Anton Engelbert ”Toni” Sailer (17. marraskuuta 1935 Kitzbühel, Itävalta – 24. elokuuta 2009 Innsbruck, Itävalta)[1] oli itävaltalainen alppihiihtäjä, olympiavoittaja, maailmanmestari, alppihiihtovalmentaja, näyttelijä ja laulaja.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Toni Sailer vuonna 1956. | |||
Maa:  Itävalta | |||
| Miesten alppihiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa | Cortina d’Ampezzo 1956 | suurpujottelu | |
| Kultaa | Cortina d’Ampezzo 1956 | pujottelu | |
| Kultaa | Cortina d’Ampezzo 1956 | syöksylasku | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Cortina d’Ampezzo 1956 | alppiyhdistetty | |
| Kultaa | Bad Gastein 1958 | suurpujottelu | |
| Kultaa | Bad Gastein 1958 | syöksylasku | |
| Kultaa | Bad Gastein 1958 | alppiyhdistetty | |
 Hopeaa | Bad Gastein 1958 | pujottelu | |
Sailer voitti lyhyen uransa aikana kolme olympiakultaa ja seitsemän maailmanmestaruutta. Alppihiihtosaavutustensa ansiosta hänet valittiin 1900-luvun Itävallan parhaaksi miesurheilijaksi. Sailer lopetti uransa 23-vuotiaana ja esiintyi sen jälkeen useissa elokuvissa ja äänitti useita levyjä. Hän toimi 1972–1976 Itävallan alppihiihtomaajoukkueen teknisenä neuvonantajana ja päävalmentajana.
Elämä
Nuoruus ja perhe
Toni Sailer syntyi Kitzbühel vuonna 1935. Hänen isänsä Anton omisti lasiyrityksen, ja Toni kouluttautui lasimestariksi ja putkimieheksi. Hän työskenteli isänsä yrityksessä.[2] Anton Sailer oli myös hyvä alppihiihtäjä. Hänen lapsistaan tuli kaikista kilpaurheilijoita.[3] Toni Sailerin sisko Rosi osallistui Oslon talviolympialaisiin[4] ja veli Rudi kiersi muutaman vuoden maailmancupia ja osallistui MM-kilpailuihin 1970.[5]
Alppihiihtoura
Nuorista aikuisten sarjoihin
Vaikka Sailer oli hankkinut itselleen ammatin, alppihiihto oli hänen todellinen kiinnostuksen kohteensa.[6] Talvisin hän ei ollut auttamassa isäänsä, vaan hän harjoitteli alppihiihtoa neljä tuntia päivässä. Ensimmäisen voittonsa hän otti 11-vuotiaana.[2]
Sailer voitti vuonna 1951 nuorten Itävallan-mestaruuden pujottelussa, syöksylaskussa, alppiyhdistetyssä ja kolmiottelussa. Seuraavana huonna hän toisti saavutuksensa.[7] Hänen kansainvälinen menestyksensä tuli Megèven alppihiihtokilpailuissa tammikuussa 1952, kun hän voitti syöksylaskun ja alppiyhdistetyn vanhempia kilpailijoita vastaan.[3]
Sailer voitti 1954 nuorten Itävallan-mestaruuden suurpujottelussa ja vuonna 1955 suurpujottelussa ja alppiyhdistetyssä. Vuonna 1955 hän osallistui kolmeen lajiin Hahnenkammin alppihiihtokilpailuihin. Parhaiten hän pärjäsi pujottelussa, jossa hän oli kymmenes.[7]
Olympiamenestys 1956
Sailer valittiin 20-vuotiaana Itävallan alppihiihtomaajoukkueeseen, ja hän pääsi edustamana maataan vuoden 1956 olympialaisiin. Kisojen ensimmäinen alppihiihtolaji oli suurpujottleu, jossa hän laski 18:ntena laskijana. Itävaltalainen Andreas Molterer johti vaikuttavalla ajalla 3:06.30, mutta Sailer ohitti hänet yli kuuden sekunnin turvin ja voitti kultaa olympiasuurpujottelun suurimmalla erolla. Pujottelussa Sailer otti toisen kultamitalinsa. Siinä hän voitti toiseksi tulleen Chiharu Igayan neljällä sekunnilla.[8]
Sailer saavutti olympialaisten kolmannen kultamitalinsa syöksylaskussa. Mieslaskijoista hänen lisäkseen vain Jean-Claude Killy on pystynyt voittamaan kolme alppihiihtolajia samojen kisojen aikana. Sailerin ja toiseksi tulleen Sveitsin Raymond Fellayn erotti noin kolme sekuntia. Cortinan olympialaisten alppihiihtokilpailuilla oli myös maailmanmestaruusarvo. Alppiyhdistetty laskettiin mukaan MM-ohjelmaan, joten kolmen olympiakullan lisäksi Sailer voitti Cortinassa neljä MM-kultaa.[8]
Olympialaisten jälkeen Sailer kilpaili kotikaupungissaan Kitzbühelissä Hahnenkammin alppihiihtokilpailuissa, jossa hän oli ensimmäinen syöksylaskussa, pujottelussa ja alppiyhdistetyssä.[2] Vuoden 1956 päätteeksi Sailer valittiin ensimmäisen kerran Itävallan vuoden urheilijaksi.[7]
Kaksi viimeistä kilpakautta
Vuonna 1957 Sailer laski useita voittoja eri kilpailuissa. Itävalla-mestaruuden hän otti pujottelussa, suurpujottelussa ja alppiyhdistetyssö ja Yhdysvaltain-mestaruuden syöksylaskussa ja alppiyhdistetyssä. Yhdysvalloissa hän laski myös Harriman Cupissa pujottelun, syöksylaskun ja alppiyhdistetyn voittoon. Hahnenkammissa hän voitti syöksylaskun, mutta sijoittui pujottelussa 17:nneksi ja alppiyhdistetyssä 4:nneksi. Sailer oli 1957 toistamiseen Itävallan vuoden urheilija.[7]
Sailer voitti Hahnenkammin alppihiihtokilpailuissa vuonna 1958 suurpujottelun. Syöksylaskussa hän oli 22., pujottelussa 26. ja alppiyhdistetyssä 18:s.[7] Vuoden 1958 MM-kisoissa Itävallan Bad Gasteinissa Sailer oli lähellä, ettei hän toistanut Cortina d’Ampezzon neljän MM-kullan saavutusta. Hän voitti suurpujottelun neljällä sekunnilla ja syöksylaskun vaikealla radalla. Pujottelussa Sailer jäi toiseksi seitsemän kymmenyksen erolla voittajaan. Alppiyhdistetyssä hän sijoittui kuitenkin ykköseksi.[3] Sailer valittiin vuonna 1958 kolmannen kerran Itävallan vuoden urheilijaksi.[7]
Näyttelijänä ja muusikkona
Sailer joutui uransa loppuvaiheessa ammattilaissyytösten uhriksi. Hän oli rakennettanut hotellin Kitzbühelistä saamalleen tontille ja markkinoi omaa hiihtovaatemerkkiään. Hän kävi samaan aikaan myös Berliinissä näyttelijäkoulussa, ja hänen ensimmäinen elokuvansa Näin alkoi rakkaus ilmestyi vuonna 1958.[6]
Koska Sailer ei ensimmäisessä elokuvassaan näytellyt hiihtäjää, hän ei rikkonut Kansainvälisen hiihtoliiton amatöörisääntöjä. Sen ansiosta hän oli pystynyt osallistumaan vuoden 1958 MM-kilpailuihin. Sailerin toinen elokuva Musta salama päätti käytännössä hänen urheilu-uransa. FIS:n käytyjen pitkien neuvottelujen jälkeen Sailer ilmoitti vuonna 1959 lopettavansa alppihiihtouransa.[9] FIS:n mielestä raskauttava tekijä oli se, että Sailer näytteli hiihtäjää ja käytti näin hyväkseen urheilusaavutuksiaan.[6]
Sailerin ura viihdetaiteilijana oli melko lyhyt, sillä se oli käytännössä ohi jo 1960-luvun puolivälissä.[10] Hän teki seitsemän vuoden aikana 11 elokuvaa. Ne olivat pääasiassa vanhanaikaisia melodamaattisia Heimat-elokuvia, jotka sijoittuivat vuoristomaisemiin. Sailer näytteli myös vuonna 1964 ilmestyneessä peplumissa Sansone e il tesoro degli Incas. Sen jälkeen hän esiintyi elokuvissa enää harvakseltaan.[6] Liebesspiel im Schnee ilmestyi 1966 ja Das große Glück 1967.[11] Kaikkiaan Sailer teki 16 elokuvaa.[10]
Monissa Sailerin elokuvissa oli myös laulamista,[6] joten hän teki 18 äänitystä.[10]
Valmentajana ja urheilujohtajana
Sailer alkoi 1960-luvun puolivälin jälkeen vietää enemmän aikaa Kanadassa, missä hän mainosti lasikuituista G. M. Plasticsin valmistamaa hänen mukaansa nimettyä suksimallia. Alppihiihtäjät olivat tähän saakka käyttäneet pääosin puusuksia, mutta Toni Sailer -malli oli puusukset korvanneiden lasikuitusuksien edelläkävijöitä.[10]
Kanadan Whistlerissä Sailer alkoi vuonna 1968 valmentamaan nuoria laskijoita nimeään kantaneella hiihtoleirillä. Hän oli Whistlerissä kesät vuoteen 1982 asti. Sailer siirtyi 1970-luvulla myös Itävallan hiihtoliiton palvelukseen. Itävalta ei ollut ottanut vuoden 1972 talviolympialaisissa yhtään alppihiihtomestaruutta. Hiihtoliitto kutsui Sailerin auttamaan palauttamaan Itävallan takaisin huipulle. Hän toimi ensin teknisenä neuvonantajana ja sitten maajoukkueen päävalmentajana.[10] Sailerin kausi hiihtoliitossa kesti vuodet 1972–1976, ja tuona aikana hän oli opastamassa muun muassa Franz Klammeria ja Annemarie Moser-Prölliä.[6]
Sailer toimi 1980-luvun puolivälissä Hahnenkammin ratapäällikkönä. Rooli oli kuitenkin lähinnä seremoniallinen.[6] Hän jäi tehtävästä eläkkeelle vasta vuonna 2006.[2] Lisäksi hän oli vuonna 1993 Kansainvälisen hiihtoliiton alppihiihtokomitean puheenjohtajana. Komitean tavoitteena oli edistää alppihiihdon maailmancupin asemaa.[10]
Yksityiselämä
Toni Sailer oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäisen vaimonsa oli saksalaisen golfinpelaaja Gaby Rummeny. He menivät naimisiin Vancouverissa 1976.[2] He saivat liittonsa aikana yhden poikalapsen. Liitto päättyi Rummenyn kuolemaan vuonna 2000. Sailer avioitui uudestaan vuonna 2006, Hedwig Fischerin kanssa.[6]
Sailer taisteli pitkään aivokasvainta vastaan ja kuoli Innsbruckissa 2009.[6]
Seksuaalirikossyytökset
Sailer pidätettiin Puolan Zakopanessa epäiltynä 28-vuotiaan paikallisen naisen väkivaltaisesta raiskauksesta vuonna 1974, vasta hänen kuolemansa jälkeen julkisuuteen tulleiden dokumenttien mukaan Itävallan hallitus kuitenkin käytti vaikutusvaltaansa kansallissankarin vapauttamiseksi.[12] Tapauksen Itävallassa aiheuttaman kohun myötä vuonna 2018 myös toinen nainen astui julkisuuteen kertoen Sailerin raiskanneen hänet Innsbruckissa sijaitsevassa hotellissa vuonna 1975 hänen ollessaan vain 14-vuotias.[13]
Tunnustukset
Saileria pidetään Itävallan historian merkittävimpiin kuuluvana urheilijana, ja hänet valittiin vuonna 1999 Itävallan 1900-luvun parhaimmaksi miesurheilijaksi. Itävaltalainen urheiluhistorioitsija Rudolf Müllner on nähnyt Sailerin menestyksen jopa Itävallan herkän toisen maailmansodan jälkeisen kansallisen identiteetin vahvistajana. Hän todisti, että kovalla työllä ja päämäärätietoisuudella pystyi saavuttamaan vaikeuksista huolimatta menestystä.[2]
Itävallan vuosisadan miesurheilija -tittelin lisäksi Sailer on saanut urastaan monia muitakin tunnustuksia. Kansainvälinen olympiakomitea palkitsi hänet 1985 Olympic Order -kunniamerkillä. Vuonna 2000 Kitzbühelin kaupunki nimitti hänet kunniakansalaiseksi ja Kitzbüheler Ski Club kunniajäsenekseen.[7]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
