Valko-Venäjän mielenosoitukset 2020–2021 (”Tossuvallankumous”,[1] ”Vallankumous torakkaa vastaan”[2]) olivat opposition mielenosoituksia, joilla se pyrki kaatamaan presidentti Aljaksandr Lukašenkan.
_near_Stella,_August_16.jpg)
Protestien syynä oli tyytymättömyys Lukašenkan politiikkaan, vaalivilppi ja poliisiväkivalta.[3]
Oppositio järjesti elo-lokakuussa 2020 joka viikonloppu suuria mielenosoituksia. Myös joitain Lukašenkaa tukeneita protesteja on ollut. Protestit ovat olleet lähes täysin rauhanomaisia kokoontumisia ja marsseja. Poliisi on silti käsitellyt mielenosoittajia kovakouraisesti.[4] Mielenosoitukset jatkuivat, mutta muuttivat muotoaan ajan myötä.[5]
Protestien takia pidätettiin ainakin 25 000. [6] 450 haavoittui ja ainakin kuusi protestoijaa kuoli.[7][8] Noin 50 oli kateissa.[9] Yli 100 virkavallan puolella ollutta haavoittui.[10][11]
Länsi tuki protestien takia syntyneessä kriisissä oppositiota, Venäjä hallitusta.[12][13][14][15][16][17]
Protestit ajoivat Valko-Venäjän vuoden 2020 lopulla umpikujaan, jossa kukaan ei näyttänyt olevan voitolla.[18]
Valko-Venäjän hallinto alkoi syyskuussa valmistella perustuslain muutosta ja uusia presidentinvaaleja, jotka oli määrä pitää parin vuoden päästä.
Protestien syyt
Lukašenka oli hallinnut maata pitkään itsevaltaisin ottein. Tämä herätti vastustusta oppositiossa. Hallitus painosti oppositiota monin tavoinlähde?. Se raivasi rikossyytteillä opposition ehdokkaita pois ennen vaalejalähde?. Vaalivilppi oli ilmiselvää. Siihen viittasi se, että viranomaiset kielsivät itsenäiset vaalitarkkailijat ja se, että ennakkoääniä oli paljon.[19] Lukašenka vähätteli koronaviruspandemiaa.[20][21] [22] [23]Taloudessa oli ongelmia.[24][25][26][27] Nämä kaksi asiaa laskivat Lukašenkan suosiota vuonna 2020. Kansallisen tiedeakatemian tekemän salaisen, julkisuuteen vuotaneen tutkimuksen mukaan Lukašenkaan luotti huhtikuussa enää vain 1/3 valkovenäläisistä.[28]
Protesteja voimisti alussa poliisiväkivalta, jolla mellakkapoliisit yrittivät tukahduttaa mielenosoitukset. Presidentti Lukašenka ja maan ulkoministeri syyttivät länsimaita protesteista.[29][30]
Aiemmat protestit
Valko-Venäjän demokratialiike on toiminut ainakin vuodesta 1997lähde?. Oppositio on usein protestoinut vaalien jälkeenlähde?. Ensimmäinen protesti, vuoden 2006 ”farkkuvallankumous” lässähtilähde?. Pieniä protesteja oli esiintynyt myös vuosina 2010, 2011, 2012 ja 2017.lähde? Näiden syinä oli monesti Lukašenkan itsevaltainen, jatkuva hallinto ja talousvaikeudetlähde?.
Vaaleja edeltävät mielenosoitukset
Jo ennen vaaleja maassa oli vuonna 2020 protesteja Lukašenkaa vastaan. Ensimmäiset protestit olivat jo toukokuussa 2020. [31] Tässä kuussa päätettiin presidentinvaalien pitoajankohta. Protestit lisääntyivät, kun poliisi pidätti opposition ehdokkaan Viktar Babarykan epäiltynä veronkierrosta ja rahanpesusta. Babarykaa myös epäiltiin Moskova-mielisyydestä.[32] [33] [34] Viranomaiset myös mitätöivät 14. heinäkuuta toisen opposition ehdokkaan Valery Tsapkalan, koska heidän mielestään tämän keräämissä nimikirjoituksissa oli epäselvyyksiä.[35] Tsapkala lensi 24. heinäkuuta Moskovaan, koska pelkäsi pidätystä.[36]
19. kesäkuuta oli viimeinen päivä uusille presidenttiehdokkaille. Seuraavana päivänä oli mielenosoitus, jossa poliisi pidätti monissa kaupungeissa yhteensä 120 mielenosoittajaa. Pidätetyt kertoivat pahoinpitelyistä ja täyteen ahdetuista selleistä. Myös alaikäistä Aljaksandr Seradaa pahoinpideltiin pidätyksen aikana.[37][38]
29. kesäkuuta Valko-Venäjän viranomaiset pidättivät ilmeisesti näennäisesti Venäjältä saadun rahan takia suositun bloggaajan Sjarhei Tsihanouskin, joka on oppositiojohtaja Svjatlana Tsihanouskajan mies.[39][40]
29. heinäkuuta Valko-Venäjä pidätti venäläisiä palkkasotureita. Valko-Venäjän viranomaiset väittivät näiden yrittäneen häiritä vaaleja.[41] Valko-Venäjä syytti, että oppositio toimii sitä vastaan Venäjän avulla.[42]
30. heinäkuuta Minskissä oli eri arvioiden mukaan noin 18 000-70 000 ihmistä luvallisessa, poliisin valvomassa mielenosoituksessa.[43][44] Mielenosoitus oli suurin kymmeneen vuoteen.[45]
Poliisi pidätti kesän aikana satoja oppositioaktivisteja ja journalisteja.[46]
8. elokuuta poliisi alkoi pidättää oppositioaktivisteja ja ihmisiä summamutikassa jo päivää ennen vaaleja.[47]
Vaaleja seuranneet protestit
9. elokuuta
Poliisi sulki Minskiin johtavat tiet jo vaalipäivän aamuna, ettei muista kaupungeista pääsisi protestoijia Minskiin.[48][49] Hallitus sulki Internetin osittain, viestipalveluista vain Telegram toimi.
_-_01.jpg)
Lukašenka voitti 9. elokuuta 2020 presidentinvaalit 80,2 prosentin ääniosuudella.[50][51] Vaalivilppi oli ilmiselvä.[52][53][54]
Sen takia katumielenosoitukset voimistuivat.[55]
Niitä oli yöllä kaikissa suurissa kaupungeissa. Ne olivat lähes täysin rauhallisia. Mutta Minskissä jotkut protestoijat rakensivat katusulkuja, joita poliisi hajotti. Protestoijat myös käyttivät ilotulitteita. Rauhallinen mielenosoitus muuttui kamppailuksi poliisin ja joidenkin protestoijien kanssa. Lisäksi poliisi hyökkäsi rauhallisten protestoijien kimppuun. Poliisi käytti mm tainnutuskranaatteja, kumiluoteja ja vesitykkejä. Ambulansseja saapui, ainakin yksi mielenosoittaja sai ensiapua paikan päällä.[56]
9. elokuuta poliisi pidätti yhteensä 3000, joista 1000 Minskissä. Alle 100 vammautui. [57]
Yksi protestoija kuoli jäätyään poliisin kuorma-auton alle.[58][53]. Kaksi pidätettyä vammautui.[59] Poliisi pidätti tänä ja seuraavina päivinä 5000.[60]
10. elokuuta
Opposition ehdokas Svjatlana Tsihanouskaja sanoi olevansa vaalien todellinen voittaja.[61]
Minskissä oli protestia kukistamassa monia turvallisuusjoukkoja: mellakkapoliisi AMAP/OMON, armeijan sisäministeriön joukot ja terrorisminvastainen eliittijoukko Almaz.
10. elokuuta mielenosoittajat pyrkivät vaihtamaan nopeasti kaupunginosaa protestin aikana häiritäkseen turvallisuusjoukkojen yrityksiä kukistaa protestointi.[62]
10. elokuuta kuoli 34-vuotias Aljaksandar Taraikouski poliisin ampumana.[63] Poliisi väitti alussa että Taraikouskilla olisi ollut räjähteitä, joilla räjäytti itsensä.[64] Protestoijien mukaan tämä ei ollut totta.[65] Videon mukaan Taraikouskin kädet olivat tyhjät, kun poliisi ampui häntä.[66][67] Myöhemmin sisäministeri selitti Taraikouskin kuolleen kumiluotiin.[68]
Opposition ehdokas Svjatlana Tsihanouskaja pakeni illalla 10. elokuuta Liettuaan. Tsihanouskajaa oli uhkailtu vaalien jälkeen, ja maan turvallisuuspalvelu KGB kertoi estäneensä Tsihanouskajaan kohdistuneen hyökkäyksen[69][70][57][71]
Joidenkin tietojen mukaan viranomaiset painostivat Tsihanouskajaa lähtemään Liettuaan lupaamalla vapauttaa ja vapauttamallakin hänen kampanjapäällikkönsä Maryja Marozin. Tsihanouskajasta julkaistiin valtion TV:ssä nauhoite, jossa hän keskusvaalilautakunnan tilassa lukee ilmeisesti painostuksen alla paperin, jossa kehottaa lopettamaan mielensoitukset[72]
Novaja gazetan mukaan 10. päivän pidätyksistä ja hakkaamisista olisi ollut vastuussa sisäministeriön joukkojen yksikön 3214 eläkkeelle jäänyt komentaja Dzmitry Paulitšenka, joka nykyään johtaa nopean toiminnan joukkoja.[73]
11. elokuuta
Protestit uusiutuivat Minskissä ja muissa kaupungeissa. Turvallisuusjoukot käyttivät laajalti kumiluoteja ja pelotuspommeja.[74] Sisäministeriö vahvisti, että sen joukot käyttivät myös kovia ammuksia protestoijia vastaan.[8] Yksi protestoija, Henadz Šutau, kuoli ampumisesta johtuneeseen aivovaurioon noin viikon päästä.[75][76][77]
12. elokuuta
12. elokuuta poliisi käytti monenlaisia keinoja: kumiluodeista ja paukkukranaateista kyynelkaasuun. [78] Poliisi ajoi hajaantuneen väkijoukon osasia esikaupunkeihin asti. Poliisi ampui kohti rautaputkin aseistautuneita protestoijia lähellä Puolan rajaa. [79]
Jotkut protestoijat ajoivat päin sotilaiden autoja, ja yksi sotilas haavoittui.[80]
Poliisi pidätti tuhansia mielenosoittajia. Erikoispoliisijoukot pahoinpitelivät ja kiduttivat protestoijia.[81][82][83][84][85][86] [87]Kymmeniä naisia pidätettiin kovaotteisesti.[88] Kaltoinkohtelu riippui monesta tekijästä. Jos erikoispoliisit epäilivät jotakuta vahvasta aktivismista, he kohtelivat tätä huonommin. Esimerkiksi pitkähiuksisia ja oppositiotunnuksia kantavia miehiä hakattiin enemmän.[89] Sisäministeri pahoitteli turvajoukkojen käyttämää väkivaltaa ylilyöntinä.[90]
12. elokuuta katosi 18-vuotias Mikita Kryutsou, jonka ruumis löydettiin 10 päivää myöhemmin hirtettynä Minskin läheltä. Poliisin mukaan kyse oli itsemurhasta, mutta omaiset eivät uskoneet sitä.[91]
12. elokuuta mennessä 200 oli haavoittunut, pari kuollut ja 600 pidätetty.[8]
Poliisien raaka käytös kasvatti entisestään mielenosoittajien määrää.[92]
Elokuun loppupuoli
Lukašenka väitti ulkomaiden haluavan uudet vaalit, jotka toisivat tuhon. Lukašenka väitti Nato-maiden aikovan ehkä hyökätä maahansa. Lukašenka katsoi hallituksensa nostanaan maan 90-luvun kurjuudesta ja nälästä. [93] Venäjä lupasi Lukašenkalle apua, joka saattaisi olla aseellista.[94]
Oppositio perusti 14. elokuuta 2020 koordinoivan komitean.[95]
16 elokuuta oli 6000 henkeä käsittänyt Lukašenkaa tukenut mielenosoitus. Mielenosoituksessa oli mukana lähinnä iäkkäitä ihmisiä. Samana päivänä yli 100 000, jopa 200 000 osoitti Minskissä mieltään Lukašenkaa vastaan.[96][97][98] Joitain poliiseja loikkasi protestoijien puolelle.
Valtion television toimittajat uhkasivat lakolla, jos eivät saisi kertoa käynnissä olleista protesteista vapaasti.[99] 19. elokuuta, 10 päivän mielenosoitusten jälkeen Lukašenka määräsi sisäministeriön kukistamaan protestoinnin.[100] Lakkolaisten määrä oli vähentynyt toisella mielenosoitusviikolla.[101] Oppositiota tukeneen television työntekijöitä ei päästetty työpaikalleen. Tilalle tuotiin toimittajia Venäjältä.[102] 23. elokuuta oli taas suuri protesti, ja armeija siirtyi Minskiin.[101][103][104] Venäjä lupasi lähettää tarvittaessa poliisijoukkoja Minskiin.[105][106]
Valko-Venäjän viranomaiset peruivat 30. elokuuta 2020 mennessä monia kansainvälisen lehdistön lupia kulkea maassa.[107]
Protestit jatkuvat
Mielenosoitukset jatkuivat viikkoja joka sunnuntai.[108][109][110][111] [112] Niitä pidettiin koronapandemiasta huolimatta.
Hallitus ei elo-lokakuussa uskaltanut käyttää tappavaa voimaa, vaikka poliisi käyttikin raakoja otteita.[113]
Elo-syyskuussa arvailtiin, että Venäjä lähettäisi joukkoja Valko-Venäjälle.[114] Mutta Venäjä tuki Lukašenkaa vähäisemmässä määrin, lähettämällä toimittajia ja poliiseja, sekä pitämällä Valko-Venäjän kanssa yhteiset sotaharjoitukset. Venäjän varauksellisuus johtui siitä, että Lukašenka vastusti Venäjän vaikutusvallan kasvua maassaan.[115]
Poliisi käytti tyypillisiä mellakkapoliisin voimakeinoja mielenosoitusten tukahduttamisessa: pamppuja, vesitykkejä ja kyynelkaasua. Pidätykset lisääntyivät, kovat otteet jatkuivat. Pidätettyjen hakkaaminen, nöyryytykset ja kidutukset jatkuivat.[116][117][118][119] Tekijöinä olivat muiden muassa sotilaspoliisi ja poliisin erikoisjoukko OMON.[120] Poliisi pidätti myös lehdistön edustajia ja satunnaisia ohikulkijoita.[121][122][123] Opposition johtajat pidätettiin ja heitä pakeni maasta, ilmeisesti karkotettuna. Mielenosoittajat jatkoivat silti sitkeästi joka sunnuntaisia rauhanomaisia, mutta laittomiksi julistettuja protestejaan.[124] Protestoijat saattoivat kääriytyä vanhoihin Valko-Venäjän lippuihin.
.jpg)
Syyskuu
Syyskuun alkuun mennessä ainakin kolme kuoli poliisiväkivaltaan.[125]
Lukašenka syytti 5. syyskuuta 2020 protestoijia koronaviruksen levittämisestä, vaikka oli aiemmin kutsunut koko pandemiaa joukkopsykoosiksi.[126]
Poliisi pidätti syyskuussa muun muassa opposition koordinaationeuvoston jäsenen Maksim Znakin ja toisen oppositiojohtaja Maryja Kalesnikavan, joka ei suostunut lähtemään pois maasta.[127][128] Kalesnikava oli jo pidätetyn Viktar Babarykan kampanja-avustaja.[129]
20. syyskuuta hakkerit julkaisivat noin tuhannen Valko-Venäjällä toimivan poliisin henkilötiedot.
Syyskuun lopussa protestoijien keskuudessa näkyi väsymystä, kun protestit eivät tuottaneet heidän haluamaansa tulosta.[130]
30. syyskuuta hallitus sulki riippumattoman, suositun Tut.by-sivuston vuoden loppuun asti, koska sivustolla oli oppositiota tukeneita uutisia.[131]
Lokakuu
Valko-Venäjän hallinto uhkasi 12. lokakuuta käyttää tarvittaessa tappavia aseita.[132][133][134]
Oppositiojohtaja Tsihanouskaja kutsui kannattajiaan 13. lokakuuta yleislakkoon, mikäli Lukašenka ei eroa 25. lokakuuta mennessä.[135]
13. lokakuuta suuri joukko poliiseja hyökkäsi pampuin lyöden hakaten ampumahiihtotähti Darja Domratšavan veljen Мikita Domratšaun kimppuun ja vei poliisiasemalle yhdeksi päiväksi.[136]
Hallitus etsintäkuulutti 16. lokakuuta maanpaossa olevan Tsihanouskajan.[137]
22. lokakuuta poliisi pidätti sata. Yhdessä kohtaa poliiseja oli liian vähän, ja he joutuivat pakenemaan marssiaan jatkavia mielenosoittajia.[138]
24. lokakuuta autoilijat saartoivat mellakkapoliisin estäen näiden pääsyn mielenosoittajien kimppuun.[139]
25. lokakuuta 2020 oli jälleen suuri protesti. Poliisi käytti normaaliin tapaan jonkun verran kyynelkaasua. Yhdessä vaiheessa kuultiin laukauksia.[140]. Poliisi ampui ensin tainnutuskranaatteja, sitten kumiluoteja kohti pakenevia mielensoittajia. Poliisi odotti, kun väkijoukko hajoaa pieniin ryhmiin, ja hyökkäsi vasta sitten mielenosoittajien kimppuun. Poliisi pidätti 160.[141]
Tsihanouskaja julisti vapaaehtoisen yleislakon 26. lokakuuta.[10] Yleislakko näkyi vain joissain valtionyhtiöissä ja kaupoissa, ja monet kahvilat ja ravintolat olivat Minskissä suljettuina. Mutta suuret kaupat olivat auki. Minskissä marssi noin 2 000–3 000[142][11]
Venäjä ilmoitti, ettei se voi antaa Lukašenkalle neuvoja maansa sisäisiin asioihin.[143]
Yleislakko ei pysäyttänyt maan taloutta,mitä pidettiin voittona hallitukselle. Lukašenka vaihtoi sisäministerin ja perusti aseistetun katupartion. Uusi sisäministeri oli nyt aiempi Minskin poliisilaitoksen johtaja.[144]
30. lokakuuta hallitus ei uskaltanut pidätyttää Kurapatyssä mielenosoittajia, koska paikalla oli länsimaisia diplomaatteja.[145]
Marraskuu
1. marraskuuta jopa kymmenet tuhannet osoittivat mieltään Minskissä, poliisi ampui varoituslaukauksia ja pidätti noin 200 mielenosoittajaa.[146]
8. marraskuuta poliisi otti kiinni ainakin 395 mielenosoittajaa. Joukossa oli urheilijoita, journalisteja ja lääkintähenkilöitä.[147]
11. marraskuuta 31-vuotias taideopettaja Raman Bandarenka joutui siviilipukuisten maskimiehien pahoinpitelemäksi Muutoksen aukiolla ja kuoli.[148][149][150]. Oppositio oli pystyttänyt paikalle punavalkoisia nauhoja. Paikalle saapui poliisi ja siviilipukuisia naamioituneita miehiä.
Bandarenka yritti estää puhumalla naamiomiehiä repimästä nauhoja pois. Bandarenka ei käyttäytynyt aggressiivisesti. Kaksi miestä kävi silti Bandarenkan kimppuun.[151] Bandarenka vietiin kantamalla pakettiautoon.[152] [153] Bandarenka haavoittui päästään. Poliisi vei Bandarenkan sairaalaan, missä hän kuoli muutaman tunnin päästä. Poliisi väitti löytäneensä Bandarenkan kadulta hakattuna ja juovuksissa. Tutkintakomitean mukaan Bandarenka olisi kuollut alkoholimyrkytykseen.[6] Lääkärien mukaan verestä ei löytynyt alkoholia.[152][154][155][156][157] Viranomaiset aloittivat rikostutkinnan lääkäristä, joka oli vuotanut sairaalatiedot julkisuuteen. Siten tapahtuma olisi viranomaisten mukaan ollut ”siviilien välinen kahakka”.[6] Tämä saattoi oppositionkin mielestä pitää ainakin osittain paikkansa.
Opposition piirissä nousi kohu, että jotkut Lukašenkaa tukeneet urheilijat olisivat sekaantuneet Bandarenkan kuolemaan. Nämä urheilijat ovat Lukašenkan tuttuja urheiluharrastuksesta. Valko-Venäjän oppositio epäili havaintojen pohjalta, että jääkiekkoliiton johtaja Dzmitry Baskau olisi ollut katsomassa sivusta, kun toiset pahoinpitelivät Bandarenkan.[158][159][160] Bandarenkaa olisi silminnäkijän mukaan lyönyt MM-tason potkunyrkkeilijä Dzmitry Šakuta.[161] Maskipäinen Šakuta on tunnistettu äänestä, kengistä ja harmaasta Shock Team -verryttelyasusta, jollainen on harvinainen Valko-Venäjällä.[162]
Kaiken kukkuraksi Bandarenka ja Baskau olisivat olleet joidenkin videoiden mukaan olleet luultavasti mukana naamioituneina aiemmin lokakuussa-marraskuussa parissa väkikohtauksessa, jossa opposition symboleja on revitty ja edustajia pahoinpidelty mutta uhrit selvinneet hengissä. [163] Valkovenäläiset sanovat tunnistaneensa naamioituneet Baskaun ja Šakutan äänen perusteella. Vaatetuksessa ja kasvojen yläosassa on samankaltaisuutta Baskaun kanssa.[164]
Lukašenka määräsi myöhemmin tutkimaan tapauksen rehellisesti ja objektiivisesti.[162][165] Tappouhkauksia saanut Baskau itse antoi julkisuuteen lausunnon, jossa sanoi, että perusteettomat syytökset liittyvät luultavasti hänen henkilökohtaiseen hallitusta tukevaan kantaansa ja että kun hänet on tunnettu, hänet on muka nähty paikoissa, missä hän ei ollut.[166]
15. marraskuuta poliisi pidätti ennätysmäärän mielenosoittajia, yli 1 000.[167] Joukossa oli journalisteja.[168] Poliisi käytti lisäksi kyynelkaasua, tainnutuskranaatteja ja vesitykkejä.[168] Saksa ilmoitti EU:n pakotteiden laajentamisesta.[167]
20. marraskuuta tuhannet osoittivat mieltään Minskissä poliisin kuoliaaksi pahoinpitelemän Raman Bandarenkan muistoksi.[155]
22. marraskuuta suuri mielenosoitus Minskissä, poliisi otti ihmisiä kiinni.[169]
27. marraskuuta Lukašenka ilmoitti luopuvansa presidentin virasta, kun uusi perustuslaki on voimassa. Mutta Lukašenka ei kertonut milloin perustuslaki ja presidentin valtaoikeudet muuttuvat.[170] Lukašenka ilmoitti haluavansa kaventaa presidentin valtaoikeuksia. Lukašenkan mukaan viran antaminen tuntemattomalle presidentille olisi katastrofi. Maassa vieraillut Venäjän ulkoministeri kehotti edistämään uudistuksia, muttei sanonut millaisia. Opposition mukaan Lukašenka kävi viivytystaistelua.[171]
29. marraskuuta mielenosoittajat hajautuivat eri puolille Minskin esikaupunkeja. Mielensoittajat pyrkivät näin haittamaan poliisin toimia. [172] Mielenosoitusjoukkoja oli ainakin 20. Poliisi pidätti 250. [173]
23. marraskuuta mielenosoituksia järjestettiin, mutta pieninä ryhminä.[174]
Joulukuu 2020
13. joulukuuta oli Minskissä 70 paikassa mielenosoitus poliisin toiminnan hajottamiseksi. Poliisi pidätti kymmenittäin.[175]
20. joulukuuta poliisi pidätti ainakin 150 monilla eri puolilla Valko-Venäjää olleissa mielenosoituksissa.[176]
27. joulukuuta oli ilmapallomarssi.[177][178]
30. joulukuuta eräs pieni ryhmä osoitti mieltään jäisessä joessa avannossa seisomalla.[179]
Vuoden 2021 mielenosoitukset ja niiden vastatoimet
Tammikuu 2021
3. tammikuuta oli Minskissä sunnuntaimielenosoitus.[180]
9. tammikuuta oli mielenosoitus, jonka paikka ilmoitettiin vasta viime hetkessä poliisin työn vaikeuttamiseksi.[181]
10. tammikuuta oli monissa kaupungeissa mielenosoituksia.[182]
17. tammikuuta oli mielenosoituksia monilla paikkakunnilla.[183]
22. tammikuuta perjantaina 35-vuotias mies sytytti itsensä tuleen Minskin itsenäisyyden aukiolla. Mies vammautui vakavasti ja hänet vietiin sairaalaan. Oppositio kutsui kansalaisia takaisin suurmielenosoituksiin.[184]
24. tammikuuta protestoijien eräs joukko teki ihmisketjun poliittisten vankien vapauttamista vaatien.lähde?
Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF veti tammikuussa Valko-Venäjältä jääkiekon MM-kisojen isännyyden.[185]
Helmikuu 2021
Mielenosoitukset heikkenivät talvella. Niitä esiintyi silti talvesta, kovaotteisesta poliisista ja pandemiasta huolimatta.[186][187]
7. helmikuuta oli suurin protesti sitten 24. tammikuuta.[188]
16. helmikuuta poliisi ratsasi ja pidätti ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia.[189][190]
18. helmikuuta poliisi pidätti kaksi TV:n toimittajaa, Katsjaryna Andrejevan, 27, ja Darja Tšultsovan, 23. Syynä oli se, että nämä kuvasivat mielenosoituksia.[191]
Ulkomaiden reaktiot
Yhdysvallat, Britannia ja EU-maat pitivät Valko-Venäjän vaaleja opposition tavoin vilpillisinä ja asettuivat näin sanallisesti tukemaan oppositiota.[192] EU ei tunnustanut Lukašenkaa presidentiksi ja tuomitsi protestoijien kidutuksen.[193] EU asetti pakotteita joillekin valkovenäläisille hallitushenkilöille.[194] Monet länsimaat vaativat uusia vaaleja.[195][196]
Venäjä katsoi Lukašenkan Valko-Venäjän lailliseksi presidentiksi. Mutta se ei laajasti sekaantunut Valko-Venäjän tapahtumiin, vaikka niin uskottiin käyvän.[197] Venäjän presidentti Putin sanoi, ettei Venäjä puutu protesteihin, elleivät mielenosoittajat mellakoi ja ryöstele.[198] Myös esimerkiksi Turkki ja Kiina puolsivat Lukašenkaalähde?. Esimerkiksi Intia ei ottanut kantaa, samoin kuin eivät monet Lähi-idän ja Afrikan maatkaanlähde?.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
