksensa toistettiin useissa kokeissa jo ennen 1900-lukua. Syövän arveltiin tarttuvan itsessään ja sille annettiin useita eri nimiä, jotka kuvastivat tätä ominaisuutta, kuten infektiivinen sarkooma ja transplantoituva lymfosarkooma. Ei kuitenkaan ollut täysin varmaa, tarttuivatko syöpäsolut vai saivatko koe-eläimet syövän esimerkiksi syöpävirustartunnasta. 1960-luvulla julkaistiin muutamia tutkimuksia, jotka tukivat virusteoriaa: niissä väitettiin syövän tarttuvan kudosnäytteistä näiden lyysauksen jälkeenkin (tämä tappaa solut jättäen virukset). Vastaavat paremmin tehdyt lyysaustutkimukset kuitenkin todistivat viimeistään 1970-luvulle tultaessa syövän voivan tarttua sellaisenaan.^[13]

1996 hollantilainen luontokuvaaja Christo Baars havaitsi tiettävästi ensimmäisenä pussiahmojen DFTD-kasvaimia ja otti niistä valokuvia.^[14] Tätä seurasivat useat havainnot kasvaimista ja pussiahmojen määrän väheneminen. 2006 DFTD:n esitettiin ensimmäisen kerran olevan tarttuva syöpä, sillä tutkimuksessa kasvainten solujen havaittiin olevan geneettisesti samoja useissa eri pussiahmoissa.^[8]

Katso myös

• Kasvainvirus
• Kasvainbakteeri