yhdysvaltalainen tavarataloketju From Wikipedia, the free encyclopedia
Bloomingdale’s on Yhdysvalloissa toimiva ylemmän hintaluokan tavarataloketju, jonka omistaa nykyisin pörssiyhtiö Macy’s, Inc.[1] Vuonna 1861 New Yorkin Manhattanille perustetun vannehamekaupan aloittaman ketjun tärkeimmät kilpailijat ovat Neiman Marcus, Saks Fifth Avenue, Bergdorf Goodman, Barneys New York, Lord & Taylor ja Nordstrom.
Bloomingdale's | |
---|---|
Tunnuslause | Like no other store in the world |
Yritysmuoto | tytäryhtiö |
Perustettu | 1861 |
Toimitusjohtaja | Tony Spring |
Puheenjohtaja | Tony Spring |
Kotipaikka | New York, USA |
Toiminta-alue | Yhdysvallat, Dubai |
Toimiala | vähittäiskauppa |
Tuotteet | tavaratalot |
Emoyhtiö | Macy's, Inc. |
Kotisivu | bloomingdales.com |
Syyskuussa 2014 ketjuun kuului 48 toimipistettä Yhdysvalloissa.[2] Ainoa Yhdysvaltain ulkopuolella sijaitseva Bloomingdale’s-tavaratalo perustettiin Dubaihin 2010.[3]
Tavaratalon perustaja on newyorkilainen yrittäjä Benjamin Bloomingdale, joka innostui Ranskassa keksitystä naisten vannehameesta ja perusti Manhattanille yrityksen nimeltä Bloomingdale's Hoopskirt and Ladies’ Notions Shop. Hänen poikansa Lymen ja Joseph hoitivat liikettä sillä aikaa kun isä kiersi kauppaamassa vannehameitaan ympäri Yhdysvaltain itärannikkoa.[4]
Liikkeen sijaintipaikka, Manhattanin Upper East Side, oli tuolloin köyhä työväenkaupunginosa, mutta Bloomingdalen kaupasta alkoi silti tulla New Yorkin seurapiirien suosikki. 1870-luvun alussa vannehamemuoti alkoi olla ohi, mutta Bloomingdale laajensi valikoimaa muun muassa korsetteihin ja herrainvaatetukseen. Vähitellen Upper East Side alkoi porvarillistua, kun sinne rakennettiin muun muassa Metropolitan-taidemuseo ja Pyhän Patrickin tuomiokirkko.[4]
Vuonna 1886 Bloomingdalen veljekset avasivat alueelle uuden liikkeen suurine näyteikkunoineen Kolmannen Avenuen ja 59. kadun kulmaan. He olivat ensimmäisiä yrittäjiä, jotka oivalsivat olla täyttämättä ikkunoita tavaralla vaan rakentaa sen sijaan tuotteista näyttäviä sommitelmia. Monet tuotteista olivat eurooppalaista tuontitavaraa.[4]
1900-luvun alkuun mennessä Bloomingdale’sin kasvu oli nopeutunut ja tuotevalikoima ulottui naisten kymmenen sentin sukkaparista flyygeleihin. Tavaratalo oli onnekkaasti perustettu hevosvetoisten raitiovaunujen reittien risteyskohtaan, minkä ansiosta se keräsi paljon seuraavaa vaunua odottavia asiakkaita. Bloomingdale’s teki teemasta suuren mainoskampanjan ”All Cars Transfer to Bloomingdale's”.[4]
Pian kaupan painopiste alkoi kuitenkin siirtyä etelämmäs Kuudennelle Avenuelle 14. ja 23. katujen väliselle osuudelle. Automaattipianoista tuli kuitenkin Bloomingdale’sin seuraava menestysartikkeli, ja siitä tuli niiden suurin jakelija koko maassa. Vuonna 1913 tavaratalon maanalaiseen osaan avattiin uusi metroasema, ja kauppa piristyi taas.[4]
Vuonna 1930 Bloomingdale’s fuusioitui Federated Department Stores -yhtiöön yhdessä bostonilaisen Filene’s-tavaratalon, Brooklynissä toimivan Abraham and Strausin ja Ohion Columbuksessa toimivan F. & R. Lazarus -tavaratalon kanssa. Vuonna 1931 vähitellen koko korttelin vallannut Bloomingdale’s sai arkkitehtitoimisto Starret and Van Vleckiltä uuden art deco -henkisen ulkoasun.[4]
Toisen maailmansodan jälkeen tavaratalo alkoi panostaa yhä enemmän naisten vaatemuotiin ja lanseerasi oman ”Bloomingdale's Collectionin”. Se alkoi pystyttää tiloihinsa näyttelyitä, jotka esittelivät nuorten kansainvälisten nimien aikaansaannoksia sekä kunkin tyyliin sopivaa tavaratalon tuotevalikoimaa. Heihin kuuluivat muiden muassa arkkitehti Frank Gehry ja elokuvaohjaaja Federico Fellini. Vuonna 1949 avattiin toinen myymälä New Yorkin Fresh Meadowsiin.[4]
Kansainväliset teemat saivat jatkoa 1960-luvun ”Casa Bella”- ja ”Esprit de France” -näyttelyillä. Yhtiön sisäänostajat hankkivat laatutuotteita ympäri maailmaa. Uusien tavaratalojen lisäksi itärannikolle perustettiin sisustusliikkeiden ketju.[4]
Tavaratalo vietti satavuotispäiviään 1972, ja tuli 1970-luvulla yhä tunnetummaksi näyttävistä somistuksistaan, teemanäyttelyistään ja kampanjoistaan. Laatuimagonsa ylläpitämiseksi se teki tunnetuksi uusia suunnittelijanimiä kuten Ralph Lauren, Perry Ellis ja Norma Kamali. Tavarataloihin perustettiin ensimmäisiä shop-in-shop-tyylisiä erikoisosastoja muun muassa Yves Saint-Laurentille ja Calvin Kleinille.[4]
Bloomingdale’s julkaisi ensimmäisen postimyyntiluettelonsa 1978. Ensimmäisten kymmenen vuoden mittaan postimyynti kasvoi 25 prosentin vuosivauhdilla. Myös tavarataloketjua laajennettiin itärannikolta Floridaan, Texasiin ja Kaliforniaan.[5]
Vuonna 1987 Campeau Corporation osti Bloomingdale’sin emoyhtiön Federated Department Storesin ennätyshintaan ja alkoi saneerata sitä kovalla kädellä. Samalla ilmoitettiin aikeesta avata parikymmentä uutta Bloomingdale’s-tavarataloa Yhdysvaltoihin ja myös Kanadaan vuoteen 1993 mennessä. Ketjun yrityskulttuuri kiristyi niin, että se alkoi heijastua myös asiakaspalveluun ja kuluttajien kokemuksiin. Campeaun käsissä emoyhtiö kuitenkin asetettiin konkurssiin, jonka se onnistui välttämään parin vuoden oikeustaistelun jälkeen. Bloomingdale’sin johto vaihtui ja tavarataloketjun asema markkinoilla alkoi 1990-luvulla taas vakiintua mutta myös herättää entistä vähemmän julkista huomiota.[4]
Ketjun viidestoista tavaratalo avattiin 1992 Mall of America -ostoskeskukseen Minneapolisin lähellä, mutta jouduttiin sulkemaan 2012. 2000-luvulla Bloomingdale’s eteni myös muun muassa Atlantaan, San Franciscoon ja San Diegoon. Vuonna 2010 se laajeni Yhdysvaltain ulkopuolelle Dubaihin.[6]
Vuosina 2012–2013 Bloomingdale’s on joutunut sulkemaan liikkeensä Minnesotan Mall of American lisäksi Illinois’n Oak Brookissa, Atlantassa, Marylandissä[7] ja Las Vegasissa.[8]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.