varhainen valokuvausmenetelmä From Wikipedia, the free encyclopedia
Dagerrotypia tai daguerrotypia on 1830-luvulla kehitetty varhainen valokuvausmenetelmä. Dagerrotypiassa kuva muodostuu valoherkälle hopeapinnoitteiselle huolellisesti kiillotetulle kuparilevylle. Valotetulle levylle tallentunut kuva saadaan näkyviin elohopeahöyryillä, ja se kiinnitetään suolaliuoksella. Menetelmän kehittivät ranskalaiset Louis Daguerre ja Joseph Nicéphore Niépce.
Dagerrotypiassa kuva muodostuu valoherkälle hopeapinnoitteiselle huolellisesti kiillotetulle kuparilevylle. Valotetulle levylle tallentunut kuva saadaan näkyviin elohopeahöyryillä, ja se kiinnitetään suolaliuoksella. Dagerrotypiakuvat eli dagerrotyypit ovat positiiveja, eikä prosessissa synny negatiivia, josta voisi ottaa vedoksia. Kuvattu kohde tallentuu peilikuvana.[1]
Dagerrotypiakuvat ovat kosketusherkkiä, minkä vuoksi ne suljetaan yleensä lasikantiseen koteloon, joka on täytetty suojakaasulla (typellä) hapettumisen estämiseksi. Oikein suojattu dagerrotypiakuva kestää hyvin aikaa. Kuvan katselukulma on pieni, ja dagerrotyyppi näkyykin oikeassa positiivimuodossaan vain tietystä suunnasta tarkasteltuna.[2]
Dagerrotypiamenetelmä vaatii paljon valoa, ja käytettyjen kuvalevyjen herkkyys oli huono, mikä johti pitkiin, jopa minuuttien valotusaikoihin. Kuvattaessa muotokuvia käytettiin usein erityistä tuolia, joka oli varusteltu niskatuella liike-epäterävyyden estämiseksi. Valokuvausvälineiden koon ja kemikaalien vaativuuden takia dagerrotyyppejä otettiin useimmiten sisätiloissa, joissa valaistusta voitiin kontrolloida, mutta menetelmän kehittyessä huippuunsa myös maisema- ja kaupunkinäkymiä kuvattiin.
Dagerrotypian kehittivät yhteistyössä ranskalaiset Louis Daguerre ja Joseph Nicéphore Niépce. Niépcen kuoltua vuonna 1833 Daguerre jatkoi kehitystyötä yksin ja julkisti keksintönsä lopulta 19. elokuuta 1839.[3] Daguerren lanko Alphonse Giroux valmisti samana vuonna maailman ensimmäisen kaupallisesti valmistetun dagerrotypiakameran.[4] Pian dagerrotypian julkistamisen jälkeen Edmond Becquerel kehitti turvallisen kehitystavan, jossa ei tarvita terveydelle vaarallista elohopeahöyryä.[5]
Ranskan tiedeakatemia osti Daguerrelta oikeudet keksintöön ja vapautti sen koko maailman käyttöön. Louis Daguerre ja Niépcen poika saivat kumpainenkin palkkiokseen valtioneläkkeen.[6] Patenttivapaa menetelmä levisi nopeasti ympäri maailman, myös Suomeen, jossa Henrik Cajander otti ensimmäisen dagerrotyypin Turussa vuonna 1842.[7] Eugène Delacroix julisti: ”Tästä päivästä lukien maalaustaide on kuollut.”[8]
Dagerrotypiamenetelmä oli laajassa käytössä Euroopassa (ei Britteinsaarilla), ja Yhdysvalloissa toistakymmentä vuotta 1800-luvun puoliväliin saakka, minkä jälkeen sen korvasivat muut halvemmat tai monistettavissa olevat menetelmät,[9] kuten kalotypia (1841), ambrotypia (1854), ferrotypia (1856) tai kollodiomenetelmä (1851). Nämä kaikki poistuivat käytöstä, kun Kodak kehitti nykyaikaisen nitroselluloosapohjaisen gelatiiniemulsiofilmin vuonna 1889.
Dagerrotypiamenetelmä elää harvalukuisen valokuvausharrastajien joukon keskuudessa edelleen.[10]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
