Vladimír Mečiar
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Vladimír Mečiar (s. 26. heinäkuuta 1942 Zvolen, Slovakian tasavalta) on slovakialainen uransa lopettanut poliitikko ja maansa pääministeri 1990–1991, 1992–1994 ja 1994–1998. Mečiar hallitsi maataan autoritaarisesti ja hän oli suuressa roolissa muun muassa Tšekkoslovakian hajoamisessa ja Slovakian länsi-integroitumisen viivästymisessä.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Vladimír Mečiar | |
|---|---|
 |
|
| Slovakian pääministeri | |
| Edeltäjä |
Milan Čič |
| Seuraaja |
Ján Čarnogurský Jozef Moravčík Jozef Moravčík |
| Slovakian presidentti | |
| Edeltäjä |
- Michal Kováč |
| Seuraaja |
Michal Kováč Mikuláš Dzurinda (vt.) Jozef Migaš (vt.) |
| Kansanedustaja | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. heinäkuuta 1942 Zvolen, Slovakia |
| Puoliso | Margarita Mečiar |
| Tiedot | |
| Puolue |
Kansanpuolue – Demokraattisen Slovakian liike (1991–2013) Verejnosť proti násiliu (VPN, 1989–1991) sitoutumaton (1970–1989) Slovakian kommunistinen puolue (1962–1970) |
Mečiar syntyi Zvolenissa vanhimpana neljästä pojasta. Hänen isänsä oli räätäli. Hän lähti politiikkaan ainoaa silloin avoinna ollutta tietä, kun hän liittyi Tšekkoslovakian kommunistisen nuorisoliitton jäsenenä ja kohosi aina Žiar nad Hronomin kaupungin komitean puhemieheksi asti. Mečiar erotettiin koko kommunistisesta puolueesta vuonna 1970 kun hän ei hyväksynyt Varsovan liiton hyökkäystä Tšekkoslovakian vuonna 1968. Hän työskenteli tämän jälkeen lasitehtaassalähde?, mutta luki itsensä lakimieheksi Comeniuksen yliopistossa töiden ohessa.[1]
Vuoden 1989 samettivallankumouksen aikana Mečiar liittyi Kansa väkivaltaa vastaan (VPN) -puolueeseen, joka oli muodostunut nopeasti tärkeimmäksi slovakialaiseksi oppositiopuolueeksi. Kun VPN etsi asiantuntijoita Slovakian uuteen kansallisen yhteisymmärryksen hallitukseen, Mečiar nimitettiin sisä- ja ympäristöministeriksi hänen tietämyksestään vakuuttuneen Alexander Dubčekin suosituksesta.[1]
Kesäkuun 1990 demokraattisten vaalien jälkeen Mečiar nimitettiin Slovakian pääministeriksi[1] VPN:n ja kristillisdemokraattisen liikkeen koalitiohallitukseen. Hän kannatti talousuudistuksia ja Tšekkoslovakian säilyttämistä.lähde?
Vuoden kuluessa Tšekin kansalaisfoorumista ja VPN:sta erosi uusia puolueita maiden puoluekentän muodostuessa. VPN hajosi aluksi sisäisesti kahteen leiriin, Mečiarin kannattajiin ja vastustajiin. Keväällä 1991 slovakkien kansallisneuvoston presidiumi erotti Mečiarin pääministerin asemasta hänet korvattiin Ján Čarnogurskýllä, joka oli kristillisdemokraattien johtaja. Tämän jälkeen VPN hajosi virallisesti kahtia: Mečiarin johtamaan Demokraattisen Slovakian liikkeeseen (HZDS) sekä jäljelle jääneeseen VPN:ään.[1] Virallinen selitys hajoamiselle oli, että Mečiarista oli tullut "diktaattori".lähde?
Vuosina 1991 ja 1992 käytiin toistuvia neuvotteluja Tšekin tasavallan ja Slovakian tasavallan välillä kahden osavaltion asemasta Tšekkoslovakiassa. Kesäkuun 1992 vaalit voitti Tšekissä Václav Klausin ODS ja Slovakiassa Mečiarin HZDS. HZDS halusi löyhempää liittovaltiota kun taas ODS tiukempaa yhteistyötä. Nämä näkökannat olivat sovittamattomia ja Mečiar ja Klaus päättivät 23. heinäkuuta Bratislavassa hajottaa Tšekkoslovakian kysymättä kansan mielipidettä.lähde? Tämän seurauksena heistä tuli itsenäisten valtioidensa pääministereitä 1. tammikuuta 1993.[1]
Slovakian uuden perustuslain mukaan valta oli pääministerillä ja 1. lokakuuta 1992 perustettu kansalliskokous valitsi presidentiksi HZDS:n ehdokkaan Michal Kováčin. Kahdeksan HZDS:n jäsenen jätettyä parlamentin maaliskuussa 1993 Mečiar menetti parlamenttienemmistönsä ja riitautui pian presidentin kanssa. Hän pysyi kuitenkin vallassa maaliskuuhun 1994 asti, jolloin oppositiopuolueet saivat muodostettua hallituksen, jossa Jozef Moravčík toimi pääministerinä. Mečiarin HZDS palasi kuitenkin takaisin valtaan saman vuoden syys-lokakuussa järjestetyissä parlamenttivaaleissa.
Mečiar ja presidentti Kováč olivat pysyvässä sotatilassa koko Kováčin presidenttikauden 1993–1998. Vuonna 1995 HZDS käynnisti menettelyn presidentin erottamiseksi, mahdollisesti perustuslain vastaisesti, koska edellytyksiä siihen ei ollut. Kun Kováčia ei saatu erotettua, hallitus leikkasi huomattavasti hänen budjettiaan. Virkamiehiä uhkailtiin allekirjoittamaan adressi presidentin erottamiseksi. Slovakian liittymisestä Natoon ja tasavallan presidentin vaalitavan muuttamisesta suoralla kansanvaalilla valittavaksi järjestettiin 23.–24. toukokuuta kansanäänestys, jonka toteutuksen keskusvaalilautakunta katsoi lain vastaiseksi.lähde?
Slovakian salaista palvelua (SIS) johtajansa Ivan Lexan ohella syytetään lukuisista rikoksista Mečiarin hallituksen aikana. Näistä eniten näkyvyyttä ulkomailla sai presidentti Kováčin hämäriin liiketoimiin osallistuneen pojan Michal Kováč Jr:in kaappaaminen, ja todistaja Robert Remiašin murhaan osallistuminen. Tapaukset jäivät selvittämättä ja Mečiar armahti 1998 presidenttinä toimiessaan kaappauksesta epäillyt.[2][1]
Marraskuussa 1995 säädettiin laki kansalliskielestä, joka kumosi mahdollisuuden käyttää vähemmistökieliä virallisissa yhteyksissä.[3] Kuponkiyksityistämisellä suoritettiin yksityistämisen ensimmäinen vaihe jo Tšekkoslovakian aikana. Omistuksen liiallisen hajautumisen estämiseksi kuponkiyksityistämisen toinen vaihe peruutettiin ja yhtiöt myytiin suoraan niiden johdolle ja työntekijöille erityishintaan pitkällä maksuajalla.[4] Tämä todettiin myöhemmin perustuslain vastaiseksi
Slovakia haki EU:n jäsenyyttä, mutta sitä ei otettu neuvotteluihin, koska hallitus ei kunnioittanut perustuslakia tai opposition oikeuksia ja käytti salaista poliisia.[5]
Hallituksen säätämän vaalilain vuoksi viisi oppositiopuoluetta muodosti 1997 Slovakian demokraattisen koalition (SDK), jonka puhemieheksi ja myöhemmin sen puheenjohtajaksi nousi Mikuláš Dzurinda.
Michal Kováčin presidenttikauden päättyessä 1998 kukaan ehdokas ei saanut kansalliskokouksessa tarvittavaa 3/5:n enemmistöä, joten Mečiar otti myös presidentin valtuudet itselleen. Hän hyödynsi tätä erottamalla puolet maan lähettiläistä ja peruuttamalla Kováčin päätöksiä. Kováč halusi presidentin vaalin järjestettäväksi suoralla kansanäänestyksellä, jota ei hyväksytty. Syyskuun 1998 vaaleissa HZDS oli taas suurin puolue 28 %:n ääniosuudella, mutta se ei saanut muodostettua hallitusta, joten opposition Mikuláš Dzurindasta tuli uusi pääministeri.
Mečiar oli johtavana ehdokkaana vuoden 1999 presidentinvaaleissa, mutta hävisi Rudolf Schusterille, joka toimi presidenttinä vuoteen 2004. HZDS oli vuoden 2002 vaaleissa jälleen suurin puolue, muttei taaskaan saanut yhteistyökumppaneita hallitukseen. Alentunut kannatus oli sisäisten riitojen syytä. Osa puolueen jäsenistä lähti ja perusti uuden HZD:n Ivan Gašparovičin johdolla.
Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Mečiar pääsi jälleen toiselle kierrokselle, mutta hävisi selvästi entiselle liittolaiselleen Gašparovičille.[1] Seuraaviin presidentinvaaleihin 2009 Mečiar ei osallistunut, vaan tuki Gašparovičia, joka valittiin uudelleen. Mečiarin tukipuolue HZDS menetti kesän 2010 vaaleissa kaikki parlamenttipaikkansa, eikä se onnistunut saamaan yhtään parlamentaarikkoa vuoden 2012 vaaleissa.
