André Villas-Boas
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
André Villas-Boas (s. 17. lokakuuta 1977 Porto, Portugali) on portugalilainen jalkapallovalmentaja. Hän on toiminut viimeksi Olympique Marseillen päävalmentajana.
.jpg)
Remove ads
Villas-Boas on historian nuorin UEFAn alaisen kilpailun voittanut päävalmentaja. Hänestä on maksettu suurin valmentajasta maksettu siirtokorvaus, kun hän siirtyi kesällä 2011 englantilaiseen Chelseaan 15 miljoonalla eurolla.[1][2]
Remove ads
Ura
Villas-Boas aloitti valmennusuransa José Mourinhon alaisuudessa Portossa. Hän seurasi Mourinhoa myös Chelseaan ja Internazionaleen.[3] Kaudeksi 2009–2010 hän siirtyi kotimaansa pääsarjassa pelanneen Académica Coimbran päävalmentajaksi jätettyään aikaisemmin syyskuussa 2009 apuvalmentajan tehtävät.
Villas-Boas oli kaudella 2009–2010 maan pääsarjan nuorin päävalmentaja. Joukkue sijoittui kauden päätteeksi 11:nneksi ja vältti näin putoamisen. 2. kesäkuuta 2010 hänen ilmoitettiin siirtyvän Porton päävalmentajaksi potkut saanneen Jesualdo Ferreiran tilalle. Kaksi päivää myöhemmin 4. kesäkuuta hänet esiteltiin virallisesti joukkueen uutena päävalmentajana.[4] Villas Boasin debyyttikausi Portossa oli kaikin puolin menestyksekäs, ja joukkue varmisti mestaruuden viisi kierrosta ennen kauden loppua häviämättä otteluakaan.[5] Toukokuussa Villas-Boas teki historiaa luotsaamalla Porton Eurooppa-liigan mestariksi nuorimpanana UEFA:n alaisen kilpailun voittaneena valmentajana.[6]
Menestyksekkään kauden jälkeen Villas-Boasin ympärillä käynnistyi vilkas huhumylly hänen siirtymisestään Chelsean valmentajaksi. Villas-Boas erosi Porton päävalmentajan paikalta 21. kesäkuuta 2011.[7] Seuraavana päivänä hän allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Chelsean kanssa.[8] Villas-Boasin urakka Chelseassa sujui kangerrellen, eivätkä lontoolaiset pysyneet hänen johdollaan Manchester Cityn ja Manchester Unitedin vauhdissa Valioliigassa. Helmikuussa 2012 huhumylly Villas-Boasin erottamisen ympärillä kasvoi, kun Chelsea hävisi Mestarien liigan 1. pudotuspelikierroksen ensimmäisen osaottelun Napolille 3–1. Lopulta Villas-Boasin kohtaloksi koitui 1–0-vierastappio West Bromwichille 3. maaliskuuta, ja hän sai seuraavana päivänä potkut.[9]
Kenny Dalglishin erottua Villas-Boasia kaavailtiin Liverpoolin uudeksi päävalmentajaksi, mutta neuvottelut eivät tuottaneet tulosta. Lopulta portugalilainen teki paluun valmennustehtäviin heinäkuun alussa 2012 allekirjoitettuaan kolmivuotisen sopimuksen Tottenhamin kanssa. [10] Debyyttikausi Spursissa päättyi kovista odotuksista huolimatta viidenteen sijaan ja paikka Mestarien liigaan jäi pisteen päähän. Joukkueen kohtaloksi koitui heikko kevätkausi, jonka aikana Arsenal FC kiilasi paikallisvastustajansa edelle sarjataulukossa. Kausi 2013/14 alkoi puolestaan odotuksia heikommin ja Spurs hävisi syksyn aikana Manchester Citylle 6–0 ja Liverpoolille 5–0. Villas-Boas ja Tottenham purkivat sopimuksensa yhteisymmärryksessä joulukuussa 2013 tappiollisen Liverpool-ottelun jälkeen. [11]
Maaliskuun puolivälissä 2014 Villas-Boas allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Venäjän valioliigassa pelaavan FK Zenit Pietarin kanssa. [12] Portugalilaisen johdolla Zenit juhli Venäjän mestaruutta kolmen vuoden tauon jälkeen. [13] Syyskuussa 2015 Venäjän jalkapalloliiton kurinpitotoimikunta langetti hänelle kuuden kuukauden toimitsijakiellon erotuomarin koskemattomuuden rikkomisesta. Hänen todettiin sortuneen aggressiiviseen käytökseen, kun hän työnsi erotuomaria 29. elokuuta pelatussa ottelussa.[14] Villas-Boas luotsasi Zenitin Venäjän mestariksi kaudella 2014/15 katkaisten PFK TsSKA Moskovan mestaruusputken. Syyskuussa 2015 hän ilmoitti jättävänsä Zenitin päävalmentajan tehtävät kauden jälkeen perhesyiden vuoksi.[15] Aikaisesta lopettamisilmoituksestaan huolimatta Villas-Boas teki hyvää työtä Zenitissä myös kaudella 2015/16 ja seura voitti hänen johdollaan Venäjän cupin mestaruuden. Liigassa Zenit jäi kolmanneksi TsSKA:n ja FK Rostovin taakse.
Marraskuussa 2016 Villas-Boas teki sopimuksen Kiinan Superliigan Shanghai SIPGn kanssa. Hän asetti tuoreeltaan seuran tavoitteeksi Kiinan mestaruuden voittamisen kaudella 2017.[16] SIPG jäi Villas-Boasin johdolla hopealle niin Kiinan liigassa kuin cupissakin. AFC Champions Leaguessa seura eteni välieriin. Kauden jälkeen Villas-Boas jätti seuran.[17]
Toukokuun lopussa 2019 Ranskan liigan Olympique Marseille teki Villas-Boasin kanssa kaksivuotisen sopimuksen.[18] Villas-Boas luotsasi Marseillen koronaviruspandemian maaliskuussa päättämällä kaudella 2019/20 toiseksi ja Marseille selvitti tiensä Mestarien liigaan ensimmäistä kertaa kauden 2013–2014. Joukkue sai pitää paikkansa turnauksessa, vaikka seura oli rikkonut taloudellisen reilun pelin sääntöjä.[19] Kaudella 2020–2021 Marseille voitti vain yhden Mestarien liigan alkulohkonsa otteluista ja putosi turnauksesta lohkonsa jumbona. Ranskan liigassa joukkue hävisi syyskaudella vain kolme ottelua, mutta lyhyen talvitauon jälkeen Villas-Boas onnistui luotsaamaan joukkueensa vain yhteen voittoon kuudessa ottelussa. Seurajohdon ja Villas-Boasin välit menivät solmuun tammi-helmikuun taitteessa 2021. Villas-Boas ilmoitti lehdistötilaisuudessa, ettei todennäköisesti jatka seuran päävalmentajan kauden jälkeen. Tämän seurauksena seuran kannattajat murtautuivat seuran harjoituksiin ja joukkueen ottelu Stade Rennes'tä vastaan jouduttiin perumaan. Pian tapahtumien jälkeen Villas-Boas ilmoitti eroavansa päävalmentajan tehtävästä vastalauseena sille, että seurajohto oli hankkinut Celticistä lainalle Olivier Ntchamin vastoin Villas-Boasin päätöstä. Seurajohto ilmoitti Villas-Boasin lausuntojen jälkeen siirtäneensä portugalilaisen syrjään valmentajan tehtävistä kommenttiensa takia.[20]
Remove ads
Saavutukset
Porto:
- Portugalin mestaruus (1): 2010–2011
- Portugalin cup (1): 2010–2011
- Portugalin Supercup (1): 2010
- Eurooppa-liiga (1): 2010–2011
Zenit:
- Venäjän mestaruus (1): 2014–2015
- Venäjän cup (1) 2015–2016
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads