Venäjän–Turkin sota (1710–1711)
sota Venäjän ja Osmanien valtakunnan välillä 1710–1711 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Venäjän–Turkin sota 1710–1711 oli seurausta Ruotsin Venäjälle kärsimälle tappiolle Pultavan taistelussa. Näin se oli myös osa suurta Pohjan sotaa. Pultavan jälkeen osmanien vieraana piileskellyt Ruotsin kuningas Kaarle XII liittolaisineen suostutteli sulttaani Ahmed III:n julistamaan sodan Venäjälle. Sulttaani noudatti Kaarlen toivetta marraskuussa 1710.[2][1]
Venäjän–Turkin sota 1710–1711 | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Suurta Pohjan sotaa | |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Komentajat | |||||||||||
Baltacı Mehmet pašša |
Pietari Suuri | ||||||||||
Vahvuudet | |||||||||||
120 000– |
38 000–40 000 miestä |
Muutamia kahakoita, poltetun maan taktiikkaa ja pienten laivasto-osastojen manöövereitä lukuun ottamatta sodan aikana käytiin vain yksi merkittävä taistelu Prut-joen varrella Moldovassa. Sekä Pietari Suuren johtamat venäläiset että suurvisiiri Baltacı Mehmet paššan osmanit liittivät mukaan paikallisia joukkoja marssiessaan kohti Moldovaa. Niinpä taistelun koittaessa 19. heinäkuuta 1711 osmanien riveissä taisteli tataareja, valakialaisia, puolalaisia vapaaehtoisia ja kasakoita, joita oli liittynyt myös Venäjän keisarin armeijaan. Pietarin joukkoon liittyi myös moldovalainen kapinallisarmeija. Taistelu päättyi osmanien selvään voittoon, kun he saivat saarrettua Pietarin armeijoineen Prutin rannalle. Lyhyen piirityksen ja tykistöpommituksen jälkeen Pietari antautui, mutta onnistui solmimaan Venäjän kannalta varsin helpon rauhan ottaen huomioon tilanteen luomat mahdollisuudet. Paikalla neuvoteltiin ja allekirjoitettiin Prutin rauhansopimus, joka ei kuitenkaan tyydyttänyt sodan osapuolia.