Scottin etelänaparetkikunta 1911–1912
brittiläinen tutkimusretkikunta / From Wikipedia, the free encyclopedia
Scottin etelänaparetkikunta 1911–1912 oli Ison-Britannian laivaston kommodori Robert Falcon Scottin viimeinen matka Etelämantereelle vuosina 1911–1912. Scott pääsi etelänavalle, mutta kuoli miehineen paluumatkalla. Retken vei tuhoon miesten uupumus, tarvikkeiden loppuminen ja paleltumat. Samaan aikaan kun Scott oli vasta ollut menossa etelänavalle, hänen kilpailijansa Roald Amundsen perusti navalle leirinsä. Retken epäonnistuminen johtui lähinnä siitä, että Scott käytti retkellään poneja rekien vetämisessä, kun siihen aikaan yleensä käytettiin arktisilla alueilla koiria. Jälkikäteen Scottia on pidetty joko traagisesti epäonnistuneena sankarina tai johtajana, joka taitamattomuuttaan ajoi retkikunnan kohti varmaa tuhoa.[1][2] Scottin retkikunnalla oli mukana 12 tiedemiestä, jotka tekivät laajoja tieteellisiä tutkimuksia.[3]