![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7c/Illustration_Trifolium_repens0.jpg/640px-Illustration_Trifolium_repens0.jpg&w=640&q=50)
Valkoapila
putkilokasvilaji / From Wikipedia, the free encyclopedia
Valkoapila (Trifolium repens) on valkokukkainen apila. Se kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasian länsiosissa, mutta sitä viljellään muuallakin rehuksi suuren valkuaisainepitoisuutensa takia. Sitä käytetään myös nurmikkosekoituksissa, koska se kestää varsin hyvin tallaamista.[1]
Valkoapila | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Fabales |
Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
Suku: | Apilat Trifolium |
Laji: | repens |
Kaksiosainen nimi | |
Trifolium repens |
|
Katso myös | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Valkoapilan kukkavarret kasvavat noin 5–10 cm pitkiksi. Niiden päässä on pallomainen, valkoinen tai hennon vaaleanpunertava halkaisijaltaan parisenttinen kukinto, joka tuoksuu makealle. Lehdet ovat 3–5 cm pitkän varren päässä ja muodostuvat yleensä kolmesta sydämen- tai kyynelenmuotoisesta lehdykästä. Poikkeuksellisesti lehdyköitä saattaa olla neljä tai useampiakin. Nelilehdykkäistä apilanlehteä (ns. neliapilaa) on pidetty hyvän onnen tuojana. Suomessa valkoapila kukkii kesä–elokuussa.[2] Valkoapila luokitellaan Suomessa muinaistulokkaaksi.
Valkoapila lisää maan typpipitoisuutta juuristossa elävien Rhizobium-suvun typpibakteerien avulla, kuten muutkin hernekasvit. [3]
Alsikeapila (Trifolium hybridum) on valkoapilan näköislaji.