Henrik VII Luxemburgilainen

Henrik VII Luxemburgilainen (noin 1275–1313) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Hänestä tuli Saksan kuningas vuonna 1308 ja paavi Klemens V kruunasi hänet keisariksi vuonna 1312. Hän hallitsi kuolemaansa asti.

Henrik VII kruunataan keisariksi. Yksityiskohta käsikirjoituksen kuvituksesta 1300-luvulta

Hallitsija

Henrik pyrki palauttamaan keisarikuntansa loistokkuuden valtaamalla hajaantuneen Italian. Dante tuki ajatusta ja muun muassa mainitsi hänet Jumalaisen näytelmän Paratiisi-osassa. Henrik aloitti retken Italiaan ja kävi sotaa muun muassa Napolin kuningasta Robertia vastaan. Retken aikana hänet kruunattiin keisariksi ja Italian kuninkaaksi. Valloitus jäi kuitenkin kesken ja yhdistetyt alueet hajosivat hänen kuolemansa jälkeen.

Perhe

Henrik avioitui Tervurenissa 9. heinäkuuta 1292 Brabantin herttuatar Margaretan (1276–1311) kanssa, joka oli Brabantin herttua Johannes I:n (1252/1253–1294) ja Flanderin herttuatar Margaretan vanhin tytär. Heille syntyi kolme lasta:

• Juhana Luxemburgilainen Sokea (1296–1346), avioitui 1310 Böömin kuningas Venceslaus II:n ja Judith (Guta) von Habsburgin tyttären Elisabet Böömiläisen (1292–1330) ja hänestä tuli Böömin kuningas
• Maria (1304–1324) avioitui Ranskan kuningas Kaarle IV:n kanssa
• Beatrix (n. 1306–1319) avioitui Unkarin kuningas Ludvig I Suuren kanssa

Lähteet

• Otavan Iso Tietosanakirja III. (Palsta 630) Otava, 1962.

Edeltäjä: Albrekt I Itävaltalainen

Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija  1308–1313

Seuraaja: Fredrik III Kaunis

Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.