BMX-pyöräily
pyöräilylaji From Wikipedia, the free encyclopedia
pyöräilylaji From Wikipedia, the free encyclopedia
BMX-pyöräily (lyhenne englannin kielen sanoista bicycle motocross) on yksi pyöräilyn muodoista, jossa ajetaan varta vasten suunnitelluilla 20-tuumaisilla polkupyörillä.
Kansainvälinen olympiakomitea ilmoitti 9. kesäkuuta 2017 BMX freestyle -kilpatapahtumasta Tokiossa järjestettävissä vuoden 2020 kesäolympialaisissa.[1]
BMX sai alkunsa 1960-luvulla Kaliforniassa, seuraten motocross-buumia. Palms Parkissa nuoriso-ohjaajana toiminut motocross-kuljettaja Ron Mackler rakensi paikallisten nuorten kanssa puistoon hiekasta pieniä motocross-ratoja jäljittelevän radan pyörille. Ensimmäiset kisat Palms Parkissa pidettiin vuonna 1969, mikä keräsi nuoria ympäri Kaliforniaa kisaamaan.
Myös monet nuoret motocross-kuljettajat rupesivat harjoittelemaan radalla ajoa polkupyörillä, ja niin 1970 syntyi toinen rata, Bum's Park. Nimi tuli radan ympäristössä elävistä asunnottomista. Bum’s Parkin käyttäjät alkoivat myös pyörittää virallisia kisoja radalla ja sitä varten heidän piti perustaa virallinen yhdistys, nimeltä BUMS, eli the Bicycle United Motocross Society.
Termin BMX keksijästä ei ole täyttä varmuutta. Ensimmäisiä ratoja ja kisoja kun kutsuttiin pedal crossiksi. Ron Mackler käytti lyhennettä BMX selittäessään lajia lehdistölle. Yleisesti BMX-nimen keksijänä pidetään kuitenkin Bicycle Motocross Newsin julkaisijaa, Elaine Holtia.
Vuonna 1971 kuvattiin motocross-dokumentti nimeltä On Any Sunday. Elokuvassa kuvattiin ohimennen myös nuoria ajamassa BMX:ää. Elokuvan myötä monet nuoret ympäri Amerikkaa kiinnostuivat lajista.
1974 Kaliforniaan oli syntynyt jo kahdeksan rataa. Samana vuonna Yamaha käynnisti Yamaha Gold Cupin, mikä keräsi yli 16 000 katsojaa Los Angelesin Coliseumissa pidettäviin finaaleihin.
Ernie Alexander perusti ensimmäisen BMX-lajiliiton 1973 nimellä the National Bicycle Association (NBA) Kaliforniaan. Tätä seurasivat vuoden päästä George Esserin the National Bicycle League (NBL) Floridassa ja 1977 the American Bicycle Association (ABA) Arizonassa. BUMS vuorostaan hävisi hiljalleen samoin kuin NBL.
Lajiliitot ja Yamaha Gold Cup todistivat, että uusi laji oli tullut jäädäkseen.
Tähän mennessä BMX oli pelkästään radalla kilpailua, mutta pikkuhiljaa kisoissa huonommin menestyneet nuoret alkoivat viihdyttää toisiaan kisojen aikana erilaisella temppuilulla. Tästä alkoi kehittyä BMX:n freestyle.
1960- ja 1970-luvuilla ei vielä ollut olemassa BMX-pyöriä tai -teollisuutta. Useimmat ajoivat ratoja Schwinn Stingraylla ja muilla saman tyypillisillä pyörillä Huffylta, Murraylta ja Searsilta. Yleensä niissä oli korkea tanko ja kuvioidut renkaat, mutta etenkin alkuaikoina radoilla näkyi kaikenlaisia pyöriä. Monet nuoret muokkasivat pyöriensä runkoja ja jotkut jopa ajoivat lyhyemmillä ja matalammilla tyttöjen pyörien rungoilla, sillä niitä oli helpompi hallita radalla.
On Any Sunday -elokuvadokumentin jälkeen myös useat yritykset kiinnostuivat BMX:stä ja alkoivat kehittää ja tuottaa erilaisia varusteita ja välineitä uuteen lajiin. Merkittävin kehitysaskel tapahtui vuonna 1973 kun uusi polkupyöräyritys, Redline, toi markkinoille kromimolybdeeniteräksestä (cromo, chrome-molybdenium) valmistetulla rungolla ja haarukalla varustettuja BMX-pyöriä. Redlinen rungot valmisti motocross-valmistaja Linn Kaster. Niissä oli korkeampi keskiö, vahvemmat runkoputket, pienempi istuin, käsijarru ja motocross-tanko.
BMX-pyörät kehittyvät jatkuvasti ja ovat hakeneet erilaisia muotoja ja virityksiä, ja kehitys jatkuu edelleen.
Nykyään BMX-pyörät valmistetaan pääasiallisesti cromosta, teräksestä tai alumiinista. Myös titaanirunkoja on olemassa, mutta titaanin hinta ja kestävyys BMX-käytössä on käytännössä lopettanut titaanirunkojen tuotannon. BMX-pyörät ovat täysjäykkiä, eli niissä ei käytetä mitään jousituksia. Pyörän materiaalit ja kestävyys vaihtelevat myös ajotyylistä riippuen.
Oletuksena BMX-pyörässä on 20-tuumaiset renkaat, timantin muotoinen tuplakolmio-runko, korkea BMX-tanko (6–8,5" korkea, lyhyt kannatin (noin 50 mm) ja vaihteettomuus. Runkojen koko ilmoitetaan yleensä tuumissa ja se mitataan rungon yläputken päistä, joka on yleensä 19–21" pitkä. Normaaleihin pyöriin verrattuna BMX-pyörissä on erittäin jyrkät kulmat ja lyhyt takahaarukka (~13-15"). Etenkin freestyle-pyörissä on todella jyrkkä ohjauskulma, 74–75 astetta, tai jopa 76 astetta.
BMX-tyypistä riippuen pyörässä on yhdestä kahteen jarrua, tai ei ollenkaan. BMX-pyörissä ei ole jalkajarruja, mutta joissain aloittelijoiden pyörissä on. Ja yleensä jarrut ovat u-jarrut. U-jarrut ovat muihin vaijerijarruihin verrattuna teholtaan huonot, minkä takia jarrukahvat, -vaijerit ja -palat ovat erittäin tärkeässä osassa jarrujen toiminnan kannalta. Kuitenkin suurimmassa osassa on vanteen pintakäsittely, ja yleensä BMX-pyörän vanteet ovatkin kromattuja. Halvemmissa pyörissä käytetään anodisoituja tai jopa maalattuja vanteita.
BMX on tullut kuuluisaksi myös Gyrosta. Gyro mahdollistaa tangon pyörittämisen loputtomasti, ilman, että vaijerit menevät solmuun. Gyro on yksinkertainen laakeroitu levy, johon jarruvaijerit päättyvät.
Akselit ovat 10 mm ja 14 mm paksuja, freestylessä yleensä 14 mm, ainakin takana. Vanteissa pinnoja on yleensä 36–48 kappaletta. Haarukka on 1 1/8".
BMX-pyörien paino vaihtelee erittäin paljon, pelkästään muoti ja ajotyyli vaikuttaa hyvin paljon pyörän painoon osien muodossa. Keskiarvo tällä hetkellä on noin 12 kg, mutta nykysuuntauksen mukaan pyörän tulee olla erittäin kevyt, 8 kg–13 kg.
Nykyisin BMX jakautuu kuuteen eri alalajiin, joista viisi on freestyle-lajeja:
Racing on alkuperäinen BMX:n muoto. Racing-radat ovat kopioita motocross-radoista, mutta pyörille sopivammassa, pienemmässä kaavassa. Näillä radoilla ajetaan aikaa ja toisia kilpailijoita vastaan, eikä tehdä temppuja.
Dirtti (dirt), trailssi (trails) on lähimpänä lajin alkuperäistä muotoa eli crossiajoa, joskin koko idea on täysin eri. Dirtti tarkoittaa yleensä muutamaa hyppyriä, kun taas trails-nimitys viittaa useisiin hyppyreihin ja mutkiin. Dirtillä on tarkoitus muun muassa hypätä hyppyreistä ja tehdä välillä suurehkoja temppuja.
Ramppi koostuu kahdesta vastakkain olevasta kaaresta ja niiden väliin jäävästä ”flätistä”. Yleisin muoto rampeista on miniramppi, mutta jos rampin kaarissa on pystysuoraa, vertikaalista, heittoa, on kyseessä verttiramppi. Niin mini- kuin verttirampeissa voi tehdä ilma-, lippi- ja hyllytemppuja. Rampeista on myös tehty monia mielikuvituksellisia versioita jotka ovat muun muassa ramppi jonka takana on toinen ramppi (spine) ja ramppi jonka toinen sivu on korkeampi kuin toinen (step-up).
Streettiä ajetaan nimensä mukaisesti kadulla. Temput ovat enimmäkseen samoja kuin esim. parkissa, mutta ympäristönä toimii kaupunkien arkkitehtuuri ja mielikuvitus. Temppurampit kadulla ovat yleensäkin mm. katukynnykset ja niin sanottuun "grindaamiseen" käyvät tangot, kaiteet ja muut putket.
Flätti (engl. flatland) tarkoittaa tasaisella maalla pyörällä tasapainottelua ja pyörän koordinaatiota sisältävien temppujen suorittamista.
Yleensä flättipyörissä on putket (jalkatapit), jotka on pultattu etu- ja takapyörien akseleiden päihin. Nykyään monet ottavat pyörästä osia, kuten käsijarrut ja tukijalan pois, jotta sillä olisi kevyempi hypätä.
Tunnetuin suomalainen BMX Racing ajaja on Outi Leinonen, joka on toistaiseksi ainoa suomalainen ammattilaiskuski ja edustanut Suomea MM-kisoissa. Leinonen ylläpitää BMX Racingiin keskittyvää sivustoa Ode to BMX, jonka tavoitteena on lisätä lajin tunnettuutta Suomessa ja tuoda se suuren yleisön tietoisuuteen. Leinonen on esiintynyt muun muassa Ylen Aamusydämellä -ohjelmassa.
Kuuluisia BMX-pyörävalmistajia ovat muun muassa:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
