Jansenismi

Jansenismi oli vastaliike humanismille ja jesuiittojen molinismille. Se sai voimakkaita vaikutteita Augustinuksen ajatuksista. Sitä kehitti Cornelius Jansen (1585–1638) eli Jansenius, Ypresin piispa, teoksessaan Augustinus, joka ilmestyi 1640. Jansenismi oli katolisen kirkon sisällä vaikuttanut liike, tosin osa jansenisteista päätyi skismaan muun kirkon kanssa ja päätti perustaa oman kirkon.

Cornelius Jansen (Jansenius).

Jansenismin alkuperä

Termi jansenismi liittyy Port-Royal-des-Champsin luostariin, josta tuli uuden teologisen ajattelun keskus. Nimitys oli vastustajien keksimä. Sitä käytettiin tarkoittamaan augustinolaisuutta, sellaisena kuin Jansenius ja Jean Duvergier de Hauranne sen ymmärsivät ja tulkitsivat.

Jansenismin sijasta puhutaan nykyisin Port-Royalin augustinolaisuudesta. Tätä ajatusta levitti Ranskassa eritoten Jean Duvergier de Hauranne, joka tunnettiin myös nimellä abbé de Saint-Cyran. Hän oli Janseniuksen hyvä ystävä. He olivat molemmat opiskelleet ja tutkineet pitkään Bayonnen lähellä sijaitsevassa Cam-des-Pratsin luostarissa.

Kun Saint-Cyran valittiin Port-Royalin johtajaksi, hänen opettamansa augustinolaisuus sai otollisen maaperän kehittyäkseen henkiseksi liikkeeksi. Saint-Cyranin vaikutus ei rajoittunut ainoastaan Port-Royalin luostariin. Hänen suhteensa kirkonmiehiin, aatelisiin ja parlamentin jäseniin sekä koululaitokseen tekivät hänestä opillisen johtajan. Kardinaali Richelieu, joka oli aiemmin ollut hänen ystävänsä, suhtautui oppiin kriittisesti kuten katolinen kirkko ylipäänsäkin.

Saint-Cyran pidätettiin vuonna 1638 ja hän vietti lähes viisi vuotta vankeudessa Vincennesin linnassa. Hän kuoli muutama kuukausi vapauttamisensa jälkeen lokakuussa 1643.

Sain-Cyranin kuoleman jälkeen oppilaat ja ystävät pitivät augustinolaisuutta yllä julkaisemalla oppi-isänsä teoksia. Tähän päättyi Port-Royalin ensimmäinen kausi.

Jesuiitat ja jansenistit

Jansenistit ja jesuiitat taistelivat vilkkaasti toisiaan vastaan koko 1600-luvun. Heidän maailmankuvansa olivat täysin päinvastaiset: jesuiitat uskoivat ihmisen vapaaseen tahtoon, kun taas jansenistit olivat fatalisteja ja ajattelivat, että kaikki on ennalta määrättyä.

Jansenistit levittivät teorioitaan koulujen välityksellä ja heillä oli kuuluisia oppilaita kuten Jean Racine ja Blaise Pascal, joka vastusti tinkimättömällä tavallaan jesuiittoja, näin eritoten teoksessa Les Provinciales (1656), jossa hän syyttää jesuiittoja älyllisestä korruptiosta. Nämä teesit eivät miellyttäneet paavi Innocentius X:tä ja Ludvig XIV:tä, jotka halusivat yhdistää kristikunnan ja tuomita jansenismin ja protestanttisuuden. Maaliskuussa 1656 Ranskan hallitus määräsi suljettaviksi ns. petites écoles, joissa opinahjoissa jansenismin sanomaa oli levitetty. Kuningas osallistui itse parlamentin istuntoon eli käytti ns. lit de justice -oikeutta hyväkseen 19. joulukuuta 1656 ja hyväksyi tilaisuudessa paavi Aleksanteri VII bullan Ad Sacram, jossa virallisesti tuomittiin jansenistien ajatukset.

Kuningas määräsi 29. lokakuuta 1709 suljettavaksi Port-Royalin luostarin, ja jansenistiset munkit siirrettiin muualle. Vuonna 1711 luostari hävitettiin maan tasalle, jotta siitä ei olisi tullut pyhiinvaelluspaikkaa.

Lähteet

• Louis Cognet, Le jansénisme, Que-Sais-Je?, PUF, 1967.
• Jean-Pierre Chantin, Le jansénisme, CERF.
• Revue d’Histoire des Religions julkaisi toisessa numerossaan 2003 artikkelin Jean-Louis Quantin’istä otsikolla: « Augustinisme, sexualité et direction de conscience: Port-Royal devant les tentations du duc de Luynes». Artikkelin yhteenveto sijaitsee sivulla (Arkistoitu – Internet Archive).
• Marie-José Michel, Jansénisme et Paris, Klincksieck, 2000.
• Dale K. Van Kley, Les origines religieuses de la Révolution française 1560-1791, käännetty englannista : Alain Spiess, Paris, Éd. du Seuil, coll. « L'univers historique », 2002.

Aiheesta muualla

• Ludvig XIV ja jansenismi Voltairen näkemyksen mukaan (ranskaksi)