Itiöeläimet

Itiöeläimet (Apicomplexa) ovat Chromalveolata-kuntaan kuuluva ryhmä yksisoluisia eliöitä. Ne kuuluvat Alveolata-pääjaksoon panssarilevien ja ripsieläinten kanssa. Itiöeläimiä on kuvattu noin 4 500 lajia. Itiöeläinten lähimpiä sukulaisia ovat panssarilevät.

Itiöeläimet
Toxoplasma-itiöeläimiä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Yläjakso:	Chromalveolata
Pääjakso:	Alveolata
Alajakso:	Itiöeläimet Apicomplexa[1] Levine 1980 emend. Adl et al. 2005
Luokat ja alaluokat
Aconoidasida Haemosporasina Piroplasmasina Conoidasida Coccidiasina Gregarinasina
Katso myös
Itiöeläimet Wikispeciesissä   Itiöeläimet Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Itiöeläimet ovat pitkälle erikoistuneita eläinten solunsisäisiä loisia. Niiden suomenkielinen nimitys johtuu niiden elinkiertoon kuuluvasta itiömäisestä elomuodosta. Tieteellinen nimitys Apicomplexa puolestaan viittaa niiden solun päässä tavattavaan apikaalikompleksi-nimiseen rakenteeseen, jonka avulla eliöt tunkeutuvat isäntäsoluunsa.

Niiden solurakenteessa tavataan myös erikoinen apikoplasti-soluelin, joka on ilmeisesti evoluution kuluessa surkastunut ja lehtivihreänsä menettänyt viherhiukkanen. Apikoplasti tuottaa nykykäsityksen mukaan eräitä itiöeläimen tarvitsemia rasvahappoja. On todettu, että jos apikoplasti tuhotaan, itiöeläin ei kykene infektoimaan uusia isäntäsoluja.

Itiöeläimet aiheuttavat monia sairauksia. Näistä tunnetuimpia ovat:

• Malaria (alaluokka Haemosporasina)
• Babesioosi (alaluokka Piroplasmasina)
• Toksoplasmoosi ja kryptosporidioosi (alaluokka Coccidiasina)

Elintavat

Itiöeläinten elinkierto on monimutkainen ja siihen kuuluu sekä suvullinen että suvuton lisääntymisvaihe. Tyypillisesti itiöeläimillä suvullisen lisääntymisen tuloksena syntyneet sporotsoiitit tunkeutuvat isäntäsoluihin, joissa ne jakautuvat suvuttomasti ja tuottavat isäntäsolun ulkopuolelle vapautuvia merotsoiitteja. Merotsoiitit infektoivat uusia isäntäsoluja, joista puolestaan vapautuu gametosyyttejä. Gametosyytit kehittyvät sukusoluiksi, joista hedelmöityksen tuloksena syntyy tsygootteja. Näistä tsygooteista muodostuu jälleen uusia isäntiä infektoivia sporotsoiitteja.

Itiöeläinten elinkierto. 1. Tsygootti, 2. Sporotsoiitteja, 3. Merotsoiitteja, 4. Gametosyyttejä.

Itiöeläimillä voi olla useita isäntäeliöitä, esimerkiksi malariaa aiheuttavilla Plasmodium-lajeilla isäntinä toimivat selkärankainen eläin ja hyttynen. Plasmodium-lajeilla suvullinen lisääntyminen ja hedelmöitys tapahtuvat hyttysen ruuansulatuselimistössä, josta sporotsoiitit hakeutuvat hyttysen sylkirauhasiin. Hyttysen syljen välityksellä sporotsoiitit päätyvät selkärankaisen elimistöön, jossa merotsoiitit muodostuvat maksasoluissa. Merotsoiitit puolestaan infektoivat veren punasoluja, ja tietyssä vaiheessa kehittyy gametosyyttejä, jotka päätyvät hyttysen elimistöön sen imettyä verta.

Itiöeläinten aiheuttamien sairauksien hoito

Bakteereista ja viruksista poiketen itiöeläimet ovat aitotumaisia taudinaiheuttajia. Tämän vuoksi niitä vastaan on vaikeaa kehittää sellaisia lääkkeitä, jotka vaikuttaisivat vain taudinaiheuttajaan, eivätkä olisi potilaalle haitallisia. Malariaa vastaan on tuloksetta yritetty kehittää rokotteita. Sitä tosin pystytään hoitamaan kiniini-, klorokiini- ja amodikiini-nimisillä lääkeaineilla. Itiöeläinten tutkiminen ja kasvattaminen laboratorio-olosuhteissa on myös vaikeaa. Viime vuosina joidenkin itiöeläinten genomia on selvitetty, mikä auttanee tulevaisuudessa ymmärtämään tarkemmin niiden elintoimintoja kehitettäessä niitä vastaan tehoavia lääkeaineita. On esimerkiksi huomattu, että solun toiminnalle välttämättömään apikoplastiin vaikuttavia lääkeaineita on mahdollista kehittää.

Lähteet

1. Taksonomian lähde: Adl, S. M. et al.: The new higher level classification of eukaryotes with emphasis on the taxonomy of protists. J. Eukaryot. Microbiol., 2005, 52. vsk, nro 5, s. 399–451. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)