Veronoikaisu

Veronoikaisu on veroviranomaisen tekemä itseoikaisu silloin, kun toimitetussa verotuksessa havaitaan virhe. Se on jälkiverotuksen lievempi muoto, johon ei liity veronkorotusta, vaan ainoastaan korko.^[1] Aloitteen verovelvollista hyödyttävään veronoikaisuun voi tehdä sekä verovelvollinen että viranomainen. Oikaisu on tehtävä viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Verotusta ei voida oikaista, jos asia on jo ratkaistu valitukseen annetulla päätöksellä.^[2]

Veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi on tehtävä yleensä verotuksen päättymistä seuraavan vuoden aikana. Jos kyseessä on verottajan kirjoitus- tai laskuvirhe tai verotus on perustunut sivullisilta saatuihin virheellisiin tietoihin, veronoikaisu on tehtävä kahden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Jos verovelvollinen ei ole antanut veroilmoitusta ollenkaan tai se on ollut puutteellinen, erehdyttävä tai väärä, veronoikaisu on tehtävä viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Tällainen verotuksen oikaisu edellyttää, että verovelvollinen on osaksi tai kokonaan jäänyt verottamatta.^[2]

Jos verovelvollinen on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen tai ei ole antanut sitä ollenkaan, hänelle määrätään veronoikaisun lisäksi veronlisäys (viivekorko) ja veronkorotus. Veronoikaisu verotettavan vahingoksi voidaan jättää tekemättä, jos kyseessä on vähäinen tulo.^[2]

Piiritullikamarin määräämän valmisteveron määrää voidaan muuttaa verovelvollisen hyväksi, jos piiritullikamari toteaa virheellisen asiantilan oikaisuvaatimuksen tai valituksen johdosta tai muutoin. Veronoikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa veron määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta tai myöhemminkin, kunhan vaatimus on tehty tänä aikana.^[3]

Lähteet

1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palsta 1139.
2. Laki verotusmenettelystä, 55–59 § (Arkistoitu – Internet Archive)
3. Valmisteverotuslaki, 44 §