Kengännumero

Kengännumero on kenkiin merkitty niiden kokoa, yleensä pituutta, osoittava numero. Toisinaan siihen liittyy myös kengän leveyttä osoittava kirjain.

On olemassa useampia maailman­laajuisessa käytössä olevia kenkien numero­järjestelmiä. Yleisimmin käytetyt ovat mannereurooppalainen (pariisilainen) sekä englantilainen ja amerikkalainen järjestelmä. Ne eroavat toisistaan siitä, missä suunnassa kengät mitataan, mitä mittayksikköä käytetään ja myös siinä, mitä kokoa vastaa numero 0 tai 1. Vain harvoissa järjestelmissä on jalkaterän leveys otettu huomioon. Joillakin seuduilla maailmassa erityyppisille kengille kuten miesten, naisten, lasten tai urheilukengille käytetään eri järjestelmää.

Kengännumeron määräytyminen

Jalkaterä ja kenkä

Ihmisen jalkaterän pituus määritellään tavallisesti kahden sellaisen yhden­suuntaisen suoran väliseksi etäisyydeksi, jotka ovat kohtisuorassa jalkaterää vastaan ja joista toinen sivuaa isovarpaan kärkeä, toinen kantapäätä. Tämä mitataan ihmisen seisoessa paljain jaloin, kehon painon jakautuessa tasan kummankin jalan kesken.

Monilla ihmisillä vasen ja oikea jalkaterä ovat hieman eri pituiset. Useimmiten vasen on oikeaa pidempi. Siinä tapauksessa molemmat jalkaterät mitataan, ja massa­tuotettujen kenkien ostajia suositellaan hankkimaan suuremman jalkansa mukaiset kengät.

Tietyn kokoinen kenkä sopii henkilölle, jonka jalkaterän pituus on tietyllä pienellä välillä. Sopivan kengän pituus sisäpuolelta mitattuna on tavallisesti 15 - 20 millimetriä pidempi kuin ihmisen jalkaterä, mutta tämä erotus vaihtelee hieman erityyppisillä kengillä.

Pituusyksiköt

Eri kengännumerojärjestelmissä käytetään nykyisin seuraavia pituusyksiköitä:

• Pariisilaisessa järjestelmässä pituusyksikkönä on ranskalainen koko^[1], joka on ⅔ senttimetriä (0,67 cm). Yleensä käytetään vain kokonaislukuja, jolloin kahden peräkkäisen numeron kenkien pituuksien erotus on ⅔ senttimetriä. Tätä yksikköä käytetään yleisesti useimmissa manner-Euroopan maissa, myös Suomessa.
• Barleycorn on vanha englantilainen yksikkö, joka on ⅓ tuumaa eli noin 8,47 millimetriä. Tässä järjestelmässä käytetään kokomerkintöinä myös puolilukuja, jolloin kahden erikokoisen, mutta kooltaan lähimpänä toisiaan olevan kengän pituuksien ero on noin 4,23 millimetriä. Tätä yksikköä käytetään varsinkin englantilaisessa ja yhdysvaltalaisessa järjestelmässä.
• Myös senttimetriä ja millimetriä käytetään kenkien pituusyksikkönä. Yleensä käytetään vain viidellä jaollisia millimetrimääriä, jolloin kahden peräkkäisen koon pituuserotus on 0,5 senttimetriä, siis pariisilaisen ja englantilaisen järjestelmän välillä. Tätä käytetään kansainvälisen mondopoint-järjestelmän ja aasialaisen järjestelmän yhteydessä.

Nollapiste

Järjestelmät eroavat toisistaan myös siinä, miten asteikon nollakohta on asetettu.

• Mondopoint- ja aasialaisessa järjestelmässä kengän­numero on suoraan verrannollinen sellaisen jalkaterän pituuteen, johon kenkä sopii. Kokoa 0 ei luonnollisestikaan käytetä, sillä se vastaisi jalkaterän pituutta 0. Miesten, naisten ja lasten kenkien samoin kuin muutoinkin eri­tyyppisten kenkien kokoja voidaan suoraan verrata toisiinsa.
• Mannereurooppalaisessa järjestelmässä kengännumero on suoraan verrannollinen kengän pituuteen sisäpuolelta mitattuna. Tässäkin järjestelmässä miesten, naisten ja lasten kenkien kokoja voidaan suoraan vertailla toisiinsa, mutta muutoin erityyppisiä kenkiä ei voida, koska niissä edellytetään olevan sisällä hieman eri määrä vapaata tilaa
• Eräissä järjestelmissä numero 0 tai 1 on määritelty tarkoittamaan tiettyä pituutta, joka usein vastaa pienintä käytössä olevaa kokoa. Tämä kohta voi olla eri suuri lasten, teini-ikäisten, miesten ja naisten kengillä, joiden kokoja ei siis voida suoraan verrata toisistaan. Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa, joskaan ei brittiläisessä järjestelmässä numero 8 tarkoittaa miesten ja naisten kengillä eri kokoa.

Leveyden merkitseminen

Joissakin järjestelmissä ilmoitetaan myös jalkaterän leveys. Käytössä on eri järjestelmiä:

• Mondopoint-järjestelmässä leveys ilmoitetaan millimetreinä.
• Mitattua leveyttä vastaamaan on asetettu kirjain tai kirjainyhdistelmä. Eri valmistajat käyttävät seuraavia merkintöjä, merkinnät kapeimmasta leveimpään lueteltuina:

• A, B, C, D, E, EE, EEE, EEEE, F, G
• 4A, 3A, 2A, A, B, C, D, E, 2E, 3E, 4E, 5E, 6E
• N (narrow, kapea), M (medium) tai R (regular, tavallinen), W (wide, leveä)

Kutakin merkintää vastaava tarkka jalan leveys vaihtelee eri valmistajilla. Joidenkin brittiläisten ja amerikkalaisten valmistajien käyttämissä merkinnöissä A - E kahden peräkkäistä merkintää vastaavien leveyksien ero on 3/16 tuumaa.

Yleiset kokojärjestelmät

Mondopoint

Mondopoint-järjestelmä on ISO:n vuonna 1991 antaman standardin ISO 9407 suosittelema järjestelmä. Siinä jalka, johon kenkä sopii, mitataan millimetreinä. Esimerkiksi merkintä 280/110 tarkoittaa jalkaterää, jonka pituus on 280 millimetriä ja leveys 110 millimetriä.

Koska mondopoint ottaa huomioon myös jalkaterän leveyden, se mahdollistaa kengän sopivuuden paremmin kuin useimmat järjestelmät. Tämän vuoksi muun muassa Nato käyttää sitä myös sotilaskengissä.

Eurooppalainen standardi EN 13402, joka koskee myös vaatteita, suosittelee sen sijaan kenkiä merkittäväksi senttimetreinä mitatun jalkaterän pituusvälin mukaan, jolle ne sopivat.

Englantilainen järjestelmä

Englantilaisessa järjestelmässä, jota käytetään Yhdistyneessä kuningas­kunnassa kengät mitataan barleycorn-yksikköinä (noin 1/3 tuumaa), ja pienintä käytännössä esiintyvää kokoa merkitään numerolla nolla. Järjestelmää ei ole virallisesti standardoitu.

Lasten kenkä, jonka koko on nolla, on 12 barleycornin eli 4 tuuman (noin 10,15 cm) pituinen, ja käytössä ovat koot 13 ½:een saakka (8 ½ tuumaa, 21,59 cm). Täten kengän numeron ja pituuden välinen yhteys on:

${\displaystyle {\mbox{lapsen kengännumero}}=3\cdot {\mbox{jalan pituus tuumina}}-12}$

Aikuisten kenkä numero 1 vastaa seuraavaa tätä suurempaa kokoa 8 ⅔ tuumaa (22,01 cm), ja jokainen numero vastaa yhden barleycornin verran suurempaa pituutta.^[2] Täten aikuisen kengän numeron ja jalan pituuden välinen yhteys on:

${\displaystyle {\mbox{aikuisen kengännumero}}=3\cdot {\mbox{jalan pituus tuumina}}-25}$

Yhdysvaltalainen järjestelmä

Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään useampia toisistaan poikkeavia järjestelmiä. Ne poikkavat toisistaan varsinkin suurimpien urheilukenkien osalta.

Tavanomainen järjestelmä

Tavanomainen yhdysvaltalainen järjestelmä on miesten kenkien osalta muutoin samanlainen kuin englantilainenkin, mutta kokonumerot alkavat ykkösestä, ei nollasta, joten samankokoisen kengän numero on yhden suurempi kuin englantilaisessa järjestelmässä. Näin ollen kengännumeron ja jalkaterän pituuden välinen yhteys on:

${\displaystyle {\mbox{miehen kengännumero}}=3\cdot {\mbox{jalan pituus tuumina}}-24}$

Naisten kenkien numerot ilmoitetaan tavallisimmin asteikolla, jossa tietyn kokoisen naisten kengän numero on saman kokoisen miehen kengän koko lisättynä luvulla 1,5 (esimerkiksi miehen kenkä numeroa 10,5 on saman kokoinen kuin naisen kenkä numeroa 12. Toisin sanoen:

${\displaystyle {\mbox{naisen kengännumero (common)}}=3\cdot {\mbox{jalan pituus tuumina}}-22.5}$

Harvemmin käytetyssä "FIA"-järjestelmässä (Footwear Industries of America) saman kokoisten miesten ja naisten kenkien numeroero on 1 (esimerkiksi miehen kenkä numeroa 10,5 on saman kokoinen kuin naisen kenkä numeroa 11,5). Toisin sanoen:

${\displaystyle {\mbox{naisen kengännumero (FIA)}}=3\cdot {\mbox{jalan pituus tuumina}}-23}$

Lasten kengät

Lasten kengän numero on saman pituisen miehen kengän numero lisättynä luvulla 12,33. Poikien ja tyttöjen kenkien kokomerkinnät ovat samat, vaikka miehillä ja naisilla näin ei ole. Kengännumeron ja jalkaterän pituuden yhteys on siis:

${\displaystyle {\mbox{lapsen kengännumero}}=3\cdot {\mbox{jalan pituus tuumina}}-11.67}$

Yhdysvalloissa ja Kanadassa tämä asteikko on käytössä numeroon 13 saakka, minkä jälkeen seuraava suurempi koko on jo aikusten kenkä numeroa 1.

kengännumero	Tuumaa	Senttimetriä
5	4 13/16	12
6	5 1/8	13
7	5 1/2	14
8	5 13/16	15
9	6 1/8	15,5
10	6 1/2	16,5
11	6 13/16	17,5
12	7 1/8	18
13	7 1/2	19,1
1	7 13/16	20
2	8 1/8	20,5
3	8 1/2	21.5
4	8 13/16	22.4
5	9 1/8	23
6	9 1/2	24
7	9 13/16	25

Mannereurooppalainen järjestelmä

Eurooppalaisen kengänkoon historia 1800-luvun ranskalaiset suutarit tekivät oman kengänkokojärjestelmänsä, jonka nimeksi tuli Paris Point. Ennen 1 cm vastasi yhtä kengänkokoa ja se oli useasti liikaa. Yksi Paris Point vastasi 2/3 cm.(1)

Mannereurooppalainen järjestelmä on käytössä useimmissa Euroopan maissa, muun muassa Ranskassa, Saksassa,^[3] Italiassa ja Espanjassa.^[4]

Tässä järjestelmässä kengännumero on suoraan verrannollinen kengän pituuteen sisäpuolelta mitattuna. Pituusyksikkönä on Paris point, joka on 2/3 senttimetriä. Saman kokoisilla miesten, naisten ja lasten kengillä on sama numero. Yhteys kengännumeron ja sen sisäpuolelta mitatun pituuden välillä on siis:

${\displaystyle {\mbox{kengännumero}}={\frac {3}{2}}\cdot {\mbox{kengän pituus sisäpuolelta senttimetreinä}}}$

Koska kenkä on sisäpuolelta tavallisesti noin 1,5 - 2 cm pitempi kuin ihmisen jalka, on yhteys kengännumeron ja ihmisen jalan pituuden välillä suunnilleen:

${\displaystyle {\mbox{kengännumero}}={\frac {3}{2}}\cdot {\mbox{( jalan pituus senttimetreinä + 1,5 cm )}}}$

Järjestelmien vertailutaulukko

Lasten kengät

Esimerkki: Jos lapsen jalkaterän pituus on 185 mm, kengän on oltava noin 200 millimetrin pituinen. Tämä vastaa manner­eurooppalaisessa järjestelmässä numeroa 29, englantilaisessa järjestelmässä numeroa 11.

Aikuisten kengät

Lähteet

• Tieteen kuvalehti : Historia 2/2008 s.11
• Bendt Andersson: Recommendations to suppliers and manufacturers of orthopedic footwear concerning sizes of shoes and lasts hi.se. Viitattu 4.2.2011.

Viitteet

1. SFS-EN ISO 19952 Jalkineet. Sanasto. Suomen Standardisoimisliitto, 1.6.2007. (suomeksi, englanniksi)
2. Cairns, Warwick: About the Size of It. Macmillan. ISBN 978-0-230-01628-6
3. Saksalainen standardi DIN 66074:1975, kengännumerot
4. Espanjalainen standardi UNE 59850:1998, Kenkien kokomerkinnät

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kengännumerot Wikimedia Commonsissa