maailmankaikkeuden materian väliin jäävä alue From Wikipedia, the free encyclopedia
Kosmiset tyhjiöt ovat valtavia galaksisäikeiden (jotka ovat maailmankaikkeuden suurimpia rakenteita) väliin jääviä alueita, jotka sisältävät galakseja hyvin vähän tai eivät lainkaan. Tyhjiöt ovat tyypillisesti halkaisijaltaan kymmenestä sataan megaparsekia. Erityisen suuria tyhjiöitä, jotka jäävät materiarikkaiden superjoukkojen väliin, kutsutaan usein supertyhjiöiksi. Niissä on vähemmän kuin kymmenesosa siitä keskimääräisestä materiarikkaudesta, joka lasketaan tyypilliseksi maailmankaikkeudessamme. Ne havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1978 Stephen Gregoryn ja Laird A. Thompsonin uraauurtavassa tutkimuksessa Kitt Peak National Observatoryssa.[1]
Tyhjiöiden uskotaan muodostuneen alkuräjähdyksessä, tiiviin baryonisen aineen imploosiosta, alkaen pienistä kvanttivaihtelun anisotropioista varhaisessa maailmankaikkeudessa. Nämä anisotropiat kasvoivat suuremmiksi ajan myötä. Korkeamman tiheyden omaavat maailmankaikkeuden alueet luhistuivat nopeammin painovoiman alla, lopulta johtaen laajamittaiseen, vaahtomaiseen tyhjiöiden ja galaksimuurien "kosmiseen verkkoon", minkä nykypäivänä pystyy näkemään. Tyhjiöt, jotka sijaitsevat korkeamman tiheyden omaavilla alueilla ovat pienempiä kuin tyhjiöt, jotka sijaitsevat matalamman tiheyden omaavilla alueilla.[2]
Tyhjiöt näyttävät korreloivan kosmisen taustasäteilyn havaitun lämpötilan kanssa Sachs–Wolfe-ilmiön vuoksi. Kylmemmät alueet korreloivat tyhjiöiden kanssa ja lämpimämmät galaksisäikeiden kanssa johtuen gravitaatiollisesta punasiirtymästä. Koska Sachs–Wolfe-vaikutus on merkittävä ainoastaan, jos maailmankaikkeutta hallitsee säteily tai pimeä energia, tyhjiöt on merkittäviä tekijöitä fyysisien todisteiden tarjoamisessa pimeästä energiasta.[3]
Maailmankaikkeutemme rakenteet voidaan hajottaa osiin, mikä voi helpottaa yksittäisten eri kosmoksen alueiden piirteiden kuvailua. Nämä ovat kosmisen verkon pääkomponentit:
Tyhjiöiden keskimääräinen tiheys on vähemmän kuin kymmenesosa maailmankaikkeuden tavallinen tiheys. Tämä toimii usein määritelmänä kosmiselle tyhjiölle vaikkakaan tyhjiölle ei olekaan mitään yksittäistä hyväksyttyä ja tarkkaa määritelmää. Maailmankaikkeuden keskimääräinen aineen tiheyden arvio perustuu usein pikemminkin galaksien lukumäärään eikä aineen kokonaistiheyteen tilavuusyksikössä.[7]
Kosmiset tyhjiöt astrofysiikan tutkimisaiheena alkoi 1970-luvun puolivälissä kun punasiirtymiä alettiin tutkia tarkemmin, mikä johti vuonna 1978 kahden erillisen astrofyysikkoryhmän löytämään ja tunnistamaan superjoukkoja ja tyhjiöitä galaksien levittäytymisessä avaruudessa.[8] Uudet punasiirtymätutkimukset mullistivat tähtitieteen alana lisäten syvyyttä kaksiulotteisiin karttoihin maailmankaikkeuden rakenteista, jotka olivat ennen usein tiheästi pakattuja ja päällekkäisiä, mahdollistaen ensimmäisen kolmiulotteisen kartan maailmankaikkeudesta. Punasiirtymätutkimuksissa syvyys laskettiin galaksien yksittäisistä punasiirtymistä, jotka johtuvat maailmankaikkeuden laajenemisesta Hubblen lain mukaan.[9]
On olemassa useita tapoja löytää tyhjiöitä suuren mittaluokan universumikartoituksilla. Monista erilaisista algoritmeista kuitenkin lähes kaikki voidaan jakaa kolmeen yleiseen luokkaan.[25] Ensimmäinen luokka koostuu "tyhjiöetsijöistä", jotka yrittävät löytää tyhjiä alueita avaruudesta perustuen paikalliseen galaksitiheyteen.[26] Toisessa luokassa ovat ne, jotka yrittävät löytää tyhjiöitä pimeän aineen geometristen rakenteiden levinneisyyden kautta, galaksien viittaamana.[27] Kolmas luokka koostuu niistä etsijöistä, jotka tunnistavat rakenteita dynaamisesti käytämällä gravitatiivisesti epävakaita pisteitä pimeän aineen distribuutiossa.[28]
Tyhjiöt ovat vaikuttaneet merkittävästi nykyaikaiseen käsitykseen maailmankaikkeudesta sovelluksilla, jotka vaihtelevat pimeää energiaa valottavista kosmologista evoluutiota jalostaviin ja rajoittaviin.[29]
Suurimpien tunnettujen tyhjiöjen ja galaksijoukkojen samanaikainen olemassaolo vaatii noin 70 % pimeää energiaa maailmankaikkeudessa nykyään, mikä vastaa viimeisimpiä tietoja kosmisesta mikroaaltotaustasta. Tyhjät toimivat universumissa kuplina, jotka ovat herkkiä taustakosmologisille muutoksille. Tämä tarkoittaa, että tyhjiön muodon kehittyminen on osittain seurausta maailmankaikkeuden laajenemisesta. Koska tämän kiihtyvyyden uskotaan johtuvan pimeästä energiasta, ontelon muodon muutosten tutkimista tietyn ajanjakson aikana voidaan käyttää rajoittamaan standardia ΛCDM-mallia[30][31] tai jalostamaan edelleen Quintessence + Cold Dark Matter -menetelmää. QCDM) malli ja antaa tarkemman pimeän energian tilayhtälön.[32] Lisäksi tyhjien runsaus on lupaava tapa rajoittaa pimeän energian tilayhtälöä.[33][34]
Neutriinot, johtuen niiden erittäin pienestä massasta ja erittäin heikosta vuorovaikutuksesta muiden aineiden kanssa, virtaavat vapaasti sisään ja ulos tyhjistä tiloista, jotka ovat pienempiä kuin neutriinojen keskimääräinen vapaa reitti. Tällä on vaikutusta onteloiden kokoon ja syvyysjakaumaan, ja sen odotetaan mahdollistavan tulevien tähtitieteellisten tutkimusten (esim. Euclid-satelliitti) avulla kaikkien neutriinolajien massojen summan mittaamisen vertaamalla tyhjien näytteiden tilastollisia ominaisuuksia. teoreettiset ennusteet.[35]
Kosmiset tyhjiöt sisältävät sekoituksen galakseja ja ainetta, joka on hieman erilainen kuin muut maailmankaikkeuden alueet. Tämä ainutlaatuinen sekoitus tukee puolueellista galaksimuodostuskuvaa, joka on ennustettu Gaussin adiabaattisissa kylmän pimeän aineen malleissa. Tämä ilmiö tarjoaa mahdollisuuden muokata morfologia-tiheyskorrelaatiota, jolla on eroja näiden tyhjien tilojen kanssa. Sellaiset havainnot, kuten morfologia-tiheyskorrelaatio, voivat auttaa paljastamaan uusia puolia galaksien muodostumisesta ja kehittymisestä suuressa mittakaavassa.[36] Paikallisemmassa mittakaavassa onteloissa sijaitsevilla galakseilla on erilaiset morfologiset ja spektriominaisuudet kuin seinissä sijaitsevilla galakseilla. Eräs havaittu piirre on se, että onteloiden on osoitettu sisältävän huomattavasti enemmän nuorten, kuumien tähtien tähtipurkauksia, verrattuna seinissä oleviin galaksinäytteisiin.[37]
Tyhjiöt tarjoavat mahdollisuuksia tutkia galaktisten välisten magneettikenttien voimakkuutta. Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistu tutkimus päättelee tyhjiöiden läpi kulkevien blasaari-gammasäteilyn taipumiseen perustuen, että galaksien välinen avaruus sisältää magneettikentän, jonka voimakkuus on vähintään 10-17 G. Universumin erityinen suuren mittakaavan magneettinen rakenne viittaa alkukantaiseen "magnetogeneesiin", joka puolestaan on voinut vaikuttaa magneettikenttien muodostumiseen galaksien sisällä ja saattaa myös muuttaa arvioita rekombinaation aikajanasta. varhaisessa universumissa.[38][39]
Kylmät täplät kosmisella mikroaaltotaustalla, kuten Wilkinson Microwave Anisotropy Proben löytämä WMAP-kylmä piste, voidaan mahdollisesti selittää erittäin suurella kosmisella tyhjiöllä, jonka säde on ~120 Mpc, kunhan myöhään integroitu Sachs-Wolfe-efekti huomioitu mahdollisessa ratkaisussa. Poikkeavuuksia CMB-seulontatutkimuksissa selitetään nyt mahdollisilla suurilla tyhjiöillä, jotka sijaitsevat kylmien pisteiden näkyvyyden alapuolella.[40]
Vaikka pimeä energia on tällä hetkellä suosituin selitys maailmankaikkeuden kiihtyvälle laajenemiselle. Toinen teoria käsittelee mahdollisuutta, että galaksimme on osa erittäin suurta ei niin alitiivistä kosmista tyhjyyttä. Tämän teorian mukaan tällainen ympäristö voisi naiivisti johtaa pimeän energian kysyntään ongelman ratkaisemiseksi havaitun kiihtyvyyden kanssa. Koska aiheesta on julkaistu lisää tietoja, mahdollisuudet, että se on realistinen ratkaisu nykyisen ΛCDM-tulkinnan tilalle, ovat suurelta osin pienentyneet, mutta niitä ei ole kokonaan luovuttu. [41]
Tyhjiöiden runsaus, erityisesti yhdistettynä galaksijoukkojen runsauden kanssa, on lupaava menetelmä yleisestä suhteellisuusteoriasta poikkeamien tarkkuustesteissä suuressa mittakaavassa ja pienitiheyksisillä alueilla.[42][43]
Tyhjiöiden sisäosat näyttävät usein noudattavan kosmologisia parametreja, jotka eroavat tunnetun universumin vastaavista [viittaus tarvitaan]. Tämän ainutlaatuisen ominaisuuden ansiosta kosmiset tyhjiöt tarjoavat upeita laboratorioita tutkimaan gravitaatioklustereiden ja kasvunopeuksien vaikutuksia paikallisiin galakseihin ja rakenteisiin, kun kosmologisilla parametreilla on erilaiset arvot kuin universumin ulkopuolella. Johtuen havainnosta, että suuremmat tyhjiöt pysyvät pääasiassa lineaarisessa järjestelmässä, ja useimmat sisällä olevat rakenteet osoittavat pallomaista symmetriaa alitiheässä ympäristössä; toisin sanoen alitiheys johtaa lähes merkityksettömiin hiukkasten ja hiukkasten gravitaatiovuorovaikutuksiin, joita muuten esiintyisi normaalin galaktisen tiheyden alueella. Tyhjiöiden testausmallit voidaan suorittaa erittäin suurella tarkkuudella. Kosmologiset parametrit, jotka eroavat näissä tyhjiöissä, ovat Ωm, ΩΛ ja H0.[44]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.