sveitsiläinen taidehistorioitsija From Wikipedia, the free encyclopedia
Heinrich Wölfflin (21. kesäkuuta 1864 – 19. heinäkuuta 1945) oli kuuluisa sveitsiläinen taidehistorioitsija, jonka vastakohtapareihin perustuva luokittelu vaikutti suuresti taideteosten formalistisen tulkintamallin muotoutumiseen 1900-luvulla. Muutenkin hänen vaikutuksensa myöhempään taideteosten ja niiden tyylin analysointiin oli huomattava.[1]
Pääteoksessaan Kunstgeschichtliche Grundbegriffe (suomeksi Taidehistorian peruskäsitteet - ei käännetty) vuodelta 1915 Wölfflin esitteli viisi perustavaa vastakohtaista käsitepariaan:
lineaari | maalauksellinen |
pinta | syvyys |
suljettu | avoin muoto |
moninaisuus | ykseys |
selkeys | epäselvyys |
Vastakohtaparien vaihtelu oli Wölfflinin mukaan luonnonlain kaltaista. Analyysimallin inspiraatio olikin tullut luonnontieteestä.
Wölfflin sovelsi vastakohtien teoriaansa renessanssin ja barokin taiteeseen. Hän oli kiinnostunut universaalin historiakäsityksen luomisesta ja formaalisesta tyylihistoriasta. Wölfflin puhui myös esittämismuodoista ja 'optisista mahdollisuuksista', jotka hänen mukaansa ovat rajattuna palettina kunakin aikakautena ihmisen käytössä. [1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.