Nenän sivuontelo
anatomia / From Wikipedia, the free encyclopedia
Nenän sivuontelot (lat. sinus paranasales) ovat pääkallon luiden sisällä sijaitsevia limakalvon verhoamia onteloita. Ne ovat ilmatäytteisiä ja niillä kaikilla on anatominen yhteys nenäonteloon. Sivuonteloita ovat:
- Poskiontelot (lat. sinus maxillaris) sijaitsevat yläleukaluussa silmien alapuolella, molemmin puolin nenäonteloa.
- Otsaontelot (lat. sinus frontalis) sijaitsevat otsaluussa molemmin puolin.
- Seulalokerot (lat. cellulae ethmoidales) sijaitsevat nenäontelon yläosassa seulaluussa ja niitä on useita.
- Kitaluun ontelo (lat. sinus sphenoidalis) sijaitsee nenänielun takana kitaluussa.
Sivuontelot kehittyvät lapsuuden aikana. Poskiontelot voivat tulehtua 3–5 vuoden iästä lähtien ja otsaontelot alkavat kehittyä kuuden vuoden iässä.[1] Kroonista sivuontelotulehdusta hoidetaan sivuonteloiden pallolaajennuksella. Sivuonteloiden pallolaajennusta on tehty Suomessa vuodesta 2007 lähtien. Sivuonteloiden pallolaajennus tehdään nykyään yleensä paikallispuudutuksessa. [2]
Sivuonteloiden merkitys on kiistanalainen. Mahdollisesti niiden tarkoituksena on esimerkiksi keventää kasvojen luita, avustaa äänen resonoinnissa, tuottaa limaa nenän limakalvojen kosteutukseen, osallistua sisäänhengitysilman levittämiseen hajuepiteeliin ja tuottaa typpimonoksidia.[3]
Sarvellisilla märehtijöillä on poskiontelosta yhteys sarviulokkeeseen.