Eläinten karnevaali

Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux) on ranskalaisen säveltäjä Camille Saint-Saënsin 14-osainen sarja pienelle orkesterille. Teoksen alaotsake on ”eläintieteellinen fantasia”. Eläinten karnevaali on sävelletty helmikuussa 1886, kun Saint-Saëns oli lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä.

Ääninäytteet

I. Introduction and Royal March of the Lion

Esittäjä Neal ja Nancy O'Doan (piano) sekä Seattle Youth Symphony, johtajana Vilem Sokol.

II. Hens and Roosters

III. Wild Asses

IV. Tortoises

V. The Elephant

VI. Kangaroos

VII. Aquarium

VIII. Characters with Long Ears

IX. The Cuckoo in the Depths of the Woods

X. Aviary

XI. Pianists

XII. Fossils

XIII. The Swan

XIV. Finale

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kuten teoksen nimestä voi päätellä, on kyseessä eläinaiheista ohjelmamusiikkia. Jokainen osa kuvaa tiettyä eläintä. Saint-Saëns epäili humoristisen teoksen vahingoittavan mainettaan vakavan musiikin säveltäjänä, joten hän kielsi esittämästä teosta kantaesityksen jälkeen. Kielto ei koskenut Joutsen-osaa, ja esityskielto oli tarkoitettu raukeavaksi säveltäjän kuoleman jälkeen. Saint-Saënsin kuoltua teoksesta tulikin hänen suosituimpiaan.

Eläinten karnevaalia käytetään paljon klassisen musiikin opettamisessa lapsille.

Teoksen osat

1. Introduction et marche royale du Lion (Johdanto ja leijonan kuninkaallinen marssi) – tässä osassa kuullaan leijonan karjuntaa
2. Poules et Coqs (Kanat ja kukot) – tässä osassa puhaltimet kiekuvat
3. Hémiones (animaux véloces) (Villiaasit (nopeat eläimet)) – erittäin nopea piano-osuus
4. Tortues (Kilpikonnat) – osan melodia on muunnelma Jacques Offenbachin operetin Orfeus manalassa kuuluisasta can-canista, mutta nopeutta on hidastettu huomattavasti
5. L’Éléphant (Norsut) – tämä melodia taas on Hector Berliozin ”Dances des sylphes” kontrabassolle sovitettuna
6. Kangourous (Kengurut) – pianot kuvaavat kenguruiden loikkimista
7. Aquarium (Akvaario) – puhaltimien ja pianojen osuus kuvaa välkehtivää akvaariota
8. Personnages à longues oreilles (Pitkäkorvaiset olennot) – tämä epäsovinnainen osa viittaa kriitikoihin ja kuvastaa Saint-Saënsin huumorintajua
9. Le coucou au fond des bois (Käki metsän syvyydessä) – klarinetti kukkuu pianojen säestäessä rauhallisesti
10. Volière (Lintuhäkki) – puhaltimien hallitsema osa
11. Pianistes (Pianistit) – pianistit soittavat yksitoikkoisia sormiharjoituksia (Saint-Saëns oli itsekin pianisti)
12. Fossiles (Fossiilit) – tässä hilpeässä, ksylofoni-voittoisessa osassa lainataan säveltäjän omaa Dance macabrea (Kalmantanssia) sekä ranskalaisia kansansävelmiä
13. Le Cygne (Joutsen) – teoksen kuuluisin osa: sello soittaa kaunista melodiaa pianoiden säestyksellä. Tämä on tunnetuimpia sellosävellyksiä.
14. Finale – finaalissa on uusi melodia, jota kuulee nykyään kännyköiden soittoäänenä, ja aikaisempien osien teemat kertautuvat nopeasti.

Orkesterin kokoonpano

• huilu
• klarinetti
• kaksi pianoa
• lasiharmonikka
• ksylofoni
• kaksi viulua
• alttoviulu
• sello
• kontrabasso

Nykyään teos esitetään usein suurella orkesterilla, ja yleensä kellopeli korvaa harvinaisen lasiharmonikan. Teoksen esitys kestää noin 20 minuuttia.

Teos populaarikulttuurissa

• Teoksen finaalia käytetään Disneyn piirroselokuvassa Fantasia 2000
• Dick Dale on levyttänyt ”Akvaario”-osiosta surf-version.
• Warner Brothersin piirretyssä vuodelta 1976 esitetään teos Väiski Vemmelsäären ja Repe Sorsan toimiessa pianisteina.
• Sarjasta on tehty elokuva nimeltään Le carnaval des animaux.
• Teoksen 13. osa, ”Joutsen”, soi Kummelin Tonnin seteli -sketsin taustalla.