Interregnum
kahden hallinnon välinen siirtymävaihe From Wikipedia, the free encyclopedia
Interregnum tarkoittaa epäjatkuvaa ajanjaksoa hallinnossa, organisaatiossa tai sosiaalisessa järjestyksessä. Alkuperäisessä merkityksessään se viittaa kahden monarkin väliseen aikaan, jolloin valtaa voi pitää sijaishallitus tai regentti, esimerkiksi valtionhoitaja.
 |
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Käsittelee suurelta osin pelkästään Saksan interregnumia |
Käsite viittaa myös uuden parlamentin valinnan ja uuden hallituksen nimittämisen väliseen ajanjaksoon parlamentaarisissa demokratioissa; tyypillisesti tällainen ajanjakso on maissa joissa hallituksen muodostamiseen tarvitaan hallitusneuvotteluja puolueiden suhteellisen suuren lukumäärän vuoksi. Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja muissa first past the post -vaalitapaa noudattavissa maissa tämä ajanjakso on tyypillisesti hyvin lyhyt, paitsi ns. hung-parlamentin (eli päätöksentekoon kykenemättömän parlamentin) poikkeustapauksessa, kuten Britanniassa ja Australiassa vuonna 2010. Parlamentaaristen interregnumien tapauksessa edellinen hallitus pitää tyypillisesti valtaa toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus saadaan nimitettyä.
Interregnum voi tarkoittaa myös paavien välistä aikaa (jota tarkkaan ottaen tulisi kutsua sedisvakanssiksi) tai konsulien välistä aikaa Rooman valtakunnassa. Myös Suomen itsenäistymiseen liittyvää valtatyhjiötä vuosina 1917–1919 kutsutaan toisinaan interregnumin ajaksi.
- 575–585 langobardien kuningaskunta, niin sanottu "herttuoiden aikakausi"
- 1286–1292 Skotlannin ensimmäinen interregnum
- 1296–1306 Skotlannin toinen interregnum
- 1332–1340 Tanskan interregnum
- 1351–1352 Japanin interregnum Pohjoisen hovin kauden aikana
- 1402–1413 Osmanien interregnum
- 1598–1613 sekasorron aika Venäjällä
- 1920-1944 Miklós Horthy toimi Unkarin Kuningaskunnan valtionhoitajana
Saksan interregnumissa keskeistä ei ollut kuninkaattomuus, vaan se, että maassa oli useita samanaikaisia kuninkaita. Näistä yksikään ei nauttinut kattavaa tunnustusta ainakaan koko valtakunnan alueella.lähde?
- Hohenstaufien Fredrik II (1211/1212/1215/1218 – 1250)
- Hohenstaufien Konrad IV (Saksan kg. 1237 – 1254)
- Henrik Raspe (1246/1247)
- Vilhelm Hollantilainen (1247/1254 – 1256)
- Rikhard Cornwallilainen (1256–1272)
- Alfonso X Kastilialainen (1256–1284)
Rudolf I Habsburgilainen päätti interregnumin kauden saavuttamalla lopulta yleisen tunnustuksen kuninkuudelleen.
