yliopisto Marokossa From Wikipedia, the free encyclopedia
Al-Karaouinen yliopisto Fèsissä Marokossa on kuuluisa kertomuksesta, jonka mukaan sen olisi perustanut vuonna 859 nainen nimeltä Fatima al-Fihri. Perustamista koskeva tieto on peräisin 1300-luvulta, ha sen mukaan Fatima al-Fihri perusti isältä perimillään rahoilla moskeijan, ei yliopistoa. Moskeijan yhteyteen perustettiin 1100-luvulla madrasa, jossa alettiin kouluttaa islamilaisia uskonoppineita. Myöhemmin siitä tuli yksi islamilaisen maailman tunnetuimmista opinahjoista, mutta sekään ei ollut yliopisto.[1] Yliopistoksi al-Karaoiunen madrasa muuttui vuonna 1965, jolloin se liitettiin maan yliopistolaitokseen.
Monet länsimaiset lähteet kertovat muslimilähteitä seuraten, että al-Karaouine olisi "maailman vanhin yliopisto", jonka perustaja on prinsessa Fatima al-Fihri.[2] Näin tekevät muun muassa Unesco,[3] Guinnessin ennätysten kirja[4][5] ja eräät muut.[6] Helsingin Sanomien mukaan "Tiedenainen Fatima Al- Fihri perusti ensimmäisen nykyaikaisen yliopiston Al-Karaouinen 800-luvulla nykyisen Marokon alueella. Tiedekunnat kerättiin saman katon alle. Yliopisto oli avoin myös naisille."[7]
Historioitsija Ian D. Morris on kyseenalaistanut väitteen, että Fatima al-Fihri olisi perustanut al-Karaouinen yliopiston ja sen kirjaston.[8][9] Al-Fihri mainitaan perustajana ensimmäisen kerran vasta fesiläinen Ibn Abi Zar‘ (k. 1310–1320) kaupungin historiasta kertovassa teoksessa Rawd al-Qirtas.[10] Tämä teos on kirjoitettu yli 400 vuotta yliopiston oletetun perustamisen jälkeen. Kuuluisa tunisialainen historioitsija Ibn Khaldun (k. 1406) toistaa perustamistiedon muutama vuosikymmen myöhemmin. Kumpikaan lähde ei puhu yliopistosta, vaan molempien mukaan al-Fihri perusti moskeijan, johon kuului lisäksi minareetti sekä peseytymisallas rituaalipesua varten. Kumpikaan ei mainitse yliopiston kirjaston perustamista.[8][9] Sitäkin esitellään usein maailman vanhimpana ja senkin perustajana Fatima al-Fihriä. [11][12] Väite al-Fihristä kirjaston perustajana on esitetty vasta nykyajalla. Kirjasto kunnostettiin ja avattiin yleisölle kesällä 2016. Ennen sitä se oli vain yliopistoväen käytössä.[13][14]
Yliopisto sijaitsee muurien ympäröimän Fèsin vanhan kaupungin Fès al Balin alueella, joka nimettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1981 nimellä Fèsin Medina.[15] Fès al Bali perustettiin Idrisidien dynastian pääkaupungiksi vuosien 789 ja 808 välisenä aikana. Ensimmäinen paperimylly mainitaan Fesista vuonna 1100.[16] Ibn Battutan mukaan Fès al Balissa oli 1300-luvulla jo "400 myllynkiveä paperin valmistusta varten". Paperin valmistus oli levinnyt islamilaisen al-Andalusin kautta kristilliseen Eurooppaan 1100-luvulta lähtien.[17][18]
Al-Karaouinen madrasan opiskelijoihin ja opettajiin on islamilaisissa lähteissä luettu monia tunnettuja nimiä, mutta luetteloihin on suhtauduttava varauksella.[2] Madrasassa opiskelleista muslimioppineista mainitaan Ibn Khaldun (1332–1395)[2], mutta elämäkerran mukaan Ibn Khaldun ei opiskellut missään madrasassa.[19] Muita esitettyjä musliminimiä ovat maantieteilijä Al-Idrisi (k.1166), suufilainen filosofi Ibn al-Arabi (1165–1240), vääräuskoisuudesta kuolemaan tuomittu filosofi Ibn al-Khatib, tähtitieteilijä Al-Bitruji (Alpetragius) ja Ibn Hirzihim.[2]
Väite, että madrasassa olisi opiskellut myös juutalaisia ja eurooppalaisia kristittyjä, on tieteenhistorioitsija Sonja Brentjesin mukaan absurdi.[20] Al-Karaoiunen madrasassa koulutettiin arabian kielellä uskonoppineita ja uskonnollisia virkamiehiä ahdasmielisen malikiittisen lakikoulukunnan oppien mukaisesti. Opiskelijat saivat lahjoitusvaroista täyden ylläpidon, valitsivat opettajansa, ja opettelivat tämän johdolla ulkoa tiettyä arabiankielistä kirjaa. Eräät kristityt oppineet kyllä matkustivat muslimimaissa, mutta heidän tavoitteenaan oli ostaa arabialaisia käsikirjoituksia. Islamilaiset uskonoppineet sen sijaan vaelsivat keskiajalla eri kaupungeissa kuunnellakseen madrasoissa eri kirjojen luentaa ja tulkitsemista.[21]
Kuuluisan juutalaisen oppineen Moses Maimonideen (1135–1204) väitetään opiskelleen madrasassa.[2] Hänen tosin tiedetään teeskennelleen kääntymistä muslimiksi, mutta myöhemmin Maimonides pakeni fanaattisten almohadien hallitsemasta maasta.[22] Berberitaustainen kirjailija ja maantieteilijä Leo Africanus on myös mainittu oppilaaksi, mutta hänen nimeään ei ole löydetty madrasan arkistosta.[23] Muista eurooppalaisista kristityistä madrasassa väitetään opiskelleen tulevan paavin Sylvester II:n.[2] Hän ei kuitenkaan länsimaisen elämäkerran mukaan koskaan päässyt Espanjan kristillistä Kataloniaa pitemmälle eikä käynyt Pohjois-Afrikassa.[24] Muista matkailijoista mainitaan belgialainen kielitieteilijä Nicolas Cleynaerts ja hollantilainen matemaatikko Jacobus Golius.[2] Golius kävi ainakin Agadirissa ja Marrakeshissa. Nicolas Cleynaerts oli 15 kuukautta Fesissä, mutta ei ole varmaa tietoa siitä, että kumpikaan olisi harjoittanut opintoja madrasassa.
Ayla Albayrakin mukaan "yliopisto oli avoin myös naisille".[7] Tutkijat pitävät väitettä mahdottomana.[8]
Morrisin mukaan suosituimmat moskeijat houkuttelivat uskonoppineita käyttämään niiden tarjoamia mahdollisuuksia uskonnollisen opetuksen antamiseen. Hallitsijat ja muu varakas väki lahjoittivat tähän toimintaan varoja, joilla maksettiin opettajien palkat ja opiskelijoiden ylläpito asumista myöten. Jo 1100-luvulla al-Karaouinen moskeijasta oli tullut monipuolisen oppineisuuden keskus.
Islamilaisen maailman koululaitos ei ottanut mallia kreikkalaisesta ja kristillisestä perinteestä, joka oli ollut satoja vuosia läsnä myös Lähi-idässä. Kun näissä kouluissa oli opeteltu lukemaan ja ymmärtämään luettua, islamilaisen maailman koraanikouluissa keskityttiin Koraanin tekstien ulkoa opetteluun ilman tarkoitusta ymmärtää, mitä opittiin. Tavoite perustui ajatukseen Koraanista pyhänä kirjoituksena, jonka ääneen toistaminen oli jo päämäärä sinänsä.[25] Koraanikoulujen rinnalle, mutta ei niiden jatkoksi alkoi 1000-luvulla levitä seldzukkien Keski-Aasiasta tuoma uskonnollinen koulujärjestelmä, joka perustui moskeijan yhteyteen perustettuihin madrasoihin.[26] Niissä keskityttiin islamilaisen lain ja sen aputieteiden opiskeluun samalla ulkoa oppimisen metodilla, jota käytettiin koraanikouluissa. [1] Islamilaisen lain ja Koraanin lisäksi madrasoissa voitiin opettaa arabian kielioppia, leksikologiaa ja sukututkimusta.[27] Oppiaineiksi on väitetty muutakin, kuten musiikkia, mikä on epätodennäköistä, koska Pohjois-Afrikan malikiittinen koulukunta hyväksyi soittimista vain tamburiinin. [28]
Islamilaisen maailman madrasoista puuttuivat ne asiat, joita pidetään Euroopassa syntyneen yliopistolaitoksen tuntomerkkeinä. Madrasat olivat rakennuksia, eivät yhteisöjä, kuten eurooppalaiset yliopistot, joita alkoi syntyä 1000-luvun lopulla. Madrasojen rahoitus keskittyi ensin itse rakennukseen ja sen ylläpitoon, myöhemmin myös opettajien palkkoihin ja opiskelijoiden stipendeihin.[29] Madrasoista valmistui uskonoppineita, joita tarvittiin muun muassa uskonnollisiksi tuomareiksi. Seldzukit olivat luoneet madrasa-opetuksen "uudeksi vallan instrumentiksi". Niissä koulutettiin hallinnon virkamiehiä ja vastustettiin harhaoppisuutta.[19]
Eurooppalaiset yliopistot olivat itsenäisiä korporaatioita, jotka laativat omat sääntönsä ja opetusohjelmansa. Niiden esikuvina eivät olleet madrasat vaan eurooppalainen ammattikuntalaitos.[30] Toinen ero oli opetuksen sisältö, joka madrasoissa painottui Koraaniin ja šariaan mutta Euroopan yliopistoissa filosofiaan ja keskiaikaisen quadriviumin laajennettuun muotoon, jossa myös luonnontieteet alkoivat saada sijaa. [31] Madrasassa opetuksella ei ollut virallista opetussuunnitelmaa eikä muodollisia tutkintoja suoritettu, mitkä molemmat kuuluivat eurooppalaisen yliopiston tuntomerkkeihin. Madrasassa tutkintoa vastasi edistyneelle oppilaalle annettu lupa opettaa tiettyä kirjaa. Opetusmuotona ei käytetty väittelyitä, kuten eurooppalaisissa yliopistoissa, vaan arvostettuja kirjoja opeteltiin ulkoa. [32]
Al-Karaouine liitettiin Marokon valtion koulujärjestelmään vuonna 1947, ja siitä tuli uskonnollinen yliopisto useine tiedekuntineen vuonna 1965. [33] Marokkolaiset olivat tyytyväisiä siitä, että madrasan luutunut opetus jäi taakse, sillä uudet opetussuunnitelmat palvelivat itsenäistyneen Marokon koulutustarpeita vanhaa paremmin.[33] Oppilaitoksen kirjasto syntyi ilmeisesti vähitellen 1000-luvulla, kun moskeijassa annettu opetus oli vakiintunut.
Ian D. Morris arvelee, että tarina maailman vanhimmasta "al-Karaouinen yliopistosta" on tullut suosituksi ideologisista syistä. Tarinaa yhdistää muslimien tuntema ahdistus kasvatuksesta ja naisten oikeuksista sekä ajatus siitä, että islamilaisella sivilisaatiolla olisi länsimaita suurenmoisempi historia. Kertomus korostaa kunnianhimoisesti sukupuolten yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden ja sivistyksen arvoa, vaikka jättääkin toivomisen varaa tosiseikkojen suhteen. [8]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
