Ranskan Marokko
Ranskan entinen siirtomaa 1912–1956 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Ranskan Marokko (ransk. Protectorat français au Maroc, arab. حماية فرنسا في المغرب) oli Ranskan ylivallan alainen protektoraatti, joka tuli Ranskan hallintaan Fèsin sopimuksella vuonna 1912, toisen Marokon kriisin jälkeen. Samalla Espanja sai alueen Marokon pohjoisosasta.
Ranskan Marokko Protectorat français au Maroc الحماية الفرنسية في المغرب |
|||
---|---|---|---|
1912–1956 |
|||
|
|||
Valtiomuoto | protektoraatti | ||
Sulttaani |
Yusef (1912–1927) Muhammad V (1927–1953) Muhammad ibn Arafa (1953–1955) Muhammad V (1955–1956) |
||
Pääkaupunki | Rabat | ||
Muita kaupunkeja | Casablanca, Marrakesh, Agadir | ||
Uskonnot | roomalaiskatolisuus, juutalaisuus, islam | ||
Historia | |||
– Fèsin sopimus | 30. maaliskuuta 1912 | ||
– itsenäistyi | 1956 | ||
Kielet | ranska, berberi, arabia | ||
Valuutta |
Marokon rial (1912–1921) Marokon frangi (1921–1955) Ranskan frangi (de facto)lähde? |
||
Kansallislaulu |
”Marseljeesi” (''de facto'') ”Hymne Chérifien” |
||
Edeltäjä | Marokko | ||
Seuraaja | Marokko | ||
Infobox OK |
Suurimmat kaupungit Ranskan Marokon alueella olivat Casablanca, Rabat, Marrakesh ja Agadir. Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928.
Ranskan Marokossa oli omat postimerkit. Postimerkeissä luki ranskaksi MAROC (suom. Marokko). Vuonna 1914 niissä luki PROTECTORAT FRANÇAIS MAROC (suom. Ranskan protektoraatti Marokko). Lisäksi siellä oli oma rahayksikkö Marokon rial vuosina 1912–1921 ja Marokon frangi vuosina 1921–1956.
Ranskan Marokosta tuli itsenäinen kuningaskunta vuonna 1956, jolloin siihen yhdistettiin myös Espanjan Marokko ja Tanger.