From Wikipedia, the free encyclopedia
Japaninisoliituri eli japaninjättiläisliito-orava[2] (Petaurista leucogenys) on Japanin Honshūlla, Shikokulla ja Kyūshūlla tavattava isoliituri. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Japaninisoliituri | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
Heimo: | Oravat Sciuridae |
Suku: | Isoliiturit Petaurista |
Laji: | leucogenys |
Kaksiosainen nimi | |
Petaurista leucogenys |
|
Levinneisyyskartta |
|
Katso myös | |
Japaninisoliituri Wikispeciesissä |
Japaninisoliituri voidaan jakaa neljään alalajiin:
Alalaji P. l. hintoni perustuu holotyyppiin nykyisin Lontoon Natural History Museumissa.[4] Holotyyppi perustuu Soulista vuonna 1920 ostettuun nahkaan. Se saattaa kuitenkin olla todellisuudessa peräisin maan ulkopuolelta.[5]
Geenitutkimuksen perusteella Japanissa laji voidaan jakaa kolmeen päälinjaan, yksi Kyūshūlla, toinen Kyūshūlla ja Honshūlla ja kolmas Honshūlla ja Shikokulla. Tutkimusten perusteella laji on levinnyt nopeasti pohjoiseen pleistoseenin viimeisellä jääkaudella.[6]
Japaninisoliituri on yksi isoliiturien suurimmista lajeista. Ruumiin pituus on noin 375 mm ja hännän pituus 345 mm. Painoa on 1 178,9 g. Turkin selkäpuolen väritys vaihtelee huomattavasti lähes kokonaan mustasta tumman punaisenruskeaan ja harmaankeltaiseen. Vatsapuoli vaihtelee kellertävänruskeasta valkoiseen.[3]
Laji on endeeminen laji Japanissa.[3] Japanin pääsaarista sitä tavataan Honshūlla, Shikokulla ja Kyūshūlla.[1] Hokkaidōlla sitä ei tavata.[3]
Lajin elinympäristö käsittää primaarisia ja sekundaarisia metsiä, havumetsäviljelmiä ja paikoitellen myös kaupunkialueita.[1]
Japaninisoliituri on yöeläin. Luonnossa siitä tulee aktiivinen tavallisesti noin 30 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Ne liikkuvat kotialueilla, jotka voivat olla hyvin päälekkäisiä keskenään. Laji liikkuu yksinomaan puissa ja se liitäen niistä toiseen. Sen liitämisen tehoa on tutkittu. Liidon teho eli liidetyn matkan suhde lähtökorkeuteen on keskimäärin 1,87 ja korkeimmillaan 3,5. Liitonopeus on 4,39–9,47 m/s. Liitojen pituus vaihtelee 10–100 metrin välillä ja se on keskimäärin 17,1–33,1 metriä.[3]
Japaninisoliiturin ravinnosta noin 26–40 % on lehtiä, 34 % siemeniä ja 12 % hedekäpyjä. Se voi syödä pienempiä määriä neulasia männyistä ja sugipuista. Tarkemmin ruokavalio vaihtelee kausittain. Lehdet ja kukat korostuvat talvisin, keväisin ja myöhään kesällä. Siemeniä kulutetaan kesällä ja alkutalvesta. Japaninisoliituri ei tee ruokavarastoja. Kasvipainoitteinen ruokavalio edellyttää huomattavaa ajankäytön ruokailun parissa. Lajin paksusuoli on suuri.[3]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt japaninisoliiturin elinvoimaiseksi lajiksi. Se on suhteellisen yleinen ja sitä esiintyy laajalla alueella. Lajilla ei uskota olevan suurempia uhkia ja sen levinneisyysalue käsittää suojeltuja alueita.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.