Titokowarun sota

Titokowarun sota (engl. Titokowaru’s War) oli aseellinen yhteenotto Ison-Britannian ja Ngāti Ruanui -maoriheimon välillä. Yhteenotot kestivät kesäkuusta 1868 maaliskuuhun 1869. Yhteenotto synnytti uudelleen sotatilan, joka oli alkanut Taranaki-sodan aikana. Maorit eivät hävinneet yhteenotoista yhtäkään, mutta lopettivat taistelun eurooppalaisten löydettyä heidän tukikohtansa 25. maaliskuuta 1869. Sodan jälkeen alueelle syntyi yleinen turvallisuuskriisi, kun eurooppalaiset pelkäsivät muiden maorien ryhtyvän taisteluun. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Titokowarun sota jäi viimeiseksi suureksi sodaksi maorisotien aikana.

Titokowarun sota
Osa maorisotia
Gustavus von Tempskyn kuolema taistelussa, Kennett Watkinsin maalaus
Päivämäärä: 1868–1869 Paikka: Taranaki, Uusi-Seelanti Lopputulos: Ngāti Ruanui-heimo vetäytyi
Osapuolet
Iso-Britannia Wanganui maori-heimo	Ngāti Ruanui maori-heimo
Komentajat
Thomas McDonnell George Whitmore	Riwha Titokowaru
Vahvuudet
1250	150-400

Taustat

Sodan syyt juontuvat Uuden-Seelannin maan haltuunottoihin maoreilta vuonna 1865. Eurooppalaiset siirtolaiset olettivat maorisotien ajan olevan jo ohi ja vuonna 1868 siirtolaiset alkoivat muuttaa Uuden-Seelannin hallituksen haltuunsa ottamille Ngāti Ruanui -heimon entisille alueille. Heimon johtaja, Riwha Titokowaru, organisoi tätä vastaan aluksi väkivallattomia vastaiskuja. Maorit tuhosivat siirtolaisten tilojen aitauksia ja polttivat varastoja. Kesäkuun kuudentena 1868 eräät maorit tappoivat kolme siirtolaista ja vähän sen jälkeen eräs vakinaisen armeijan jäsen ammuttiin. Maorit halkaisivat ammutun sotilaan ruumiin ja söivät sen yläosan. 6. kesäkuuta Uuden-Seelannin armeija ryhtyi vastatoimiin kutsumalla palvelukseen 400 siirtolaista sekä noin sata Wanganui-heimoon kuuluvaa maoria.

Lähteet

• The New Zealand Wars: A History of the Maori Campaigns and the Pioneering Period: Volume II: The Hauhau Wars, 1864–72^{[vanhentunut linkki]}
• Titokawaru