Carl David Anderson
yhdysvaltalainen fyysikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Carl David Anderson (3. syyskuuta 1905 – 11. tammikuuta 1991)[1] oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka todisti positronin olemassaolon vahvistaen siten Paul Diracin teorian. Hän sai löydöstä Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1936. Palkinto oli jaettu kosmisen säteilyn alkuperän osoittaneen Victor F. Hessin kanssa.[2]
Andersonin vanhemmat olivat ruotsalaista alkuperää, mutta Anderson syntyi New Yorkissa ja asui suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa. Hän opiskeli fysiikkaa ja tekniikkaa Caltechissä suorittaen maisterintutkinnon 1927 ja tohtorintutkinnon 1930. Tohtorinväitöskirjassaan hän tutki röntgensäteilyllä tuotettujen fotoelektronien avaruudellista jakaumaa.[3]
Vuonna 1930 Anderson aloitti myös kosmisen säteilyn tutkimisen sumukammiokokeilla professori Robert A. Millikanin kanssa. Tämä johti positronin löytämiseen 1932, mistä Andersonille myönnettiin Nobelin palkinto. Vuonna 1937 Anderson ja hänen jatko-opiskelijansa Seth Neddermeyer löysivät myonin lähes yhtäaikaisesti Harvardin yliopiston J.C. Streetin ja E.C. Stevensonin kanssa. Aluksi he luulivat hiukkasta pioniksi, jonka Hideki Yukawa oli ennustanut teoriassaan vahvasta vuorovaikutuksesta vuonna 1935. Pionin löysi kuitenkin vasta kymmenisen vuotta myöhemmin Cecil Powell tutkimusryhmänsä kanssa.[1]
Anderson meni naimisiin 1946 Lorraine Bergmanin kanssa ja he saivat kaksi poikaa.[3]
Remove ads
Merkittäviä julkaisuja
- C.D. Anderson: The Positive Electron. Phys. Rev., 1933, nro 43, s. 491. (englanniksi)
- Carl D. Anderson ja Seth H. Neddermeyer: Cloud Chamber Observations of Cosmic Rays at 4300 Meters Elevation and Near Sea-Level. Phys. Rev., 1936, nro 50, s. 263–271. (englanniksi)
- Seth H. Neddermeyer ja Carl D. Anderson: Note on the Nature of Cosmic-Ray Particles. Phys. Rev., 1937, nro 51, s. 884–886. (englanniksi)
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads