![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/55/Belarus-CIA_WFB_Map.png/640px-Belarus-CIA_WFB_Map.png&w=640&q=50)
Valko-Venäjän maantiede
From Wikipedia, the free encyclopedia
Valko-Venäjän maantiedettä hallitsevat laajat alangot, jotka kuuluvat Itä-Euroopan tasankoon. Valko-Venäjän etelä- ja pohjoisosat ovat alankoalueita, ja vain maan keskiosissa on kukkuloita, joista korkein on Dzjaržynskin mäki. Valko-Venäjää halkovat lukuisat joet ja kanavat. Suurimmat joet ovat Dnepr, Pripet, Väinäjoki, Niemen ja Läntinen Bug. Maassa on lisäksi tuhansia pieniä järviä. Valtion pinta-ala on 207 600 neliökilometriä, ja sen rajanaapurit ovat Venäjä, Ukraina, Puola, Liettua ja Latvia.
Valko-Venäjän maantiede | |
---|---|
![]() Valko-Venäjän kartta. |
|
Maanosa | Eurooppa |
Naapurimaat | Venäjä, Ukraina, Puola, Liettua, Latvia |
Tilastot | |
Pinta-ala | 207 600 km² |
– Maa | 202 900 km² |
– Sisävesi | 4 700 km² (2,3 %) |
Rantaviiva | 0 km |
Rajan pituus | 3 306 km |
Ennätykset | |
Korkein kohta | Dzjaržynskin mäki, 345 m |
Matalin kohta | Niemenjoki, 90 m |
Pisin joki | Dnepr |
Suurin järvi | Naratšjärvi |
Ilmasto | |
Ilmasto | kylmät talvet, viileät ja kosteat kesät |
Luonnonvarat | |
Luonnonvarat | puutavara, turve, öljy, maakaasu, graniitti, dolomiittikalkkikivi, merkeli, liitukivi, hiekka, sora, savi[1] |
Ympäristöongelmat | |
Ympäristöongelmat | maaperäsaasteet, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeumat[1] |
Infobox OK |
Ilmastollisesti Valko-Venäjä sijaitsee meri- ja mannerilmaston vaihettumisvyöhykkeellä. Kesät ovat lämpimiä ja talvet kylmiä. Metsät peittävät peräti 38 prosenttia Valko-Venäjän pinta-alasta. Pohjoisessa on pääosin havupuita, mutta etelässä lehtipuut valtaavat alaa. Koivuja kasvaa lisäksi koko maassa. Noin 7,9 prosenttia maasta on suojeltua, ja Puolan kanssa jaetussa suojellussa Białowiezan metsässä esiintyvät Euroopan viimeiset visentit.