Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund; 20. kesäkuuta 1566 Strängnäs, Ruotsi – 30. huhtikuuta 1632 Varsova, Puola-Liettua) oli Ruotsin kuningas vuosina 1592–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632 nimellä Sigismund III Vaasa (Zygmunt III Waza).[1] Sigismund hävisi lopulta taistelun Ruotsin valtaistuimesta sedälleen Kaarle IX:lle mutta hallitsi Puolaa kuolemaansa asti.
| Sigismund | |
|---|---|
.jpg) | |
| Puolan kuningas | |
| Valtakausi | 19. elokuuta 1587 – 30. huhtikuuta 1632 |
| Kruunajaiset | 27. joulukuuta 1587 |
| Edeltäjä | Stefan Batory |
| Seuraaja | Vladislav IV Vaasa |
| Ruotsin kuningas | |
| Valtakausi | 17. marraskuuta 1592 – 24. heinäkuuta 1599 |
| Kruunajaiset | 19. helmikuuta 1594 |
| Edeltäjä | Juhana III |
| Seuraaja | Kaarle IX |
| Syntynyt |
20. kesäkuuta 1566 Mariefred, Ruotsi |
| Kuollut |
30. huhtikuuta 1632 (65 vuotta) Varsova, Puola |
| Puoliso |
Anna Habsburg Konstantia Habsburg |
| Lapset |
Anna Maria Katarina Vladislav IV Katarina Kristoffer Juhana Juhana II Kasimir Juhana Albert Karl Ferdinand Alexander Anna Konstantia |
| Suku | Vaasa |
| Isä | Juhana III |
| Äiti | Katariina Jagellonica |
| Uskonto | katolinen |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku
Sigismund oli Ruotsin kuninkaan Juhana III:n ja puolalaisen ruhtinatar Katariina Jagellonican poika. Katariina oli Puolan kuninkaan Sigismund I:n tytär ja Sigismund II:n sisar ja kuului ylhäiseen Jagiełło-sukuun. Sigismund oli katolilainen äitinsä mukaan. Hän syntyi vanhempiensa vankeuden 1563–1567 aikana Gripsholmin linnassa. Hänen sisarensa olivat kaksivuotiaana kuollut Isabella sekä Anna Vaasa. Isänsä toisesta avioliitosta hänellä oli velipuoli Juhana.
Ruotsin kuninkaana
- Katso myös: Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu
Ruotsin valtaistuimella Sigismundin kausi jäi varsin lyhyeksi, ja sitä varjosti jatkuva valtataistelu Kaarle-herttuan – Sigismundin sedän – kanssa. Suomen kannalta merkittävin Sigismundin kauden tapahtuma oli vuosina 1596–1597 käyty nuijasota, joka liittyi osaltaan taisteluun valtaistuimesta.
Sigismund kruunattiin kuninkaaksi syksyllä 1593 hänen isänsä Juhana III:n kuoltua marraskuussa 1592. Sigismund oli jo aiemmin valittu Puolan kuninkaaksi vuonna 1587. Kustaa Vaasan vuonna 1544 asettaman perintökuninkuussäädöksen vuoksi Sigismund oli periaatteessa Ruotsin laillinen kruununperijä.
Maan ylhäisaateli Kaarle-herttuan johdolla kuitenkin vastusti katolisen Sigismundin kruunausta. Luterilaisessa Ruotsissa katolisen Sigismundin pelättiin merkitsevän vastauskonpuhdistusta. Sigismund painostettiin allekirjoittamaan niin sanottu Uppsalan julistus, jossa Ruotsin todettiin pysyvän luterilaisena valtiona.
Sigismund ei koskaan saanut Ruotsia kunnolla valtaansa. Puolan valtiopäivät eli sejm antoi kuninkaalle luvan poistua maasta vain vuodeksi, eli Sigismund joutui pian jättämään Ruotsin Kaarle-herttuan sijaishallinnon käsiin. Kaarle-herttua ryhtyi nopeasti laajentamaan valtaansa ja horjuttamaan Sigismundin asemaa. Kaarle-herttua kaappasi vallan Arbogan valtiopäivillä vuonna 1597. Hän julistautui valtionhoitajaksi etenkin talonpoikien tuella.
Sigismund yritti palauttaa valtaansa Ruotsissa asein. Hänen joukkonsa nousivat maihin Ruotsin Kalmarissa syyskesällä 1598. Lähellä Linköpingiä 25. syyskuuta 1598 käydyssä ratkaisevassa Stångebron taistelussa Kaarlen joukot voittivat, ja Sigismund palasi Puolaan. Suomesta lähti Sigismundin tueksi Akseli Kurjen johtama armeija, mutta se ei ehtinyt paikalle ajoissa.
Linköpingin valtiopäivillä helmi–maaliskuussa 1600 tunnustettiin Kaarlen nousu valtaan. Samalla Sigismundin perillisten todettiin menettäneen oikeutensa Ruotsin kruunuun.
Suomesta tuli Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelun merkittävä näyttämö. Sigismundin Suomen käskynhaltijaksi nimittämä Klaus Fleming oli kuninkaan tärkein kannattaja. Nuijasodassa Kaarle-herttua tuki aktiivisesti kapinallisia. Vuosina 1597–1599 Kaarle-herttuan joukot ja Sigismundille uskolliset suomalaisjoukot kävivät useita taisteluita Turun linnasta ja Suomen hallinnasta.
Suomalaisten asettumista Sigismundin kannalle tuki Pentti Renvallin mukaan ulkopolitiikka ja koettu ”idän vaara”. Suomessa uskottiin, että Puolan ja Ruotsin liitto olisi vahva turva Venäjää vastaan.
Puolan kuninkaana
Jo Sigismundin isä Juhana III oli turhaan pyrkinyt Puolan kuninkaaksi kahteen otteeseen. Kun se ei onnistunut, hän ryhtyi ajamaan tehtävään poikaansa. Myöhemmin Juhana III alkoi kuitenkin epäillä ratkaisun viisautta, sillä myös Ruotsin ylhäisaateli tuki kuninkuutta Puolassa siitä syystä, että se antaisi heille suuremman vallan Ruotsissa.
Sigismund valittiin Puolan kuninkaaksi vuonna 1587. Jakaantuneet valtiopäivät valitsivat itse asiassa kaksi kuningasta. Maaseutuaateli valitsi Sigismundin ja ylhäisaateli Habsburg-sukua oleva arkkiherttua Maximilianin. Sigismundia tukevat maaseutuaatelin joukot kuitenkin löivät taistelussa ylhäisaatelin Krakovan edustalla, ja Sigismundista tuli kuningas.
Kuninkaan valta oli Puolassa kaiken kaikkiaan heikko, ja lisäksi Sigismund III menetti pian maalaisaatelin tuen. Sigismund oli kuninkaana aluksi passiivinen, eikä hän esimerkiksi halunnut taistella Vironmaan liittämiseksi Puolaan, vaikka oli sitoutunut siihen kuninkaaksi noustessaan. Myöhemmin Sigismund aktivoitui, ja hänen asemansa vahvistui.
Sigismund III ei koskaan luopunut vaateistaan Ruotsin kruunuun, vaan piti itseään kuolemaansa saakka Ruotsin oikeana hallitsijana.[2] Vuonna 1600 Puola yritti Sigismundin johdolla vallata Ruotsilta Vironmaan. Tämän jälkeen maiden välille puhkesi sota Liivinmaan omistuksesta. Sigismund kävi sotaa setäänsä Kaarlea (kuninkaana Kaarle IX) ja myöhemmin serkkuaan Kustaa II Adolfia vastaan Altmarkin välirauhaan vuoteen 1629 asti.
Sigismund hämmensi osaltaan myös Venäjän sekasortoista tilannetta 1600-luvun alussa. Vuonna 1609 hän lähti sotaretkelle kohti Smolenskia. Kun Rurikien hallitsijasuku oli sammunut Venäjällä vuonna 1598, uudeksi tsaariksi oli useita tarjokkaita. Pajariduuma tarjosi tsaariutta Sigismundin pojalle Vladislaville, ja puolalaisjoukot jatkoivat kohti Moskovaa. Puolan joukot löivät ruotsalais-venäläisen armeijan 1610 ja pääsivät Moskovaan.[3] Puola miehitti Moskovan Kremliä pari vuotta, ja Vladislavin tsaarius olisi varmistunut, ellei Sigismund olisi vaatinut paikkaa itselleen. Kansannousun jälkeen puolalaiset ajettiin Moskovasta. Sotaretki jatkui vielä muutaman vuoden ja päättyi Puolalle edulliseen rauhaan vuonna 1618.
Puolan kuninkaana Sigismund muun muassa muutti maan pääkaupungin Krakovasta Varsovaan vuonna 1596 ja rakennutti sinne kuninkaanlinnan. Puolan ja Liettuan unionissa Varsova oli sopiva pääkaupungin paikka, sillä se oli suunnilleen puolivälissä Krakovan ja Vilnan välillä. Aivan kuninkaanlinnan viereen rakennettiin näyttävä Sigismund III Vaasan patsas.
Eräs Sigismund III:n merkittävimpiä päätöksiä oli maan katolisen ja ortodoksisen kirkon yhdistäminen uniaattikirkoksi Brestin unionissa vuonna 1596. Päätöksen mukaan maan ortodoksit säilyttivät tunnustuksensa, mutta tunnustivat paavin yliherruuden.[4] 45 vuotta vallassa ollut Sigismund III on Puolan pitkäikäisimpiä hallitsijoita. Sigismundin seuraaja maan kuninkaana oli hänen poikansa Vladislav IV (Władysłav IV Waza).
Avioliitot ja lapset
Sigismundin ensimmäisestä avioliitosta Anna Itävaltalaisen kanssa vuosina 1592–1598 syntyi viisi lasta, joista yksi eli aikuiseksi:
- Anna Maria (1593–1600), kuoli kuusivuotiaana
- Katariina (Katarzyna, k. 1594), kuoli kaksikuisena
- Vladislav IV (Władysław, 1595–1648), Puolan kuningas vuodesta 1632
- Katarina (Katarzyna, 1596–1597), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Kristoffer (Krzysztof, k. 1598), syntyi kuolleena ja Anna Itävaltalainen kuoli verenvuotoon
.jpg)
Sigismundin toisesta avioliitosta Annan nuoremman sisaren Konstantia Itävaltalaisen kanssa vuosina 1605–1631 syntyi seitsemän lasta:
- Juhana Kasimir (1607–1608), kuoli alle kuukauden ikäisenä
- Juhana II Kasimir (1609–1672), Puolan kuningas vuosina 1648–1668
- Juhana Albert (1612–1634), kardinaali, Warmian ja Krakówan ruhtinaspiispa, kuoli 22-vuotiaana todennäköisesti isorokkoon
- Karl Ferdinand (1613–1655), Wrocławin piispa 1625, Płockin piispa 1640 ja Opolen herttua 1648–1655
- Aleksander Karl (1614–1634), kuoli 20-vuotiaana isorokkoon
- Anna Konstantia (1616–1616), kuoli nelikuisena
- Anna Katarina Konstantia (1619–1651), avioitui Neuburgin vaaliruhtinas Filip Vilhelmin
Lähteet
Aiheesta muualla
.svg){kind=small}
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
