huvipuisto Ruotsissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Astrid Lindgrenin maailma (Astrid Lindgrens Värld) on huvipuisto Astrid Lindgrenin syntymäkaupungissa Vimmerbyssä Ruotsissa ja on pinta-alaltaan 180 000 neliömetriä. Puisto perustettiin vuonna 1981 ja se oli alkuperäiseltä nimeltään Sagobyn (Tarinakylä). Siellä vierailijat voivat tavata Lindgrenin kirjoista tuttuja hahmoja.[1] Kaikki rakennelmat on tehty vastaamaan hänen kirjojensa kuvauksia. Huvipuistossa on useita erilaisia esityksiä, joissa tapaa parhaiten tunnetut hahmot kuten Peppi Pitkätossun, Vaahteramäen Eemelin, Katto-Kassisen ja Ronja ryövärintyttären.
| Astrid Lindgrenin maailma | |
|---|---|
 Teemapuiston parkkialueen sisäänkäynti 2009 |
|
| Sijainti | Vimmerby, Ruotsi |
| Omistaja |
Astrid Lindgren AB (91%) Vimmerbyn kunta (9%) |
| Avattu | 1981 |
| Entiset nimet | Sagobyn |
| Kävijämäärä | n. 490 000 |
| Aiheesta muualla | |
| Verkkosivut | |
Huvipuisto on auki kesäisin toukokuusta elokuuhun ja muutoin viikonloppuisin sekä lomien aikaan. Vuodesta 2002 lähtien puistossa on järjestetty myös syys- sekä käsityömarkkinat. Puiston yhteyteen rakennettiin vuonna 2007 kulttuurikeskus Astrid Lindgrens Näs. Vuonna 2013 avattiin Lönneberga-kylä, jossa vierailijat pääsevät tutustumaan Vaahteramäen Eemelin kotitaloon.
Vuonna 1981 kolme vimmerbyläistä perhettä rakensi pienoistaloja mittakaavassa 1:3. [2] Ensimmäinen talo oli Kissankulma, joka rakennettiin puutarhassa, joka kuului naprapaatti Rein Soowikille ja hänen pankkivirkailijana Säästöpankissa toimineelle vaimollensa Ullalle. Sagobynin rakennuksessa mukana olivat myös vimmerbyläiset perheet Tommy ja Bibbi Isacsson, sekä Per ja Else-Marie Jalminger. Jo alusta asti oli sovittu, että Astrid Lindgren ei saisi lisenssimaksuja Sagobysta.
Vuosien varrella lisää taloja rakennettiin samalla mittakaavalla: Huvikumpu vuonna 1982, Melukylä vuonna 1983, Kesäkumpu vuonna 1984, Ronja Ryövärintyttären linna vuonna 1986, Kirsikkalaakso, Taina Tomeran talo ja Katto-Kassisen talo vuonna 1987, Lotan talo (Kirjasta Se pikkuinen Lotta) ja Rasmuksen talo (Kirjasta Rasmus ja kulkuri) vuonna 1988. Nämä talot muodostivat silloisen Sagobynin.[2] Ensimmäisenä vuonna Sagobyssa vieraili 10000 kävijää. Vuonna 1985 kävijöiden määrä oli 50000 ja vuonna 1988 kävijöitä oli jopa 100000. Vuoteen 1988 asti perheet pitivät alueella kahvilaa ja alueella oli muutaman vuoden ajan käytössä minijuna. Sagobyssa oli myös useita esityksiä ja eläimiä, jotka olivat lainattu paikallisilta maanviljelijöiltä ja olivat puistossa kesän ajan.
Vuonna 1989 perheet myivät Sagobyn Curt Wrigforsin johtamalle Riquma-konsernille , mikä merkitsi uutta pääomaa, ja niin perustettiin yritys nimeltään Astrid Lindgrenin maailma Ab. Vuonna 1990 rakennettiin ensimmäinen täysimittainen alue nimeltään Ruusulaakso, ja vuonna 1991 rakennettiin Pukarikatu.[2] Finanssikriisin yhteydessä vallinneen heikon taloustilanteen takia Astrid Lindgrenin maailma Ab oli yrityssaneerattava vuonna 1991. Wasa Försäkringar oli suurin omistaja ja Vimmerbyn kunta ja IOGT-NTO olivat vähemmistöomistajia. Vuonna 1992 Astrid Lindgren kirjoitti:
»”Kuten toivottavasti tiedätte, minulla ei ole mitään puistoon liittyviä taloudellisia etuja, mutta vain lämmin toivomus siitä, että tämän ainutlaatuisen kohteen sallittaisiin jatkua nykyisellään.” »
(Astrid Lindgren kirjeessään Vimmerbyn kunnallispoliitikoille.)
Puistosta oli tullut tärkeä tulonlähde kunnalle, joka siirtyi sen ainoaksi omistajaksi vuonna 1999.
Astrid Lindgrenin kuoleman jälkeen vuonna 2002 oikeudet hänen työhönsä siirtyivät Saltkråkan Ab:lle (Myöhemmin Astrid Lindgren Ab), joka allekirjoitti uuden sopimuksen kunnan kanssa vuonna 2004. Kyseisen sopimuksen mukaan kunnan oli uudelleensijoitettava kaikki tuotot puistoon. Lopulta sopimus johti myös siihen, että Saltkråkan nosti lisenssimaksutasoa nollasta prosentista kymmeneen prosenttiin ennen yrityksen arvonmääritystä (johon sisältyi immateriaalioikeudet). Arvonmääritys oli osa mahdollista puiston myyntiä, josta muun muassa alkuperäiset omistajat olivat kiinnostuneita. Koska Saltkråkan säilyttäisi edelleen oikeudet puistoon, lopulta Saltkråkan oli se, joka asetti ehdot. Vuonna 2008 Saltkråkanin silloinen toimitusjohtaja Nils Nyman (Astrid Lindgrenin lapsenlapsi), irtisanoi puistosta tehdyn sopimuksen Vimmerbyn kunnan kanssa. Vuodesta 2010 lähtien puisto on ollut perheyritys Astrid Lindgren Ab:n ja Vimmerbyn kunnan omistuksessa jaettuna siten, että Astrid Lindgren omistaa puistosta 91 prosenttia.[2] Puiston hinta oli 24,3 miljoonaa kruunua (noin 2,3 miljoonaa euroa) verrattuna 118 miljoonaan kruunuun (noin 11,5 miljoonaa euroa), jonka Ernest & Young arvioi yrityksen arvon olevan.
Vuonna 2007 myös Astrid Lindgrenin lapsuudenkoti Näs siirtyi Vimmerbyn kunnan omistuksesta Saltkråkanin omistukseen, ja siitä tuli siten osa Astrid Lindgrenin maailmaa. Siihen kuuluu myös museo ja entinen pappila.
Pukarikatu rakennettiin Astrid Lindgrenin maailmaan vuonna 1991. Se oli teemapuiston toinen alue, joka rakennettiin täysmittaisena. Pukarikatu rakennettiin täysmittaisena, koska Svensk Filmindustri suunnitteli Pukarikadulle sijoittuvan Se pikkuinen Lotta (Lotta på Bråkmakargatan) -elokuvan kuvausta sillä alueella. Kesällä 1991 ja talvella 1992 teemapuiston Pukarikadulla kuvattiin Se pieni Lotta ja Lotta osaa kaiken (Lotta flyttar hemifrån) -elokuvat.[2]
Teemapuistoon alettiin suunnittelemaan vuonna 2015 uutta Veljeni, Leijonamieli -aluetta. [3] Teemapuistoon vuonna 1990 rakennettu Veljeni, Leijonamieli -tarinaan kuuluva Ruusulaakso oli ollut suljettuna vuodesta 2014 [4] ja jäljellä vierailijoiden nähtävänä oli enää pieni Kirsikkalaakso. Uusi Veljeni, Leijonamieli -alue avattiin kesäkuussa 2016. Alue on kooltaan noin 10 000 neliömetriä [3] ja siellä on uusi Ruusulaakso sekä Kirsikkalaakso, joissa molemmissa on 800 istumapaikkaa. Molemmissa laaksoissa näytetään vaihtuvia kohtauksia Veljeni Leijonamieli (Bröderna Lejonhjärta) -elokuvasta. Kirsikkalaaksossa on myös Ritarla ja Tulppaanipuutarha. Ruusulaakson ja Kirsikkalaakson lisäksi alueelle rakennettiin myös tarinassa sota-alueena toiminut muinainen vuoristo, riippusilta Karmanjakaan ja Katlan luola. Veljeni, Leijonamielen uusi alue oli teemapuiston toiseksi suurin sijoitus ja puiston suurin yksittäinen yhteen alueeseen investointi. [3] Sen rakentaminen maksoi noin 60 miljoonaa kruunua.
Monien Lindgrenin kirjojen miljöiden esikuvana on toiminut Vimmerby. Vimmerby on rakennettu pienoiskoossa teemapuistoon ja siellä voi kävellä pienten talojen keskellä. [5]
Puistossa on pienoiskokoinen asuinalue, jonka toisella puolella on näyttämö ja toisella puolella liukumäkiä. Näyttämöllä esitetään joka päivä kohtauksia Katto-Kassinen (Karlsson på taket) -kirjoista. Rakennuksen sisällä voi kävellä ja sen sisältä voi päästä rakennuksen katolle, jossa on Katto-Kassisen koti. Katolta voi myös laskea liukumäkiä alas. Tämä alue rakennettiin vuonna 2002.[2]
Kissankulman pienoismallia käytettiin monta vuotta Vaahteramäen Eemelin (Emil i Lönneberga) esityspaikkana. Yleisökatsomon takana on Eemelin verstashuone, jonka ikkunasta Eemeli pystyi kiipeämään viereiseen ruokavarastoon. 50 vuotta ensimmäisen Vaahteranmäen Eemeli -kirjan julkaisun jälkeen, vuonna 2013, teemapuistossa otettiin käyttöön kokonaan uusi Kissankulma. Uusi Kissankulma oli osa puiston kaikkien aikojen suurinta 95 miljoonan kruunun investointia, johon kuului muun muassa Stadsmästargården -ravintola, leikkialue, kahvila, kauppoja, lehmien aitaus, vesiputous ja kasvimaa. Uusi alue on 22 000 neliömetriä suuri. Kissankulman edessä on yleisökatsomo, johon mahtuu 1200 katsojaa. [6]
Yhdessä puiston taloista vierailijat pääsevät kokeilemaan millaista on olla yhtä pieni kuin Pekka Peukaloinen (Nils Karlsson Pyssling). Talon ulkopuolelta löytyy suuret puutarhakalusteet ja sisältä muun muassa suuri pöytä, suuria tuoleja sekä suuri sänky, joiden tarkoituksena on saada vierailija tuntemaan itsensä pieneksi. [7]
Ronja ryövärintytär (Ronja rövardotter) on ollut osa teemapuistoa alusta alkaen ja alueella oli aiemmin pieni kivilinna, jossa lapset saattoivat vierailla. Kesällä 2011 oli Ronja ryövärintytär kirjan 30-vuotis vuosijuhla ja 18. Kesäkuuta 2011 avattiin uudistettu Matiaksenmentsä, joka sisältää muun muassa suuren Matiaksenlinnan, metsän sekä Karhuluolan. Uusi alue on pinta-alaltaan 5000 m2 [8] ja maksoi yli 50 miljoonaa ruotsin kruunua (n. 4,9 miljoonaa euroa), mikä on yrityksen tähänastisen historian suurin investointi. [9] Uudessa Matiaksenlinnassa on useita torneja, joista korkein on 14 metriä. Hydrauliikan avulla yksi linnan seinistä voidaan laskea, jotta yleisö voi katsoa kivisaliin näytösten aikana. Linna voidaan myös jakaa kahtia Helvetinkuilun luomiseksi. Hydrauliikan lisäksi linnassa käytetään näytösten aikana savukoneita, pyrotekniikkaa ja hevosia. [9]
.JPG)
Peppi Pitkätossu (Pippi Långstrump) on yksi Astrid Lindgrenin suosituimmista hahmoista, ja Huvikumpu on ollut osana teemapuistoa pitkään. Vuonna 2009 avattiin uudistettu Huvikumpu. Talon eteen rakennettiin 1500 henkilön katsomo sekä järvi, jossa laiva Hopsu (Hoppetossa) voi ajella. Järvellä on myös pieni etelämeren saari. [10]Uusi Peppi-alue on nelinkertainen vanhaan verrattuna ja maksoi 23 miljoonaa ruotsin kruunua (n. 2,25 miljoonaa euroa). [10] Alueen avasi Inger Nilsson,[2] joka on näytellyt Peppiä tv-sarjassa sekä elokuvissa.[2]
.JPG)
Kesällä 2007 avattiin Saltkråkan, joka on puiston ainoa sisätiloihin rakennettu alue, johon investoitiin noin 20 miljoonaa ruotsin kruunua [11] (n. 1,96 miljoonaa euroa). Saltkråkans kafen (kahvila) yhteydessä oli mahdollisuus osallistua kiertoajelulle. Kierroksen aikana istuttiin pienissä vaunuissa ja oli mahdollisuus nähdä kuvia, videopätkiä sekä hahmoja Saariston lapset-TV-sarjasta (Vi på Saltkråkan).[11] Kiertoajelun loi amerikkalainen yhtiö Sally Corporation ja se sisälsi myös erikoistehosteita sekä 3D-teknologiaa. [12]Saariston lapset -sarjassa Malinia näytelleen Louise Edlind Fribergin ääni opasti vierailijoita matkan aikana. [11]Vuonna 2019 nähtävyys purettiin, eikä sitä tulla uudelleen rakentamaan.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
