Eesti kirjakeele seletussõnaraamat

Eesti kirjakeele seletussõnaraamat on viron kielen yleissanakirja, joka julkaistiin vuosina 1988–2007. Sanakirjan toinen laitos julkaistiin nimellä Eesti keele seletav sõnaraamat vuonna 2009. Sanakirjassa on noin 150 000 hakusanaa. Sanakirjan kustantajana ja julkaisijana toimi Viron tiedeakatemian Viron kielen laitos (vir. Eesti Keele Instituut), vuoteen 1993 Kielen ja kirjallisuuden laitos (Keele ja Kirjanduse Instituut).

Eesti kirjakeele seletussõnaraamat I–VII
I niteen 1. vihon kansi (1988/1989).
Alkuperäisteos
Kirjailija	Ernst Nurm ym. (päätoim.)
Kieli	viro
Genre	sanakirja
Kustantaja	Valgus, Eesti Teaduste Akadeemia
Julkaistu	1988–2007
Seuraava	Eesti keele seletav sõnaraamat
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Historia

Päätoimittajat

Eesti kirjakeele seletussõnaraamatun päätoimittajina työskentelivät

• Ernst Nurm (valmistelu vuoteen 1965 saakka)
• Erich Raiet (1. nide)
• Rudolf Karelson (2., 4., 5. ja 7. nide)
• Valve Põlma (3. nide)
• Valve Kullus (4. ja 5. nide)
• Mai Tiits (5., 6. ja 7. nide)
• Tiia Valdre (5., 6. ja 7. nide)
• Leidi Veskis (6. ja 7. nide).

Toimitustyö

Viron kielen yleissanakirjan suunnittelutyö alkoi 1950-luvun alussa. Innoittajina olivat sekä Nykysuomen sanakirja että venäjän kielen suuret yleissanakirjat. Sanakirjatyön pohjaksi kielen ja kirjallisuuden laitokseen alettiin kerätä sanakortistoa. Työ edistyi hitaasti, koska määrärahoja saatiin ensin vain vuodeksi kerrallaan parin työntekijän palkkaamiseen. Ensimmäiset sanaliput laadittiin vuonna 1955. Vuonna 1959 kortistossa oli jo noin 700 000 lippua, ja miljoonan lipun raja ylitettiin vuonna 1960. Ensimmäisen vihon ilmestyessä vuonna 1988 oli lippuja lähes neljä miljoonaa.^[1]

Sanakirjatyön ensimmäisenä johtajana toimi Ernst Nurm. Sanakirjan käsikirjoitusta alettiin laatia vuoden 1960 paikkeilla, ja yleissuunnitelma (prospekt) julkaistiin vuonna 1961. 1960–1980-luvulla sanakirjaa oli laatimassa enimmillään kahdeksan–yhdeksän työntekijää. Ensimmäisen niteen (A–J) käsikirjoitus valmistui vuonna 1965, ja sen oli määrä ilmestyä noin vuonna 1980. Ensimmäisen näytevihon käsikirjoitus valmistui vuonna 1967, mutta vihko tuli kirjapainosta vasta vuonna 1970. Vastaanotto oli myönteinen.

Jotta Eesti kirjakeele seletussõnaraamat voisi ilmestyä juohevasti, se päätettiin julkaista vihkoina. Suunnitelman mukaan laajuus olisi kuusi nidettä ja jokainen nide käsittäisi neljä vihkoa.

Ensimmäisen vihon (A–bakhantlik) julkaisu eteni hitaasti. Vihon käsikirjoitus valmistui vuonna 1978, mutta sen latominen kesti kirjapainossa harvinaislaatuisen pitkään, ja ensimmäinen vihko saapui lukijoiden käsiin vasta vuonna 1989.

Tämän jälkeen julkaisutyö eteni nopeammin, ja viimeinen vihko – seitsemännen niteen toinen vihko – ilmestyi vuonna 2007.

Yhteiskunnan muutos

Sanakirjan käsikirjoitus valmistui alun perin neuvostoaikana, mutta sanakirjan ilmestyessä Viro itsenäistyi uudelleen ja yhteiskuntamuoto muuttui jyrkästi — suljetusta kommunistisesta järjestelmästä avoimeen kapitalistiseen. Erityisesti sanakirjan alkuosa oli siksi vanhentunut jo ilmestyessään. Myöhemmissä niteissä yhteiskunnan muutosta ja uudentyyppistä sanastoa kyettiin ottamaan huomioon. Aineistoa kertyi niin paljon, että kuuden niteen asemesta julkaistiin seitsemän nidettä, ja viimeinen nide käsitti kaksi laajaa vihkoa.

Eesti kirjakeele seletussõnaraamatusta julkaistiin parannettu ja täydennetty laitos vuonna 2009 nimellä Eesti keele seletav sõnaraamat (6 nidettä). Uudessa laitoksessa neuvostoaikainen sanasto osoitetaan selvemmin ja sanaselityksiä kirjoitetaan neutraalimmin. Uutta aineistoa on noin 4 000 hakusanaa.^[2]

Sanakirjan sisällöstä

Eesti kirjakeele seletussõnaraamat on yleiskielen sanakirja. Niinpä mukana on vain rajallisesti erikoisalojen sanastoa, vierasperäisiä sanoja sekä harvinaisia yhdyssanoja. Kestoastetta, liudennusta ja painoa ei ole merkitty, ei myöskään kielenohjailun suosituksia.

Venäjän kielen yleissanakirjan tarjoaman mallin mukaan hakusana-artikkeleissa on paljon sitaatteja kirjailijoilta. Tämä johtuu siitä, että neuvostotasavalloissa jouduttiin pitkälti seuraamaan venäläisen leksikografian oppeja. Virolaiset sanakirjantekijät pitivät ihanteenaan kuitenkin myös Nykysuomen sanakirjan tarjoamaa mallia, jossa pääpaino oli sanaselityksillä ja itse laadituilla käyttöesimerkeillä ja kirjallisuussitaatteja oli vähemmän. Niinpä Eesti kirjakeele seletussõnaraamat asettuu venäläisen ja suomalaisen sanakirjamallin välimaastoon, ja sanastoa on muualtakin kuin kirjallisuuden klassikoilta.

Sanakirjan jaottelu

Hakusanat väärtustama–väärus Eesti kirjakeele seletussõnaraamatun viimeisestä vihosta (2007).

1. nide (I köide): A–J
   1. vihko (1. vihik): A–bakhantlik (1988/1989)
   2. vihko (2. vihik): bakhiid–fosfororgaaniline (1991)
   3. vihko (3. vihik): fosgeen–hüdrolüüs (1991)
   4. vihko (4. vihik): hüdrolüütiline–jüüt (1991)
2. nide (II köide): K
   1. vihko (1. vihik): K–keelustama (1992)
   2. vihko (2. vihik): keelutoll–kollisioon (1992)
   3. vihko (3. vihik): kollitama–kunstliblikas (1992)
   4. vihko (4. vihik): kunstlik–küüvits (1993)
3. nide (III köide): L–N
   1. vihko (1. vihik): L–loops (1992)
   2. vihko (2. vihik): loor–mehestuma (1993)
   3. vihko (3. vihik): mehesõna–müstika (1994)
   4. vihko (4. vihik): müstiline–nüüstma (1994)
4. nide (IV köide): O–Ra
   1. vihko (1. vihik): O–peaaegu (1994)
   2. vihko (2. vihik): peaagronoom–plastiliin (1995)
   3. vihko (3. vihik): plastiline–põgusus (1996)
   4. vihko (4. vihik): põhi–rappevili (1996)
5. nide (V köide): Ra–Ž
   1. vihko (1. vihik): rappima–rädiriisikas (1997)
   2. vihko (2. vihik): rädisema–sentimeetririhm (1998)
   3. vihko (3. vihik): sentiment–sulforühm (1999)
   4. vihko (4. vihik): sulg–žüriivaba (2000)
6. nide (VI köide): T–Va
   1. vihko (1. vihik): T–tinakas (2001)
   2. vihko (2. vihik): tinakatk–tundlus (2002)
   3. vihko (3. vihik): tundma–unelus (2003)
   4. vihko (4. vihik): unemaa–varjutaluv (2004)
7. nide (VII köide): Va–Y
   1. vihko (1. vihik): varjutama–vunk (2005)
   2. vihko (2. vihik): vunts–yuppie (2007).

Lähteet

1. Karelson 1990.
2. Voll 2009.

Kirjallisuutta

• Neetar, Helmi 1993: Kirjakeele tähtteos vaekausil. — Keel ja Kirjandus 10 (36. vsk.), s. 633–636.
• Karelson, Rudolf 1990: „Eesti kirjakeele seletussõnaraamat“ tegija pilgu läbi. — Keel ja Kirjandus 1 (33. vsk.), s. 24–34.
• Karelson, Rudolf 1999: Seletussõnaraamat ja teised kirjakeele sõnaraamatud. — Keel ja kirjandus 12 (42. vsk.), s. 865–873.
• Voll, Piret 2009: Seletussõnaraamat valmis, varsti ka parandatud ja täiendatud. — Keel ja Kirjandus 1 (52. vsk.), s. 1–10.

Aiheesta muualla

• Eesti keele seletav sõnaraamat: hakulomake (viroksi)