Valaanpyynti Färsaarilla
From Wikipedia, the free encyclopedia
Valaanpyynti Färsaarilla (fääriksi grindadráp) on alkanut todennäköisesti jo ensimmäisten asukkaiden saavuttua, mutta nykyisenkaltaisella pienten valaiden pyynnillä on todennäköisesti lyhyempi historia. Valaanpyynti on yhteisöllinen tapahtuma, ja pyynti jaetaan neljään eri vaiheeseen. Valasparven havaitsemisen jälkeen pyytäjät kutsutaan kokoon ja parvi ajetaan veneillä pyynnille varattuun lahteen. Seuraavaksi valaat tapetaan matalassa vedessä ja lopuksi liha jaetaan ilmaiseksi pyynnissä mukana olleiden tai kyläläisten kesken.
Ensimmäiset maininnat pienten valaiden järjestelmällisestä pyynnistä ovat vuodelta 1592, mutta pyyntiä alettiin säännöstellä vasta vuonna 1832. Silloin luotuja säädöksiä on muutettu vain hieman. Tärkein saalislaji on pitkäeväpallopää, joita pyydetään vuosittain noin 500–1 000 kappaletta. Toiseksi eniten pyydetään valkokuvedelfiinejä, joita saatetaan saada saaliiksi myös useita satoja vuodessa. Muiden lajien pyynti on hyvin pienimuotoista. Valaanpyynti on osa färsaarelaista identiteettiä, mikä näkyy esimerkiksi taiteessa. Valaiden merkitys ruokakulttuurissa on kuitenkin vähenemässä kansainvälistyneiden ruokamarkkinoiden takia.
Valaapyyntiä alettiin kritisoida voimakkaasti 1900-luvun lopulla, ja monien ympäristöjärjestöjen mukaan tapahtuma on julma. Färsaarten pyyntitapoja on muutettu hieman kritiikin seurauksena 1990- ja 2000-luvulla. Pyynnin pitkäaikaisvaikutusta siitä selvinneisiin yksilöihin on vaikea arvioida, mutta se aiheuttaa todennäköisesti yksilöille voimakasta hämmennystä ja stressiä. Lisäksi saaliksi saadut yksilöt saattavat kärsiä aiottua kauemmin vaikeissa olosuhteissa tapahtuvassa teurastuksessa. Valaanlihan käyttö ravintona on myös kyseenalaistettu, sillä se sisältää merkittävästi erilaisia ympäristömyrkkyjä.