From Wikipedia, the free encyclopedia
Rupprecht Maria Luitpold Ferdinand[1] (saks. Rupprecht von Bayern); (18. toukokuuta 1869 München – 2. elokuuta 1955 Starnberg) oli Baijerin kuningaskunnan viimeinen kruununprinssi. Hän oli myös Saksan armeijan sotamarsalkka ja palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.
Wittelsbachin hallitsijasukuun kuulunut[2] Rupprecht oli kuningas Ludvig III:n ja kuningatar, Itävalta-Esten arkkiherttuatar Marie Theresen (1849–1919) vanhin poika.[1] Hänellä oli 12 sisarusta.
Hän aloitti sotilasuransa jalkaväen aliluutnanttina vuonna 1886, kävi sotilasakatemian 1890 ja yleni vuoteen 1900 mennessä kenraalimajuriksi. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin Baijerin ensimmäisen sotilaspiirin komentajaksi, mistä hän siirtyi 1906 Baijerin ensimmäisen armeijakunnan komentajaksi. Maailmansodan alkaessa vuonna 1914 Rupprecht oli sotilasarvoltaan kenraalieversti ja toimi Saksan neljännen sotilaspiirin tarkastajana.[1] Sodan puhjettua hänet nimitettiin komentamaan Saksan kuudetta armeijaa, joka oli sijoitettu Lothringeniin torjumaan Ranskan odotettavissa ollutta hyökkäystä. Ranskalaiset käynnistivät suunnitelma XVII:n mukaisen hyökkäyksensä 14. elokuuta 1914. Seuranneessa Lothringenin taistelussa Rupprecht perääntyi ensin hämäystarkoituksessa, mutta iski sitten takaisin rajulla ja ovelalla vastahyökkäyksellä.[3] Vastahyökkäys käynnistyi 20. elokuuta Metzin ja Vosgesin välisellä 70 kilometrin levyisellä rintamaosuudella, ja ranskalaiset lyötiin takaisin koko matkalla. Rupprechtin armeija jatkoi saman tien hyökkäystään Moselin yli.[1]
Syksyllä 1914 Rupprechtin armeija siirrettiin Pohjois-Ranskaan, jossa hän onnistui Arrasin seudulla käydyissä ankarissa taisteluissa torjumaan seuraavan vuoden aikana useita ranskalaisten ja brittien hyökkäyksiä.[1] Hänet ylennettiin elokuussa 1916 kenraalisotamarsalkaksi, ja hänen johtoonsa annettiin Saksan pohjoisista armeijoista koottu ”armeijaryhmä Rupprecht”.[3] Kyseinen armeijaryhmä osallistui vuosina 1916–1917 muun muassa Sommen, Arrasin ja Flanderin taisteluihin, maaliskuussa 1918 hyökkäykseen Amiensia vastaan ja huhtikuussa 1918 Lysin taisteluun.[4] Rupprechtin on sanottu olleen paras Saksan kuninkaallista alkuperää olleista komentajista ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänellä oli kiistoja ylipäällikkö Erich von Falkenhaynin kanssa, koska tämä pyrki kontrolloimaan keskitetysti kaikkia taistelustrategioita.[3]
Prinssi Rupprecht vetäytyi eläkkeelle menetettyään kuninkaallisen asemansa vuoden 1918 vallankumouksen seurauksena. Hän ei kuitenkaan tunnustanut isänsä kruunustaluopumista, koska tämä oli ilmoittanut luopuvansa hallitustehtävistä vain tilapäisesti. Ludvig III:n kuoltua lokakuussa 1921 Rupprecht ilmoitti oikeuden Baijerin kruunuun siirtyneen itselleen, ja Baijerin monarkistit tukivat häntä.[4] Hän esiintyi myöhemmin natsien vallan vastustajana ja siirtyi vuonna 1938 maanpakoon Italiaan, jossa asui koko toisen maailmansodan ajan. Hänen puolisonsa ja aikuiset lapsensa vangittiin vuonna 1944, ja heitä pidettiin Sacsenhausenin, Flossenbürgin ja Dachaun keskitysleirillä sodan loppuun asti, mutta Rupprecht itse vältti pidätyksen.[3] Vapaaksi päästyään huhtikuussa 1945 puoliso, prinsessa Antoine ei suostunut enää asumaan Saksassa. Hän kuoli Sveitsissä keskitysleirikokemusten heikentämänä vuonna 1954.
Kruununprinssi Rupprecht avioitui vuonna 1900 Baijerin herttuatar Maria Gabriellan (1878–1912) kanssa. He saivat yhden pojan, vuonna 1905 syntyneen Albrechtin.[1] Maria Gabriella kuoli 34-vuotiaana munuaistautiin.
Heille syntyi viisi lasta:
Rupprecht avioitui toisen kerran 52-vuotiaana vuonna 1921 Luxemburgin ja Nassaun prinsessa Antonian (1899–1954) kanssa, joka oli Luxemburgin suurherttua Vilhelm IV:n ja Portugalin infanta Maria Annan tytär, heille syntyi kuusi lasta:[4]
Koska Rupprechtin äiti oli Englannin Stuartien jälkeläinen, Rupprecht oli äitinsä kuoltua teoriassa jakobiittien ehdokas Britannian kruununtavoittelijaksi.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.