From Wikipedia, the free encyclopedia
EU-kriittisyys (myös EU-vastaisuus, euroskeptisismi tai euroskeptismi)[1] on Euroopassa ilmenevää epäilyä tai vastustusta Euroopan unionia, siihen liittymistä tai jäsenenä oloa tai EU-yhteistyön tiivistämistä kohtaan.
Vuonna 2019 suomalaisista 74 prosenttia piti EU-jäsenyyttä hyödyllisenä (kaikista EU-kansalaisista 68 prosenttia) ja 70 prosenttia äänestäisi EU-jäsenyyden puolesta, 14 prosenttia vastaan.[2] Euroopan unionin maiden kansalaisista 48 % vastasi kevään 2006 eurobarometrissa myöntävästi kysymykseen ”luotatko EU:hun?” Keskimääräistä matalampi luottamus oli jäsenvaltiossa Alankomaissa (48 %), Itävallassa (48 %), Latviassa (43 %), Saksassa (41 %), Ranskassa (41 %), Suomessa (41 %), Ruotsissa (39 %) ja Isossa-Britanniassa (31 %). EU:n ulkopuolisista maista Kroatiassa luottamus oli 38 prosenttia ja Turkissa 35 prosenttia.[3]
1980-luvulla Britannian pääministeri Margaret Thatcher vastusti voimakkaasti eurooppalaista unionia, jota kuvaili ”mantereen uudeksi isoksi sosialistiseksi supervallaksi” ja halusi säilyttää Euroopan valtiot itsenäisinä ja vapaina yhteisessä vapaamarkkina-alueessa. Thatcher varoitti tanskalaisia liittymästä ”virkavaltaiseen ja epädemokraattisen Euroopan liittoon”.
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Väittämät tulisi lähteistää paremmin, tällä hetkellä esiintyy jopa suoranaisia asiavirheitä. Neutraaliuden kannalta tulisi mainita kuka kritisoi ja millä perusteilla |
EU-kritiikkiin kuuluu useita osa-alueita, esimerkiksi:
Daily Express julkaisi tammikuussa 2011 erikoisnumeron, jossa vaadittiin Britannian eroa Euroopan unionista. Päätoimittaja kirjoitti EU-poliitikkojen ja -byrokraattien pilkkaavan demokratiaa, mikä käy ilmi esimerkiksi siinä, että Lissabonin sopimuksesta järjestettiin Irlannissa toinen kansanäänestys, kun ensimmäisen tulos oli kielteinen. Toinen esimerkki on se, että EU-tuomioistuin on kumonnut jäsenmaiden kansallista lainsäädäntöä. Päätoimittajan mukaan EU hallitsee ihmisiä säännöksillä, jotka vähentävät ihmisten vapauksia.[7]
Britannian Jeremy Corbynin mukaan Euroopan unioni on liian uusliberalistinen, ja hänen mukaansa Euroopan unionin epäonnistuneet uusliberalistiset poliittiset toimet vaikuttivat brexitin ilmenemiseen.[8]
Lokakuun 1994 kansanäänestyksessä EU-jäsenyydestä jäsenyyden vastustajien osuus oli yli puolet Suomen Kristillisen Liiton (90 % vastusti), SMP:n (80 %), Vasemmistoliiton (76 %) ja Keskustan (64 %) kannattajien parissa. Maanviljelijöistä peräti 94 % vastusti Suomen EU-jäsenyyttä. Myös Pohjois-Suomessa asuvista sekä pelkän kansakoulun käyneistä yli puolet vastusti Suomen EU-jäsenyyttä.[9]
Suomessa EU-kriittisiä puolueita tai liikkeitä ovat olleet muun muassa Muutos 99 -liike, Vapaan Suomen liitto ja Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus.lähde?
Suomessa on useita, enimmäkseen pieniä, euroskeptisiä ja -kriittisiä puolueita, joiden tavoitteena on estää integraation syventäminen tai unionin laajeneminen tai jopa aikaansaada maan kokonaan eroaminen unionista. Nämä ovat Kansalaisliitto, Suomen Kansa Ensin, Valta kuuluu kansalle, Vapauden liitto ja Suomen Kommunistinen Puolue.
Vuoden 2009 EU-vaalien alla Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kriittisimmin EU:hun suhtautuvat SKP, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.[10]
Europarlamentin suomalaisjäsenistä erityisen kovaa EU-kritiikkiä on esittänyt Perussuomalaisten entinen europarlamentaarikko Timo Soini sekä Vasemmistoliiton entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen.[11] Myös Paavo Väyrynen suhtautuu unioniin kriittisesti.[12]
Ilkka Hakalehdon mukaan päätös EU-jäsenyydestä oli laiton, koska sitä ei hyväksytty eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain toinen pykälä voidaan tulkita siten, että se kieltää lainsäädäntövallan epäsuorankin luovuttamisen muulle instituutiolle kuin eduskunnalle.lähde?
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.