Kiinteistön kauppa

Kiinteistön kauppa on kiinteistöä koskeva kauppa. Suomessa kiinteistön kaupassa noudatetaan sopimusvapaudesta poiketen laissa vahvistettua muotomääräistä kauppatapaa. Kiinteistön kauppa ei ole pätevä, jos muotovaatimuksia ei ole noudatettu. Kiinteistön luovutustoimea, jossa vastikkeen pääosan muodostaa toinen kiinteistö, nimitetään kiinteistön vaihdoksi.

Joissain maissa miltei kaikki asunnot ovat määräosuuksia koko kiinteistöstä, myös kerros- ja rivitalohuoneistot. Näin on muun muassa Espanjassa ja Virossa.

Kiinteistön kauppa Suomessa

Kiinteistökauppa Suomessa perustuu useisiin lakeihin, joista keskeisin on maakaari. Kaupassa edellytetään kaupanvahvistajaa, joka valvoo kaupan muotovaatimuksia. Sähköisissä kiinteistökaupoissa ei tarvita kaupanvahvistajaa^[1]. Kiinteistönvälitysliikkeen toimipisteen johtajilta edellytetään keskuskauppakamarille suoritettu laillistetun kiinteistönvälittäjän tutkinto.

Asuntojen hallintaan oikeuttavien asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden kaupan välittäminen ei ole kiinteistön kauppaa, vaikka myös sitä laillistetut kiinteistönvälittäjät ja kiinteistönvälitysliikkeet tekevät. Osakkeet ovat irtaimistoa.

Muita lakeja

Muita kiinteistön kauppaan liittyviä lakeja ovat ostajiin ja myyjiin liittyvät lait, joissa määritellään ostajia ja myyjiä sekä näiden toimivaltaisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi lait osakeyhtiöistä, kommandiittiyhtiöistä, avoimista yhtiöistä, säätiöistä, yhdistyksistä sekä holhouksenalaisista tai muuten vajaavaltaisista henkilöistä.

Katso myös

• Asuntoesittely

Aiheesta muualla

Kiinteistön kauppa Suomessa

• Oikeustiede:kiinteistönkauppa Tieteen termipankki. 14.01.2014. Viitattu 14.1.2014.