Adžaria (georg. აჭარა, Atšara), virallisesti Adžarian autonominen tasavalta (georg. აჭარის ავტონომიური რესპუბლიკა, Atšaris avtonomiuri respublika) on autonominen alue Georgiassa Mustanmeren rannalla. Alue rajoittuu etelässä Turkkiin.
| Adžarian autonominen tasavalta აჭარის ავტონომიური რესპუბლიკა Atšaris avtonomiuri respublika |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Hallituksen päämies | Artšil Khabadze[1] | ||
| Pääkaupunki |
Batumi |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 2 900 km² (sijalla –) | ||
| Väkiluku (2014) | 333 953 (sijalla –) | ||
| – väestötiheys | 115,2 as. / km² | ||
| Viralliset kielet | georgia | ||
| Valuutta | Georgian lari (GEL) | ||
| Aikavyöhyke | UTC +4 | ||
| Lyhenne | GE-AJ | ||
.svg)
Historia
Adžaria oli antiikin aikana osa Kolkhista ja Iberian kuningaskuntaa. Kreikkalaisten valloitettua alueen 400-luvulla eaa. se joutui Rooman haltuun 100-luvulla eaa. Siitä tuli osa Egrisiä ennen yhdistymistä Georgian kuningaskuntaan 800-luvulla. Osmanit ottivat alueen haltuunsa 1614 ja käännyttivät Adžarian väestöön islamiin seuraavien 260 vuoden aikana. Alue luovutettiin Venäjälle 1878.
Lyhyen turkkilaisten ja brittiläisten joukkojen miehityksen jälkeen 1918–1920 Adžaria liitettiin Georgiaan 1920. Ankaran hallitus luouvutti alueen Georgialle Karsin sopimuksen nojalla, kunhan alueen muslimiväestölle annettaisiin autonomia. Neuvostoliitto perusti Adžarian ASNT:n saman sopimuksen nojalla. Stalin kuitenkin sorti alueen muslimiväestöä.
Neuvostoliiton hajottua 1991 Adžariasta tuli osa juuri itsenäistynyttä Georgiaa. Alue vältti Georgian kaaokseen vetäneen sisällissodan vuosina 1991–1993 sen autoritäärisen johtajan Aslan Abašidzen toimien ansiosta. Vaikka hän säilyttikin maassa järjestyksen ja teki siitä yhden Georgian vauraimmista alueista, häntä on syytetty osallistumisesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen – pääasiassa laajamittaiseen salakuljetukseen hänen ja hallituksensa rikastuttamiseksi – sekä ihmisoikeusrikkomuksista. Keskushallinnolla Tbilisissä oli hyvin vähän sananvaltaa Adžarian tapahtumiin.
Tämä muuttui ruusujen vallankumouksessa, kun Eduard Ševardnadze vaihdettiin oppositiojohtaja Mikheil Saakašviliin, joka ilmoitti taistelevansa separatismia vastaan. Keväällä 2004 Adžariassa puhkesi kriisi, kun keskushallinto yritti saada alueen takaisin valtaansa ja Saakašvilin uhkavaatimukset joukkomielenosoitusten kanssa pakottivat Abašidzen eroamaan toukokuussa 2004. Hän pakeni Venäjälle ja uusi Adžarian autonomiaa koskenut laki astui voimaan, mitä monet kritisoivat käytännössä alueen autonomian lakkauttamiseksi.
Politiikka
Adžarian autonomisen tasavallan aseman määrittelee Georgian laki Adžariasta ja alueen perustuslaki. Paikallinen lakiasäätävä elin, Adžarian korkein neuvosto (parlamentti), koostuu 30 jäsenestä ja valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Alueen hallituksen, Adžarian ministerineuvoston, johtajan nimittää Georgian presidentti jolla on myös oikeus hajottaa neuvosto ja hallitus sekä ohittaa paikallisviranomaiset tapauksissa, joissa Georgian perustuslakia ei noudateta.lähde?
Maantiede
Adžaria sijaitsee Mustanmeren kaakkoisrannikolla ja ulottuu pienen Kaukasuksen alarinteille. Sillä on rajaa Georgian Gurian ja Samtskhe-Džavakhetin alueiden ja Turkin kanssa. Alueen kapealla rannikkoalangolla on subtrooppinen ilmasto, kun taas vuorilla lumi voi pysyä maassa kuusi kuukautta vuodesta. Mitrala-vuoren alue on koko Kaukasuksen kostein paikka.lähde?
Osat
Adžaria jakautuu Batumin piiritasoiseen kaupunkiin* ja viiteen hallinnolliseen piiriin:
- Batumin piiritasoinen kaupunki*
- Kedan piiri
- Khelvatšaurin piiri
- Khulon piiri
- Kobuletin piiri
- Šuakhevin piiri
Talous
Adžarian alue sopii teen, sitrushedelmien ja tupakan kasvatukseen. Tärkeitä viljelykasveja ovat lisäksi avokadot, ja karjankasvatus on myös tärkeää. Teollisuuteen kuuluu teen pakkausta, tupakan valmistusta, hedelmä- ja kalasäilykkeiden valmistusta, öljynjalostusta ja laivanrakennusta. Adžariassa on myös ilmastonsa ansiosta terveyskylpylöitä.
Pääkaupunki Batumi on tärkeä portti mereltä Georgiaan, Armeniaan ja Azerbaidžaniin. Satamaa käytetään mm. öljykuljetuksiin Kazakstanista ja Turkmenistanista. Kaupungin öljynjalostamo käsittelee Kaspianmereltä tulevaa öljyä. Adžaria on myös korvannut Abhasian Georgian turismille tärkeimpänä alueena.
Väestö
Adžariassa asuu 333 953 ihmistä (2014). Adžarialaiset ovat georgialaisia, jotka puhuvat georgian kielen paikallista murretta. Adžarialaisista tuli kristittyjä 300-luvulla ja heidät käännytettiin islamiin Osmanien valtakunnan hallinnassa 1600–1800-luvuilla. Monia kristittyjä perinteitä on vielä säilynyt: kakkuja ja moskeijoita saatetaan koristella risteillä sekä kirkkoja ja kristittyjä hautausmaita säilytetään tarkasti.
Adžarian väestö tunnettiin ”georgialaisina muslimeina” Neuvostoliiton vuoden 1926 väestönlaskentaan saakka, jossa ”adžarialaisia” laskettiin olevat 71 000. Myöhemmin heidät luokiteltiin vain georgialaisiksi, sillä Neuvostoliiton väestönlaskennoissa ei kysytty uskontoa. Neuvostovallan kaatuminen on nostanut kristinuskon suosiota alueella erityisesti nuorten keskuudessa. Vuoden 2014 väestölaskennan mukaan islaminuskoisia on 39,8 prosenttia alueen asukkaista ja georgian kirkkoon kuuluvia 54,5 prosenttia.[2]
Adžariassa on myös pienet venäläinen (1,10 prosenttia), armenialainen (1,64 prosenttia), kreikkalainen (0,17 prosenttia) ja ukrainalainen (0,24 prosenttia) yhteisö. Georgialaisia on vuoden 2014 väestölaskennan mukaan 96,04 prosenttia väestöstä.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
