Kansallinen liittouma[1] (vuosina 1972–2018 Kansallinen rintama[1]) (ransk. Rassemblement national (RN), sanatarkasti ’Kansallinen kokoomus’)[2] on ranskalainen kansallismielinen poliittinen puolue. Puolueen puheenjohtaja oli sen perustamisesta vuonna 1972 vuoteen 2011 Jean-Marie Le Pen. Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin hänen tyttärensä Marine Le Pen.[3] Marraskuussa 2022 puheenjohtajaksi valittiin Jordan Bardella.[4]
| Kansallinen liittouma | |
|---|---|
| Rassemblement national | |
|
|
|
| Perustettu | 5. lokakuuta 1972 |
| Puheenjohtaja | Jordan Bardella |
| Ideologia |
arvokonservatismi, protektionismi, euroskeptismi, nationalismi, oikeistopopulismi |
| Poliittinen kirjo |
oikeisto laitaoikeisto |
| Toimisto | 76-78 rue des Suisses, 92000 Nanterre |
| Jäsenmäärä | 83 000 |
| Kansalliskokous |
89 / 577 |
| Senaatti |
1 / 348 |
| EU-parlamentti |
23 / 79 |
| Alueneuvosto |
292 / 1 758 |
| Kansainväliset jäsenyydet | – Identiteetti ja demokratia |
| Nuorisojärjestö | Front national de la jeunesse |
| Kotisivu |
www |
Puolueohjelmassaan Kansallinen liittouma korostaa Ranskan kansalaisten oikeuksia ulkomaalaisiin ja maahanmuuttajiin nähden. Puolue haluaa lisätä Ranskan vaikutusvaltaa ja arvovaltaa maailmalla sekä suojella Ranskan kieltä ja kulttuuria. Se haluaa rajoittaa maahanmuuttoa etenkin Afrikasta, ja se haluaa rajoituksia maahanmuuttajien sosiaaliavustuksiin. Puolue haluaa palauttaa rajavalvonnan. Se kannattaa protektionismia, tuontitulleja ja veronalennuksia.
Kansallisen rintaman perustivat vuonna 1972 François Duprat ja François Brigneau. Puolueen johtajaksi tuli samana vuonna Jean-Marie Le Pen, joka johti puoluetta vuoteen 2011 saakka.[5]
Kansallinen rintama hyödynsi 1970-luvulla ranskalaisten fasistien iskulauseita 1930-luvulta ja vetosi Algerian sodan veteraaneihin ja Pierre Poujaden oikeistopopulistisen liikkeen kannattajiin 1950-luvulta. Kansallinen rintama ei saanut merkittävää kannatusta vielä 1970-luvulla. Vuonna 1980 puolue menestyi hyvin Pariisin ja Dreux'n pormestarinvaaleissa ja sai 10 paikkaa europarlamenttiin. Vuoden 1986 kansalliskokouksen vaaleissa se sai 10 prosenttia äänistä ja 35 paikkaa. Seuraavina vuosina puolueen kannatus pysyi samoissa lukemissa, mutta vaalitavan muutoksen seurauksena sen edustuspaikkojen määrä romahti. Puoluejohtaja Le Pen sai presidentinvaaleissa 1988 lähes 15 prosenttia äänistä. Hänen kärjekkäät mielipiteensä tekivät hänestä jo silloin yhden maan kiistellyimmistä poliitikoista.[5]
Le Penin ja Kansallisen rintaman kannatus säilyi merkittävänä 1990-luvun ajan, ja se sai edustajiaan joidenkin suurten kaupunkien pormestareiksi. Puolue pysyi kuitenkin maan politiikassa ulkopuolisena. Le Pen pääsi vuoden 2002 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle, mutta muut puolueet äärivasemmalta oikealle tukivat hänen vastaehdokastaan. Seuraavissa vaaleissa oikeiston Nicolas Sarkozy vei Le Peniltä ääniä koventamalla puheitaan maahanmuutosta.[5]
Marine Le Pen valittiin Kansallisen rintaman puheenjohtajaksi vuonna 2011. Hän on etäännyttänyt puoluetta isänsä ääriajattelusta, mutta samalla hän on säilyttänyt puolueen tiukan linjan maahanmuuttoon islamilaisista maista. Marine Le Penin aikana Kansallisen rintaman kannatus nousi, ja europarlamenttivaaleissa 2014 puolue oli Ranskan suurin 25 prosentin ääniosuudella.[5]
Puheenjohtaja Marine Le Pen on ollut puolueen ehdokkaana vuosien 2012 ja 2017 presidentinvaaleissa. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa hän sai ensimmäisellä kierroksella 17,9 prosenttia äänistä ja sijoittui kolmanneksi.[6] Vuoden 2017 presidentinvaalissa hän sijoittui ensimmäisellä kierroksella toiseksi 21,9 prosentilla äänistä. Toisella kierroksella hän sai 33,9 prosenttia äänistä ja hävisi Emmanuel Macronille.[7] Hän luopui puolueensa puheenjohtajuudesta tilapäisesti vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen keskittyäkseen kampanjaan.[8][9]
Kansallinen rintama muutti nimensä Kansalliseksi liittoumaksi 1. kesäkuuta 2018 Lyonin puoluekokouksessa.[1] Presidentti Emmanuel Macronin heikko kansansuosio on johtanut Kansallisen liittouman kannatuksen kasvuun vuonna 2018.[10][11]
Puolue nosti vuoden 2022 parlamenttivaaleissa paikkamääränsä 8:sta 89:ään 577:n edustajan kansalliskokouksessa.[12]
Suomalainen valtamedia on luonnehtinut kansallista liittoumaa laitaoikeistolaiseksi[13][14] tai äärioikeistolaiseksi.[15][16] Kansallinen liittouma haluaa palauttaa Ranskan suvereniteetin neuvottelemalla EU-sopimukset uusiksi. Se haluaa maalle takaisin kontrollin omista rajoistaan ja kansalliset lait pätemään eurooppalaisten lakien yli. Puolue haluaa luopua Euroopan rahaliitosta. Se haluaa perustaa kansallisen maatalouspolitiikan.[17]
Puolue haluaa Euroopan unionin tilalle paneurooppalaisen itsenäisten valtioiden yhteisön, johon kuuluisivat myös Venäjä ja Sveitsi, mutta ei Turkkia. Se haluaa kolmiliiton Ranskan, Saksan ja Venäjän välille. Se haluaa neuvotella uusiksi kaikki taloussopimukset entisten siirtomaidensa kanssa, jotta maahanmuutto niistä vähenisi. Puolue haluaa auttaa ranskalaisia yrityksiä investoimaan Afrikkaan. Se haluaa Ranskalle lisää sukellusveneitä ja toisen lentotukialuksen sekä vahvistaa maan ydinasevalmiutta.[17]
Puolue haluaa panostaa Ranskan teollistamiseen. Se kannattaa protektionismia ja tuontitullien korottamista. Puolue haluaa tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä esimerkiksi verovähennyksillä. Se haluaa yksinkertaistaa verotusta, alentaa työnantajan verotusta, ja asettaa 46 prosentin verokaton eniten ansaitseville. Se haluaa alentaa välttämättömyyshyödykkeiden arvonlisäveroa ja kasvattaa ylellisyystuotteiden arvonlisäveroa.[17]
Kansallinen liittouma haluaa vähentää laillisten maahanmuuttajien määrän nykyisestä noin 200 000:sta kymmeneen tuhanteen vuodessa. Se haluaa tiukennuksia perheenyhdistämisiin, kansalaisuuden saamiseen ja kaksoiskansalaisuuteen, sekä täyden nollatoleranssin laittomaan maahanmuuttoon. Puolue haluaa palauttaa rajatarkastukset ja luopua Schengenin sopimuksesta, joka sallii vapaan liikkuvuuden rajojen yli. Puolue haluaa suosia ranskalaisia työnhaussa ja sosiaalisessa asumisessa.[17]
Puolue haluaa kasvattaa Ranskan poliisin rahoitusta, lukumäärää ja toimivaltuuksia sekä lisätä vankilapaikkoja. Se haluaa ulkomaalaisten rikollisten karkottamista ja kansanäänestystä kuolemanrangaistuksen palauttamisesta.[17] Puolue haluaa kumota Internetin käyttöä rajoittavia lakeja, kuten tiedostojen jaon kieltävät lait.[17]
Puolue haluaa tukea Ranskan kulttuurin ainutlaatuisuutta ja suosia maan kansallista audiovisuaalista alaa yhdysvaltalaista kilpailua vastaan. Puolue haluaa tukea ranskan kieltä kasvattaakseen Ranskan vaikutusta maailmassa, ja se haluaa vähentää englannin kielen valtaa kansainvälisesti.[17]
Puolue hyväksyy lapsilisät ja muut perhetuet ainoastaan vähintään puoliksi ranskalaisille perheille. Se kannattaa vapaata aborttia. Kansallinen liittouma kannattaa perinteisiä perhearvoja, ja sen mielestä rekisteröity parisuhde on riittävä homopareille, eikä se kannata homojen avio-oikeutta tai adoptio-oikeutta.[17]
Vuonna 2014 Kansallinen liittouma tuomitsi Itä-Euroopan Venäjän-vastaiset mielipiteet ja tuen Natolle.[18] Luke Harding kirjoitti vuonna 2018 The Guardian -lehdessä, että Kansallisen liittouman mepit ovat "Venäjää tukeva blokki".[19] Vuonna 2014 Nouvel Observateur kirjoitti, että Venäjän hallitus katsoo Kansallisen liittouman "voivan ottaa vallan Ranskassa ja muuttaa Euroopan historian suunnan Moskovan hyväksi."[20] Ranskan tiedotusvälineiden mukaan Kansallisen liittouman puoluejohto oli ollut tiheästi yhteydessä Venäjän suurlähettiläs Alexander Orloviin ja Marine Le Pen on matkustanut usein Moskovaan.[21] Samana vuonna Venäjän duuman varapuheenjohtaja Andrei Isajev kutsuttiin Kansallisen liittouman puoluekokoukseen puhujaksi.[22] Toukokuussa 2015 Marine Le Penin neuvonantaja Emmanuel Leroy osallistui Donetskissa "Donetskin kansantasavallan" "itsenäisyyden" juhlintaan.[23]
Marraskuussa 2014 Marine Le Pen otti puolueelleen 9 miljoonan euron lainan First Czech Russian Bank (FCRB) -pankilta Moskovassa.[24] Puoluevirkailijoiden mukaan tämä oli ensimmäinen erä 40 miljoonan euron lainasta, minkä Le Pen kiisti.[25][24] The Independent -lehti kirjoitti, että lainat "vievät Moskovan yrityksen vaikuttaa EU:n politiikkaan uudelle tasolle."[25] Marine Le Penin mukaan kyseessä ei ollut lahjoitus Venäjän hallitukselta vaan laina venäläiseltä yksityispankilta vaalikampanjaa varten.[26] Helmikuussa 2016 Kansallinen liittouma pyysi Venäjältä 27 miljoonan euron lainaa vaalityöhön.[27] Puolue on sittemmin väittänyt, että lainat on jo maksettu takaisin.[22]
Huhtikuussa 2015 venäläinen hakkeriryhmä julkaisi tekstejä ja sähköpostiviestejä, joissa Putinin hallinnon Timur Prokopenko ja ex-kansanedustaja Konstantin Rykov, jolla on siteitä Ranskaan, keskustelivat tuesta Kansalliselle liittoumalle maksuksi tämän tuesta Krimin liittämiselle Venäjään.[28]
Puolue tuomitsi vuonna 2022 Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.[29] Marine Le Pen lausui puheessaan 12. maaliskuuta 2024: "Olemme velkaa kunnioituksen ja tuen Ukrainan kansalle, joka on kärsinyt aggressiosta… Ukrainan kansan sankarillisen vastarinnan ansiosta Venäjä on kärsinyt tappion."[30]
Puheenjohtajat
- Jean-Marie Le Pen (1972–2011)[31]
- Marine Le Pen (2011–2017, 2017–2022)[32][31]
- Jordan Bardella (2022–)[4]
- Jean-François Jalkh (2017, väliaikainen puheenjohtaja)[32]
- Steeve Briois (2017, väliaikainen puheenjohtaja)[32]
Varapuheenjohtajat
Puolueella on ollut 12. heinäkuuta 2012 alkaen viisi varapuheenjohtajaa (aiemmin kolme).[33]
- Louis Aliot, vastaa koulutuksesta ja mielenosoituksista (2011–)[34]
- Marie-Christine Arnautu, vastaa sosiaaliasioista (2011–)[35]
- Jean-François Jalkh, vastaa vaaleista (2012–)[36]
- Steeve Briois, vastaa paikallisjohtajista ja valvonnasta (2014–)[37]
- strategiasta ja viestinnästä vastaava tehtävä auki Philippot'n erottua
Pääsihteerit
- Jean-Pierre Stirbois (1981–1988)[38]
- Carl Lang (1988–1995)[39]
- Bruno Gollnisch (1995–2005)
- Louis Aliot (2005–2010)[40]
- Jean-François Jalkh (2010–2011: väliaikainen vaalien ajan)[36]
- Steeve Briois (2011–2014)[41]
- Nicolas Bay (2014–)[42]
| Vuosi | Äänet 1. kierroksella | % | Äänet 2. kierroksella | % | Paikkoja |
|---|---|---|---|---|---|
| 1978 | 82 743 | 0,3 % | — | — | 0 |
| 1981 | 44 414 | 0,2 % | — | — | 0 |
| 1986 | 2 705 336 | 9,7 % | — | — | 35 |
| 1988 | 2 359 528 | 9,7 % | — | — | 1 |
| 1993 | 3 152 543 | 13,8 % | 1 168 160 | 5,1 % | 0 |
| 1997 | 3 800 785 | 14,95 % | 1 434 854 | 5,70 % | 1 |
| 2002 | 2 862 960 | 11,3 % | 393 205 | 1,85 % | 0 |
| 2007 | 1 116 136 | 4,3 % | 17 107 | 0,1 % | 0 |
| 2012 | 3 528 373 | 13,6 % | 842 684 | 3,66 % | 2 |
| 2017 | 2 990 454 | 13,2% | 1 590 858 | 8,8% | 8 |
| 2022 | 4 248 626 | 18,7% | 3 589 465 | 17,3% | 89 |
| Vuosi | Ehdokas | 1. kierroksen äänet | % | 2. kierroksen äänet | % |
|---|---|---|---|---|---|
| 1974 | Jean-Marie Le Pen | 190 921 | 0,8 % | — | — |
| 1981 | — | — | — | — | — |
| 1988 | Jean-Marie Le Pen | 4 376 742 | 14,5 % | — | — |
| 1995 | Jean-Marie Le Pen | 4 571 138 | 15,0 % | — | — |
| 2002 | Jean-Marie Le Pen | 4 805 307 | 16,86 % | 5 525 906 | 17,79 % |
| 2007 | Jean-Marie Le Pen | 3 835 029 | 10,44 % | — | — |
| 2012 | Marine Le Pen | 6 421 426 | 17,9 % | — | — |
| 2017 | Marine Le Pen | 7 658 990 | 21,4 % | 10 644 118 | 33,90 % |
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
