Itämainen filosofia kattaa erilaiset filosofiat, joita harjoitetaan Aasiassa, mukaan lukien Intia, Iran, Kiina, Japani ja Korea. Lähi-idän filosofia, kuten juutalainen ja islamilainen filosofia, kuuluu osaksi itämaisen ja osaksi länsimaisen filosofian piiriin.
Länsimaista filosofiaa muistuttavaa filosofista ajattelua on esiintynyt Intiassa ja Kiinassa jo vuosituhansia sitten lähes ilman mitään yhteyksiä eurooppalaisen filosofian historian kanssa. Varsinaisesti itämaiseksi filosofiaksi on tapana kutsua itsenäistä järjenkäyttöä korostavia ja mystisen ilmoituksen hylkääviä ajattelusuuntauksia. Länsimaiset itämaisen ajattelun kommentoijat eivät kuitenkaan ole aina tehneet selvää eroa itämaisten uskontojen ja varsinaisen itämaisen filosofian välille. Osasyynä tähän on se, että länsimaiden tapaan myös Aasiassa useat tärkeimmistä filosofisista ajattelijoista ovat yhdistäneet opetuksiinsa uskonnollista ainetta eivätkä ole nähneet filosofian ja uskonnon erottelemista olennaisena. Länsimaissa itämainen filosofia on vaikuttanut lähinnä elämänfilosofiaan.
”Itämaisen filosofian” määrittely ja rajaaminen yhdeksi kokonaisuudeksi on hankalaa. Erottelu ”länsimaiseen” ja ”itämaiseen filosofiaan” voidaan nähdä myös mielivaltaisena ja puhtaasti maantieteeseen perustuvana, ja jossain määrin jopa eurosentrisenä. Itämainen filosofia kattaa kolme erillistä filosofista perinnettä, intialaisen, kiinalaisen ja persialaisen filosofian, jotka ovat toisistaan yhtä erillisiä kuin ne ovat länsimaisesta filosofiasta. Siksi voidaan katsoa, että ”itämaisen filosofian” asettaminen ”länsimaista filosofiaa” vastaan on asioiden liiallista yksinkertaistamista. Jako itämaiseen ja länsimaiseen filosofiaan ei myöskään ota huomioon myöhempiä filosofisia vaikutteita eri maanosien välillä. Toisaalta eron voidaan nähdä perustuvan ainakin osittain kielellisiin ja kulttuurisiin eroihin.
Esimerkiksi islamilainen filosofia voidaan lukea yhtä hyvin perustein osaksi länsimaista kuin itämaistakin filosofiaa, koska se sai paljon vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, ja vaikutti edelleen juutalaiseen filosofiaan ja läntiseen kristilliseen filosofiaan. Sisällöllisesti ajateltuna intialaisessa filosofiassa voidaan nähdä enemmän yhtäläisyyksiä länsimaisen kuin kiinalaisen filosofian kanssa. Intialainen mieli-ruumis-dualismin voidaan nähdä vastaavan vastaavia virtauksia länsimaisessa dualismissa ja subjektiivisessa idealismissa. Intialainen ajattelu jakaa monin osin länsimaisen ”kansanpsykologian”: lausesemantiikan, uskomukset ja propositionaalisen tiedon, subjekti-predikaatti-kieliopin ja subjekti-objekti-metafysiikan, totuuden ja epätotuuden ja päättelyn ajatukset. Samantyyppistä logiikkaa kehitettiin yhtä aikaa Intiassa kuin Kreikassakin, päinvastoin kuin Kiinassa. Myös ajatukset ajasta, avaruudesta, olioudesta ja syysuhteesta intialaisessa ja länsimaisessa vastaavat toisiaan enemmän kuin suhteessa esimerkiksi kiinalaiseen filosofiaan.
Niissä etelä- ja itäaasialaisissa kulttuureissa, joissa monet itämaisen filosofian koulukunnat ovat kehittyneet, filosofian ja uskonnon välillä ei useinkaan ole tehty selvää eroa, eikä sitä voida välttämättä tehdä. Siksi itämaista filosofiaa käsiteltäessä filosofiaa ja uskontoa ei eroteta toisistaan yhtä jyrkästi kuin länsimaisen filosofian tapauksessa.
Etelä-Aasia
- Pääartikkeli: Intialainen filosofia
Arjalais-vedalaisen kulttuurin pohjalta syntynyt hindulainen filosofia muodostaa keskeisen osan eteläisen Aasian kulttuuria. Se on dharmalaisista filosofioista varhaisin, ja se on vaikuttanut filosofiseen ajatteluun ja uskontoihin kautta koko Itä-Aasian. Kuuteen astika- eli oikeaoppiseen intialaisen tai hindulaisen filosofian koulukuntaan kuuluvat Jooga, Nyaya, Purva Mimamsa, Samkhya, Vaisheshika ja Vedanta. Hindulaisen ajattelun moninaisuus on seurausta siihen oleellisena osana kuuluvasta vapaamielisestä universalismista. Hindulaisen filosofian lisäksi myös buddhalainen ja jainalainen filosofia sekä Carvaka ovat peräisin Intiasta.
Vaikka intialainen ajatustapa eroaa eurooppalaisten ajatustottumuksista, niin intialaisessa filosofiassa on muodostunut pääasiassa samat suuret maailmanselityksen perushypoteesit kuin länsimaissakin. Intialaista filosofiaa voidaan myös itämaisista filosofioista parhaiten verrata länsimaiseen filosofiaan. Esimerkiksi muinainen hindulainen Nyaya-koulukunta tutki logiikkaa nykyaikaista analyyttistä filosofiaa muistuttavalla tavalla. Vastaavasti Carvaka-koulukunta oli avoimesti ateistinen ja empiristinen. Intialainen filosofia painotti kuitenkin kokonaisten koulukuntien ja muinaisten kirjoitusten opetuksia yksittäisten filosofien sijaan.
Hindulainen filosofia
- Pääartikkeli: Hindulainen filosofia
Hindulaisuutta pidetään yleisesti maailmanuskonnoista vanhimpana. Siihen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelmiä, suuntauksia ja filosofioita, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi noudattaen erilaisia rituaaleja ja kirjoituksia. Sen alkuperä on muinaisessa, vähintään 2000 vuotta eaa. kukoistaneessa veda-kulttuurissa. Kaikille hinduille yhteisiin ajatuksiin kuuluvat dharma, jälleensyntyminen, karma ja mokša.
Monet hindulaisen filosofian perinteet saivat vakiintuneet muotonsa keskiaikaisen brahmanilais-sanskriittilaisen skolastiikan aikana, ja siitä saakka hindulainen filosofia on jaettu kuuteen oikeaoppiseen (astika) koulukuntaan. Nämä ovat: Nyaya, Vaisheshika, Samkhya, Jooga, Purva Mimamsa ja Vedanta.
Buddhalainen filosofia
- Pääartikkeli: Buddhalainen filosofia
Buddhalaisuus on uskomusjärjestelmä, joka perustuu Siddhartha Gautaman opetuksiin. Buddhalaisuus voidaan nähdä joko elämänkäsityksenä tai uskontona, riippuen siitä, mikä merkitys sanoille annetaan. Buddhalaisuus uskontona hyödyntää filosofiaa muun muassa moraalin ymmärtämiseksi ja sen selventämiseksi, mitä merkityksellisen elämän eläminen – ilman tarvetta katumukseen sen loppuessa — tarkoittaa.
Buddhalaisuus hylkää monet yleiset intialaisen filosofian ajatukset. Oikeaoppisen hindulaisen filosofian näkökulmasta buddhalainen filosofia luetaankin toisin ajatteleviin nastika-koulukuntiin.
Sikhiläinen filosofia
- Pääartikkeli: Sikhiläinen filosofia
Sikhien filosofinen ajattelu kuvataan Guru Granth Sahibissa, sikhien pyhässä kirjoituksessa. Se antaa yksityiskohtaisia ohjeita siihen, kuinka ihmisten tulisi elää elämäänsä niin, että he saavuttavat rauhan ja pelastuksen, ja mitä tekoja ihmisen tulisi tehdä kehittyäkseen ihmisenä.
Jainalaisuus
- Pääartikkeli: Jainalaisuus
Jainalaisuus on hindulaisuuden pohjalta syntynyt kaiken elävän kunnioittamista korostava intialainen uskonto. Jainalaisuus on ei-teistinen uskonto, jonka mukaan ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa, jonka puoleen ihmiset voisivat kääntyä. Jainalaisuus perustuu suurelta osin Mahaviran (599-527 eaa.) opetuksiin.
Cārvāka
- Pääartikkeli: Carvaka
Carvakaa oli materialistinen ja ateistinen koulukunta, jolla on vanhat juuret intialaisessa ajattelussa. Koulukunta kuitenkin kuoli yli tuhat vuotta sitten. Vaikka tätä koulukuntaa ei luetakaan kuuden oikeaoppisen hindulaisen filosofian koulukunnan joukkoon, se on merkittävä osoitus hindulaisen ajattelun sisällä vaikuttavasta ateistis-materialistisesta liikkeestä.
Itä-Aasia
Filosofialla on ollut suuri merkitys kiinalaiselle yhteiskunnalle ja koko Itä-Aasialle. Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia käsitti monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi. Myöhemmin Tang-dynastian aikana Intiasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa.
Kungfutselaisuus ja sen johdannaiset
Kungfutselaisuus on moraalisten, yhteiskunnallisten, poliittisten ja uskonnollisten ajatusten järjestelmä, jolla on todennäköisesti ollut suurin vaikutus kiinalaisiin ajattelutapoihin. Kungfutse etsi ihanteellista yhteiskunnallista järjestelmää menneestä Zhou-dynastiasta. Hänen opetuksensa on koottu teokseen Keskustelut. Muita merkittäviä kungfutselaisia opettajia ovat Mengzi ja Xunzi.
Taolaisuus
- Pääartikkeli: Taolaisuus
Taolaisuus on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto, jonka muotoilijana pidetään Laozia ja Zhuangzia. Taolaisuus on alun perin ikivanhaa kiinalaista ajattelua, joka selittää todellisuuden rakennetta ja sen toiminnan kulkua. Taolaisuus keskittyy yksilöön osana luontoa, enemmän kuin yksilöön osana yhteiskuntaa. Vastaavasti kunkin yksilön elämän päämäärä tulee olla pyrkimys sopeuttaa itsensä luonnollisen (ja yliluonnollisen) todellisuuden rytmiin, eli seurata kaikkeuden Tietä (dao) ja elää harmoniassa. Taolaisuus kehittyi kiinalaisen ajattelun toiseksi merkittävimmäksi suuntaukseksi kungfutselaisuuden jälkeen.
Legalismi
- Pääartikkeli: Legalismi
Legalismi oli filosofinen suuntaus, jonka opin määritti Han Fei (k. 223 eaa.) ja Li Si (208 eaa.). He katsoivat, että ihmisluonto on korjaamattomasti itsekäs, ja siksi ainoa tapa säilyttää yhteiskunnallinen järjestys oli järjestää kuri ylhäältä päin ja pyrkiä lain tiukkaan noudattamiseen. Legalistit korostivat valtiota yli kaiken, ja pyrkivät sen vaurauteen ja sotilaallisiin kykyihin tavallisen kansan hyvinvoinnin sijasta. Legalismi vaikutti paljon Kiinan imperiumin hallintomuodon perustaan.
Zen
- Pääartikkeli: Zen
Zen-buddhalaisuus on mahayana-buddhalaisuuden suuntaus, johon on yhdistelty myös taolaisia ajatuksia. Se kehittyi aikoinaan Kiinassa, mutta se on myöhemmin levinnyt myös Japaniin, Koreaan sekä Vietnamiin. Zen jakaantuu koulukuntiin, joista suurimmat ovat Rinzai (kiinaksi Linji) ja Sōtō (kiinaksi Caodong). Sen perustaja oli Bodhidharma.
Zen painottaa keskittymistä olemassaoloon hetkessä, juuri nyt. Zenin mukaan koko kaikkeus on mielen ilmentymä, ja tarkoituksena on ymmärtää tämä saavuttamalla valaistuminen eli satori. Satorin saavuttaa, kun kykenee irtautumaan arkisista murheista, ”hylkäämään valikoivan mielensä”.[1]
Šintolaisuus
- Pääartikkeli: Šintolaisuus
Šintolaisuus on varhaisiin japanilaisiin kansanuskomuksiin perustuva uskonto, jolla ei ole perustajaa, pyhiä kirjoituksia eikä yleistä oppia. Se on animismin muoto, jonka mukaan lukuisia jumaluuksia (kami) on lähes kaikissa luonnon ilmiöissä kuten puissa, kivissä, järvissä, joissa ja vuorissa. Šintolaisuus sisältää hyvin monenlaisia aineksia.[2]
Šinton mukaan suhde tässä maailmassa elävään kamiin on ensisijainen asia ihmisen elämässä. Kamia on kunnioitettava, jotta se voisi palauttaa kunnioituksen ihmiselle. Šinton mukaan henkinen ja maallinen todellisuus ovat yksi ja sama. Puhtaat teot lisäävät kaikkeudn sopusointua, ja epäpuhtaat vähentävät sitä. Uskontona šintossa on paljon vaikutteita kiinalaisista uskonnoista, erityisesti taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta.
Maolaisuus
- Pääartikkeli: Maolaisuus
Maolaisuus on kommunistinen filosofia, joka perustuu Kiinan kommunistisen puolueen vallankumousjohtajan Mao Zedongin opetuksiin. Maolaisuus perustuu osaksi Karl Marxin ja V. I. Leninin aiempiin opetuksiin (marxismi-leninismi), mutta se hylkää kaupunkityöväestön ja leninismin painotuksen raskaaseen teollistumiseen, ja keskittyy talonpoikaisväestöön ja hajautettuun maatalousperustaiseen talouteen.
Enemmän länteen suuntautunut Deng Xiaoping tulkitsi maolaisuuden uudelleen niin, että se salli tieteellisen markkinatalouden. Filosofiassa Dengin merkittävin uudistus oli stalinistisen marxilaisuuden tulkinnan hylkääminen. Maolaisuus on vaikuttanut muun muassa Punaisiin khmereihin Kambodžassa, Loistavaan polkuun Perussa sekä Nepalin kansannousuun.
Lähi-itä
Babylonialainen filosofia
- Pääartikkeli: Babylonialainen filosofia
Babylonialaisen filosofian alkuperä voidaan johtaa varhaiseen mesopotamialaiseen viisauteen, joka esitti elämänfilosofisia ja eettisiä ajatuksia dialektisessa muodossa, dialogeina, eeppisenä runoutena, kansantaruina, hymneinä ja sanontoina.[3]
On mahdollista, että babylonialainen ajattelu vaikutti kreikkalaiseen filosofiaan ja myöhempään hellenistiseen filosofiaan, vaikkakaan tälle ei ole kirjallisia todisteita. Babylonialainen kirjoitus Pessimismin keskustelu, jonka ajankohta on tuntematon, sisältää yhtäläisyykisä sofistien agnostismiin, Herakleitoksen vastakohtia korostavaan ajatteluun, Sokrateen kätilöivään menetelmään sekä Platonin dialogeihin.[3] Miletoslaisen Thaleen kerrotaan myös opiskelleen filosofiaa Mesopotamiassa.
Iranilainen filosofia
- Pääartikkeli: Iranilainen filosofia
Persialaisen filosofian juuret ulottuvat muinaisiin indoiranilaisiin filosofisiin perinteisiin saakka. Niihin vaikuttivat erityisesti Zarathustran opetukset. Makedonialaisten, arabien ja mongolien valloitusten seurauksena Persia sai laajoja kulttuurisia ja poliittisia vaikutteita, joiden ansiosta alueella kehittyi suuri joukko erilaisia suuntauksia zarathustralaisuudesta, manikealaisuudesta ja mazdalaisuudesta erilaisiin islamilaisen filosofian koulukuntiin saakka.
Islamilainen filosofia
- Pääartikkeli: Islamilainen filosofia
Islamilainen filosofia voidaan kuvata pyrkimykseksi luoda harmonia toisaalta järjen ja filosofian, ja toisaalta uskon ja islamin uskonnollisten opetusten välille.
Islamilainen filosofia vaikutti merkittävästi myös eurooppalaiseen filosofiaan varsinkin keskiajalla, sillä antiikin filosofinen perintö säilyi läpi varhaiskeskiajan erityisesti islamilaisen filosofian piirissä. Islamilainen filosofia onkin pitkälle helleenisen filosofian ja erityisesti aristotelismin perillinen. Sittemmin islamilainen filosofia on jakautunut ennen kaikkea šiialaisen ja sunnalaisen suuntauksen mukaan. Sufilainen filosofia on islamin mystiikkaa korostava filosofinen suuntaus.
Länsimaisen ja itämaisen filosofian välillä on ollut vuorovaikutusta, ja filosofisia ajatuksia on pyritty yhdistelemään toisaalta itämaisesta länsimaiseen ja toisaalta länsimaisesta itämaiseen ajatteluun.
Saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel oli hyvin kiinnostunut taolaisuudesta. Hänen dialektiikan järjestelmänsä on tulkittu joskus taolaisten periaatteiden muotoiluksi, mutta siinä on yhtäläisyyksiä myös Sokrateen dialektiseen menetelmään.
Hegelin haastaja Arthur Schopenhauer kehitti filosofian, jossa oli hyvin paljon yhtäläisyyksiä hindulaisen ja buddhalaisen ajattelun kanssa. Hän ennusteli, että Upanishadeilla olisi paljon suurempi vaikutus lännessä kuin niillä on sittemmin ollut. Schopenhauer käytti kuitenkin osittain virheellisiä varhaisia käännöksiä, ja on myös kyseenalaistettu, missä määrin hän todella ymmärsi itämaista filosofiaa, josta oli kiinnostunut.
Jotkut ovat katsoneet, että myös Martin Heideggerin ajattelussa on tietty itämainen osatekijä. Hänen ajattelussaan on nähty piirteitä erityisesti taolaisuudesta. Sveitsiläisen Carl Jungin ajatus synkronisiteetista oli askel kohti itäistä näkemystä syysuhteesta.
Viimeaikaisiin pyrkimyksiin tuoda länsimaista filosofiaa itäiseen ajatteluun lukeutuvat muun muassa Kioton koulukunnan filosofit, jotka ovat yhdistelleet fenomenologiaa zen-buddhalaisuuteen. Watsuji Tetsuro pyrki yhdistelemään Søren Kierkegaard, Friedrich Nietzschen ja Heideggerin ajattelua itämaiseen filosofiaan.
Hindulainen guru Sri Aurobindo sai vaikutteita saksalaisesta idealismista, ja hänen integraalijoogansa voidaan nähdä itäisten ja läntisten ajatusten yhdistelmänä. Saksalaisen fenomenologin Jean Gebserin kirjoitukset tietoisuuden historiasta viittasi koko planeetan uuteen tietoisuuteen, joka poistaisi eron idän ja lännen ajatusten väliltä. Tästä ajattelusta syntynyttä suuntausta kutsutaan integraalifilosofiaksi.
|
|
|
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
